04.03.2013 / Berliini, Saksa
04.03.2013 Pankowin aseman alla on U2-linjan pääteasema. G-sarjan metrojuna lähdössä kohti Ruhlebeniä. Itseasiassa Pankowissa kohtaa lähes kaikki Berliinin paikallisliikennemuodot lukuunottamatta lauttaa sekä seutuliikennettä. Eli tarjolla on U-Bahn, S-Bahn, MetroTram (tiheävuorovälinen 24h liikennöivä raitiovaunu), MetroBus (kuten edellä, mutta kumipyörillä), tavallinen harvakseltaan liikennöivä raitiovaunu, tavallinen kaupunkibussi, kaupunkibussien pikalinjat sekä yöbussit.
Kommentit
| 06.03.2013 10:13 | Matti Grönroos: | Kerran kuljettiin Pankowista perusratikka 50:llä kohti länttä (50 ja M13 taitavat edelleenkin olla ainoat Länsi-Berliinissä kulkevat ratikkalinjat) ja opittiin jotain saksalaisista työsäännöistä. Suunnilleen yhden pysäkinvälin jälkeen matka katkesi, kun ratikka ajoi eteen kurvanneen bemarin kanssa pikkukolarin. Ratikkaan tuli naarmu ja bemariin vähän lommoa. Ratikkakuski kuitenkin katsoi, että nyt on tapahtunut onnettomuus ja onnettomuus johtaa työvuoron välittömään keskeytymiseen. Kielitaito ei taivu kaikkiin berliininsaksan nyansseihin, mutta ymmärsin paikallisten matkustajien asettavan kuskin älyn kyseenalaiseksi, mutta virkamies oli päätöksessään taipumaton. Koska saatiin halvalla teatteria, jäätiin seuraamaan, mitä tuleman piti. Jossain vaiheessa saapui liikennelaitoksen piipaa-autolla korvaava kuski ja lähdettiin jatkamaan matkaa. Tosin äkkijarrutus ilmeisesti aiheutti jotain ongelmaa jarrujärjestelmään, kun pysäkeille saapuminen rupesi käymään aika töksähtäväksi. Niinpä matkustajat heitettiin ulos Björnsonstrassen pysäkillä odottamaan seuraavaa vaunua ja onnettomuuden uhri palasi silmukan kautta nilkuttamaan kohti varikkoa. | |
| 06.03.2013 12:13 | Leo Männistö: | Em. linjojen lisäksi M10 tekee länsipäässä pienen koukkauksen lännen puolelle. Rataa ollaan jatkamassa päärautatieasemalle, jolloin muodostuu kolmas linja länsi-Berskaan. | |
| 06.03.2013 20:34 | Tuukka Ryyppö: | Hah, tuo Matin kertomus edustaa niin täydellisesti stereotyyppistä berliiniläistä. Mahtavaa! :) | |
| 07.03.2013 08:22 | Kimmo Säteri: | Tuukka: stereotyyppinen berliiniläinen - vai jopa stereotyyppinen saksalainen? ;) | |
| 07.03.2013 16:20 | Timo Valtonen: | Se, että tekee virkamiesmäisen päätöksen ja pitää siitä kiinni saattaisi olla saksalaisuutta, mutta se, että päästää asian julkiseksi teatteriksi on taatusti berlinerisch. | |
| 07.03.2013 16:54 | Leo Männistö: | Kyllä. Toinen vaihtoehto on täydellinen väliinpitämättömyys. Mir egal. (Käyttäjä muokannut 07.03.13 16:54) |
|
| 07.03.2013 18:39 | Tuukka Ryyppö: | Kimmo: No, tämä on siis se stereotypia, joka saksalaisilla on berliiniläisistä. Välinpitämättömyys, kylmyys ja tylyys. | |
| 07.03.2013 19:21 | Kari Suominen: | Kuvat Berliinin metrosta tuovat mieleeni vuoden 1980 kesän, jolloin ensi kertaa vierailin kaupungissa. Länsi-Berliinistä oli mahdollista tulla itäpuolelle metrollakin Friedrichstrassen aseman rajanylityspisteen kautta. Honeckerin kodinturvajoukot sallivat maanpinnalle kiipeämisen, kun 20 DM läntistä oli vaihdettu itäiseen paskarahaan. Ei näkynyt silloin graffitin tekijöitä kilikali maalien kanssa ja sukupuolihurjastelijatkin taisivat visusti pysyä neljän seinän sisällä. Huonosti ovat saksalaiset Honeckerin kulttuuriperintöä vaalineet, entisen kurin sijaan on tullut Jazzin soitto ja muu säädytön meno ;) (Käyttäjä muokannut 07.03.13 19:24) |
