01.06.2011 Willamette and Pacific Railroadin veturi Toledossa, numeron perusteella tyyppiä EMD GP39-2. WPRR puolestaan on Portland and Western Railroadin tytäryhtiö. PNWR/WPRR on ns. II-luokan rautatieyhtiö, jolla on 837 km rataa ja junia ajetaan 20-30 päivässä. Nämä keskikokoiset firmat toimivat tyypillisesti suppealla alueella, esim. yhdessä osavaltiossa. Toledossa asiakkaana taisi olla paikallinen puuteollisuusfirma. I-luokan jättifirmat (Union Pacific, BNSF etc.) puolestaan toimivat valtakunnallisesti. III-luokan rautatiet ovat puolestaan hyvin pieniä, vuosituloiltaan alle 20 miljoonan puljuja, jotka tyypillisesti operoivat vain yhdellä rataosuudella, esim. syöttäen tavaraa I- tai II-luokan rautateille. III-luokan rautateillä esim. työehdot ovat sen verran huonompia, että ne pystyvät operoimaan linjoilla, joissa I-luokan rautatiet eivät pysty toimimaan kannattavasti.
Kommentit
| 07.11.2012 12:08 | Juha Kutvonen: | Veturi näyttäisi värityksestä päätellen olevan entistä AT&SF:n kalustoa. Vaikka Yhdysvalloissa on aina käyty kovaa kilpailua rautatiemarkkinoilla, toimii kaluston kierrätys siellä tehokkaasti. Pienemmät operaattorit pärjäävät hyvin tällaisilla vanhemmillakin vetureilla, joita suuremmat yhtiöt niille myyvät romuttamisen sijaan. | |
| 01.08.2014 22:53 | Miro Salo: | Toledo Switcherissä on ainakin aiemmin ollut vakihenkilökunta naisvoittoista, sekä kuljettaja että konduktööri. | |
| 02.08.2014 15:44 | Miro Salo: | II- ja III-luokan rautateillä työehdot eivät ole mitenkään yhtenäisiä. Kaikki eivät välttämättä ole mitenkään vähäliikenteisiä, heikosti kannattavia, tai järjestäytymättömiä pienestä koostaan huolimatta. Joidenkin omistuspohja koostuu kahdesta tai useammasta Class I-firmasta, vaihtotyö- ja terminaalitoiminta on keskitetty tietyllä yhdysliikenneasemalla omalle firmalleen. Kyseisissä tapauksissa työehdot ja palkat on useimmiten täysin vertailukelpoiset, ellei jopa vähän paremmat Class I-rautateiden vastaaviin ratapiha-, ja paikallisliikenteen työehtoihin nähden. Toki monissa pienissä yrityksissä on palkat ja työehdot toki selvästi huonommat, niillä voi kuitenkin olla tarjottavanaan säännöllisempää elämäntyyliä.. Class I-työntekijällä pitää monesti olla 25-30 vuotta (iltoja, öitä, viikonloppuja, juhlapyhiä, makuita, kausittaisia lomautuksia, tarvittaessa töihin kutsuttavaa) palvelusta alla ennenkuin sijoitus senioriteettilistalla mahdollistaa hakeutumisen päivävuoroihin vapailla viikonlopuilla ja säännöllisillä työajoilla. Pienissä firmoissa toiminnan luonne on taas sellaista, että suurin osa, ellei peräti kaikki töistä voidaan hoitaa "virka-aikana". (Käyttäjä muokannut 02.08.14 15:49) |