|
| 08.03.2013 07:25 | Matti Grönroos: | Aivan DDR:n viimeisinä vuosina Suomi ja DDR neuvottelivat viisumivapauden ja sen mukana myös katosi pakollinen rahanvaihto rajoilla. Toinen seuraus oli, että Berliinin muurin lävitse sai palata länteen eri raja-aseman kautta kuin itään oli menty. Olin asioimassa Berliinissä keväällä 1990, kun muuri jo oli auennut, mutta Saksojen yhdistyminen ei ollut vielä tapahtunut. Friedrichstrassella passijonossa edelläni oli nainen, joka kantoi USAn diplomaattipassia. Hän kinasi rajavartijan kanssa vähintään varttitunnin verran rahanvaihtopakosta, mutta joutui taipumaan itämarkkojen vaihtamiseen. Ilmeensä oli aika helkatin hapan, kun hän havaitsi, että minulle vain lyötiin leima passiin ja rajavartija totesi, että Willkommen in DDR ja tie oli auki ilman rahanvaihtoa. Kylmän sodan Friedrichstrasse on vahva esimerkki saksalaisesta pragmaattisuudesta: Länsi-Berliinin vilkkain vaihtoasema sijaitsi Itä-Berliinissä. |
|
| 08.03.2013 11:18 | Kari Suominen: | Pakollinen rahanvaihto oli vain yksi epätoivoinen keino lisää saada läntistä valuuttaa. Muistan jonkun aikoinaan irvailleen, että DDR:n tärkein vientituote olivat omat kansalaiset, kun heitä myytiin perheitä rajan yli yhdistettäessä länteen. Meidänkin nelihenkinen seurueemme ajeli Volgalla ympäriinsä yrittäen kuluttaa 80 DM tilanteessa, kun oikein mitään ei ollut ostettavissa. Lopun mitä neljän tunnin vierailusta taksilla ajon jälkeen jäi yli, lahjoitimme vastaantulleelle iäkkäämmälle rouvalle ennen takaisin Länsi-Berliiniin puolelle paluutamme. | |
| 09.03.2013 01:30 | Timo Valtonen: | Mitä lähemmäksi muurin murtumisen aika tuli sitä hulvattomammaksi kävi suuomalaisella passilla liikkuminen Berliineissä ja varsinkin niiden välillä. Loppukuukausina suomalaisella passilla pääsi muurin läpi myös liittoutuneiden sotilasliikenteelle varatuista paikoista ja DDR:n kansalaisille varatuista paikoista (sellaisiakin oli harvoille ja valituille). Osa idän takseista sai liikennöidä myös lännen puolella (tosin maksu perittiin länsimarkoissa) ja juuri näiltä suhareilta kuulin kaikki hienoudet Suomen passilla liikkumiseen. Asuin lännen puolella Kreuzbergissa ja kävin aamulla ostamassa itäpuolella ostamassa heti ensimmäisessä talossa olleesta leipomosta uunituoreet leivät ja sämpylät itäpelimerkeillä. Muutenkin muurin läpi tuli pyrähdeltyä useamman kerran päivässä. Yhtä synnillistä juhlintaa oli muurin kummallakin puolella, itäpuolella se tosin ei ollut niin näkyvää kuin lännessä, mutta paljon halvempaa. - Hauskaa asiassa oli se, että ruotsalaisella passilla kulkeville ei ollut vastaavia helpotuksia, vaikka Ruotsin ja DDR:n välillä oli myös viisumivapaussopimus. | |
| 09.03.2013 15:58 | Joni Lahti: | Menin suurella innolla Berliinin Alexanderplatzilla olleeseen tavaratalo Centrumiin (nykyisin talossa lienee jokin ateljee?) ostaakseni Pikon H0-kalustoa. Oli kevät 1982. Yksi tankkiveturi löytyi! Ei mitään muuta. Pettymys oli valtava ja päätin, että siirrän hankinnat Helsinkiin. - Samoihin aikoihin Pikoa olikin mukavasti saatavilla esim. Helsingin Pilailupuodissa. Miksi näin? Totuus DDR:n teollisesta tuotannosta oli se, että kaikki vietäväksi kelpaava tuotanto vietiin ulos maasta länsivaluutan himossa. Kotimaahan ei kulutustavaroita juurikaan jäänyt. Vienti ei varmastikaan ollut läntisin termein kannattavaa, vaan tavaraa dumpattiin länteen. Suomessa luotiin kepeästi mielikuvaa, että DDR oli SEV:n tavarasampo, pitkälle kehittynyt teollisuusvaltio. Sitähän ei kansalle kerrottu, ettei näistä teollisuustuotteista tavallinen derkku juurikaan päässyt nauttimaan. - Onnellinen oli se, joka sai lopultakin Trabantinsa. Wartburg oli jo kova tavoite ja Lada oikein hieno juttu. Puolue-eliitille oli valtio varannut sen sijaan upeat mustat Tatrat. (Käyttäjä muokannut 30.11.13 18:23) |
|
| 10.03.2013 14:32 | Matti Grönroos: | DDR:n markkinalogiikkaan kuului se, että käytetty Trabant maksoi enemmän kuin uusi: Senhän sai heti käyttöönsä, eikä kymmenen vuoden kuluttua. | |
| 10.03.2013 14:43 | Kari Suominen: | Ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli. Huumorilla esitetty heitto autosta, joka kaatoi itäisen Saksan kansantalouden. | |
| 10.03.2013 15:43 | Matti Grönroos: | Puhe käytetyn Trabin uutta korkeammasta hinnasta ei ole pilaa, vaan totisinta totta. Uuden Trabantin toimitusaika tilauksesta oli kymmenkunta vuotta. Sen sijaan pilaa on juttu auton puuvillahartsisekoitteesta tehdyn korin ominaisuuksista: Itä-Berliinissä on sattunut valtava liikenneonnettomuus: Kahden Trabantin törmäyksessä on kuollut 20 ihmistä. Kummankin kuljettajan lisäksi 18 sivullista sai surmansa sirpaleista. |
|
| 10.03.2013 15:49 | Kari Suominen: | Joo, tarkoitinkin tosiasiaa puhutun hymyssä suin. Itäinen kansandemokratia onnistui toimillaan kyseenalaistamaan markkinatalouden lait. | |
| 10.03.2013 18:31 | Joni Lahti: | Eivät läntiset kansantalouden lait toimineet täällä. Jo itse Karl Marx pohti tavaran arvon ja hinnan välistä suhdetta. Lyhyesti sanottuna tavaran arvon mitta on marxilaisen taloustieteen mukaan sen tuottamiseen tarvittava yhteiskunnallisesti välttämätön työaika. Jos veturin tuottamiseen kuluva yhteiskunnallinen työaika puolittuu vaikkapa tuhannesta tunnista viiteensataan tuntiin, myös veturin arvo puolittuu. Marxilaisen arvolain mukaan tavaroiden vaihtoarvo eli hinta määräytyy täydellisesti kilpailuilla markkinoilla niiden arvoa vastaavaksi. Tavaroiden käyttöarvolla ei ole merkitystä niiden arvon määräytymisen kannalta, koska markkinakilpailun takia kukaan tuottajista ei voi pyytää muita korkeampaa hintaa tuotteistaan. Suomeksihan tämä tarkoittaa sitä, että sosialismissa ei tavaran hintaan pääse arvon päälle spekulatiivisia taikka keinotekoisia hintaa korottavia arvoja. Selvensiköhän tämä talouspläjäys yhtään DDR:ssä vallinnutta talousoppia? Tuskinpa itsekään tiesivät, miten Traben hinta sen elinkaaren eri vaiheissa määräytyi. |
|
| 10.03.2013 18:58 | Kari Suominen: | Huumorini ja sivuston muiden käyttäjien huumori ei näköjään kohtaa. Ensin Matti huomautti kommenttinsa Trabin hinnasta olleen totta, mitä en missään vaiheessa edes kyseenalaistanut ja nyt sinä pidät vallinneen talousopin oppitunnin... Vitsi kommentissani oli siinä, että DDR onnistui kyseenalaistamaan markkinatalouden lait siltä kannalta kuin ME länsimaissa asioita katsoimme. | |
| 10.03.2013 19:14 | Joni Lahti: | Huomasitko Kari kommenttini sarkasmin? Vitsi on siinä, ettei kukaan lopultakaan systeemissä tiennyt miten asioiden piti mennä ja miten ne todellisuudessa menivät. Kaaos oli aito. Yksi leukailu määrittelee sosialistisen talouden näin: "Toveri, lainaatko minulle kattilaasi, jotta voisin keittää siinä kanasi?" |
|
| 10.03.2013 19:26 | Timo Valtonen: | Derkut olivat silti ylpeitä siitä, että heillä sosialismi sentään toimi - toisin kuin joissain muissa maissa. ;-) | |
| 10.03.2013 19:41 | Jouni Hytönen: | Saksalainen kansanluonne ja täsmällisyys sai sen ehkä toimimaan vähän paremmin kuin muissa maissa. Heh, tuo marxilainen arvolaki kuulostaa hupaisalta, kun puhutaan täydellisesti toimivista markkinoista. Käytännössä elettiin kuitenkin jatkuvassa puutetaloudessa eli tavaran laadulla ei ollut niinkään väliä, kun kilpailua ei ollut. Jäi toistaiseksi näkemättä, miten Marxin teoriat olisivat oikeasti toimineet käytännössä. | |
| 10.03.2013 19:45 | Kari Suominen: | "Kaikki mikä on sinun on myös minun, mutta kaikki mikä on minun ei välttämättä ole sinun" Hyvä täsmennys Jonilta, aaltopituus asiassa sittenkin suunnilleen sama. Timo : Saksalainen on saksalainen vaikka kommunistina. Aina yhtä säntillinen ja arjalaisen roolinsa vanki. |
|
| 10.03.2013 20:29 | Joni Lahti: | Jouni, on tuo outo käsite tuttu myös kapitalismissakin teoreettisena mallina: "Täydellisen kilpailun markkinoilla yksittäinen ostaja tai myyjä ei voi vaikuttaa markkinahintaan. Täydellistä kilpailua ei käytännössä esiinny, vaan sitä käytetään kansantaloustieteessä teoreettisena mallina hintamekanismin selvittämisessä." Lähde: LähiTapiolan taloussanakirja: kansantalous. Sellaisilla markkinoilla tavaran pakettiin voi painaa keskuskomitean määräämän hinnan, joka pitää kuin leivän kilohinta Neuvostoliitossa vuosikymmeniä - paitsi pimeillä markkinoilla. Juu, ollaan Kari perimmiltään samoilla aaltopituuksilla:) On vain niin liikuttavaa lukea jälkikäteen kaikkea sitä, millä selitettiin tosissaan utopistista kokeilua taloudella, vallalla ja ihmisillä. |
|
| 10.03.2013 20:37 | Jouni Hytönen: | Kun järjestelmä ei toiminut käytännössä aivan yhtä hyvin kuin teoriassa kaavailtiin, raunioittivat valtiot budjettejaan ylläpitämällä massiivisia hintatukia, että keskuskomitean päättämä hinta saatiin pidettyä voimassa edes tyhjien hyllyjen hintalapuissa. | |
| 10.03.2013 20:54 | Joni Lahti: | Vielä yksi lisäys. Neuvosliitossa kehittyi aivan oma tutkimushaara, jonka tehtävänä oli selittää "tieteellisesti", miksi todellisuus ei kulkenut teorian suuntaan. Yksi syy yli kaiken oli ulkomaalainen, vihamielinen ja kapitalistinen imperialismi, joka teki kaikkensa, ettei utopia toteutuisi. Tarinoissa jopa Tampereen sosialistit ovat syyllisiä. Lenin ja Stalin kävivät nimittäin tutustumassa sosialismiin siellä ja kuulivat useasti Tampereen työväentalolla keskeisen käsitteen "soon moro". Kuulivat sen vain muodossa "soromno" ja ottivat sen sosialisminsa perustaksi.... |
|
| 10.03.2013 23:27 | Tuukka Ryyppö: | Ei se ole "soromno", vaan "vsjooravnoo", jos suomalaisittain kirjoitetaan :) Muuten: Yksi maa on, jossa sosialismi toimi vielä merkittävästi paremmin kuin Saksassa: Suomi. |
|
| 11.03.2013 11:16 | Joni Lahti: | Vsjo ravno vääntyi tietenkin tamperelaisten suissa soromnooksi, josta kaverit sen sitten tulkitsivat takaisen venäläiseen muotoon. Niin voisi ollakin.... ei nyt tietenkään tosielämässä, mutta tarinoissa. |