??.??.1970 / Turku asema
??.??.1970 Turun ratapihaa 1970-luvulla.
Kommentit
| 22.11.2010 00:15 | Jorma Toivonen: | Vaihdemies rasvailee vaihteitaan, jotta limpun heitto kävisi kevyesti. | |
| 22.11.2010 02:22 | Jari Kuusinen: | Turun ratapihaa vuodelta 2005 Tapion oikealta puolelta kuvattuna: http://vaunut.org/kuva/12798 . Ja sitten jäämmekin odottelemaan seuraavaa verrokkikuvaa, jonka joku toivon mukaan nappaa vuonna 2040. (Käyttäjä muokannut 22.11.10 02:23) |
|
| 22.11.2010 21:12 | Ari Palin: | Ehkäpä näkymä on silloin taas ajojohdoton? Akkutekniikka kun kehittyy koko ajan... | |
| 23.11.2010 00:01 | Tapio Muurinen: | Tuossa vaihdekojun seinällä roikkuvia puna-valkoisia varsia joskus katselin, kuten nytkin - mitähän lienevät? Ei kai kuitenkaan viestirenkaan varsia. | |
| 23.11.2010 00:01 | Kimmo T. Lumirae: | Ajatusleikit ovat aina kivoja, mutta jos Sr2 vetää vuorokaudessa 1000 km IC-junaa ja 300 km tavarajunaa ja käyttää niihin 15 000 kWh, vaatii tämä akkukapasiteettia 3000 V 5000 Ah. Tai tutummilla 12 V akuilla 1250000 Ah eli ampeerituntia (vertaa henkilöauton 12 V 60 Ah akkuun). Ja jossain välissä akut on ladattavakin. On siinä vielä akkuinsinööreillä pohtimista. |
|
| 23.11.2010 16:22 | Olli Aalto: | Superkondensaattori voisi tuoda kyllä muutosta asiaan. Mutta, kuten Kimmo jo totesikin, ovat akut ainakin veturikäytössä absurdi juttu. Ajojohdot säilyvät vielä kymmeniä - ellei satoja vuosia. | |
| 23.11.2010 19:21 | Tunnus poistettu: | Meidän kotiasemalla on juliste, jossa kerrotaan junien kulkevan vedellä. Tuskin edellä maitulla aikataululla, mutta teoriassa voisivatkin kulkea jos tuosta yhdisteestä saisi sen O:n kannattavasti pudotetuksi... | |
| 23.11.2010 19:33 | Ari Palin: | Tuosta syystähän junat olivat viime talvena niin usein jäässä. :) | |
| 23.11.2010 20:06 | Mika T. Polamo: | Hyvä havainto. Viinikan ratapihan vilauttaja saattaisi hieman pettyä kun tankin täyteen* virtsaaminen ei aiheuttaisi tavoiteltua haittaa. (*taisi olla em. sarjan seuraajan loppujaksossa) | |
| 24.11.2010 12:31 | [Tunnus poistettu]: | Mahtasikkohan nuo puna-valkovartiset olla semmosia avaimia joilla voisi tiukata vastakiskojen ym. kiinnityspultteja. Tämä on ihan arvaus. Tuohon aikaan vaihdemies huolsi vaihteita tarvittaessa ja vaihteet kääntyivät myös talvella. | |
| 25.11.2010 17:41 | Tapio Muurinen: | Antsan arvaus menee paljon, paljon lähemmäs kuin minun. Muistaakseni ne olivat aika jämäkkää tekoa, ja aina pareittan, kun tuosta ohi kävelin. | |
| 27.11.2010 12:54 | Tunnus poistettu: | Milloikahan viestirenkaiden käytöstä luovuttiin? Minun muistini yltää kyllä sille ajalle, mutta vuosiluvuista ei ole tietoa. | |
| 28.11.2010 00:57 | Tapio Muurinen: | Oma muistini yltää Markun kanssa kait aika lähelle, mutta koska en tiedä, niin arvelen viestirenkaan käytön jääneen pois sitä mukaa, kun linjaradiot kullakin rataosuudella tulivat käyttöön - eli vähitellen 1960 - 70-luvuilta alkaen. | |
| 28.11.2010 11:57 | Kimmo T. Lumirae: | Arvelut osunevat aika lähelle. Viimeisiä viestirenkaita on otettu eteläisessä Suomessa joskus 1983 vuoden tietämissä; samoihin aikoihin taisivat valmistua viimeiset linjaradion osuuksien pätkät. Linjaradiohan korvaa viestirenkaan täysin mutta viestirengasta on joskus käytetty silloin, kun linjaradiolla ei yksinkertaisesti ole saatu viestiä syystä tai toisesta perille. | |
| 28.11.2010 12:07 | Tunnus poistettu: | Noin minäkin olisin arvellut, koska vielä 70-luvulla muistelen niitä nähneeni. | |
| 28.11.2010 18:18 | Petri Nummijoki: | 60-luvulla viestirenkaat tuskin poistuivat käytöstä miltään rataosalta. Vaikka linjaradioita jo olikin lähinnä Länsi-Suomessa niin läheskään kaikki veturit eivät olleet radiopuhelimilla varustettuja eivätkä myöskään kaikki miehitetyt liikennepaikat niilläkään rataosilla, joilla linjaradio periaatteessa jo oli käytössä. | |
| 28.11.2010 20:55 | Kimmo T. Lumirae: | Vielä joskus vuonna 1980 oli Tampere-Orivesi välin junasuorituspaikkoina Messukylä, Suinula ja Siitama ja näistä Siitamasta puuttui linjaradiovarustus. Toijala-Turku linjaradio valmistui joskus 1981-1984 nurkissa. | |
| 28.11.2010 22:46 | Tapio Muurinen: | En minäkään tarkoittanut, että viestirenkaat olisivat poistuneet kertarysäyksellä, vaan pikku hiljaa, ja ne joutivat roikkumaan seinällä käyttämättöminä sitä mukaa kun järjestelmää rakennettiin. Ensimmäisenä linjaradio ulottui Helsingistä Seinäjoelle 1965, ja kaikki Hr12-veturit sekä Helsingin ja Tampereen Vv15-16 saivat puhelimet. Seuraavaksi taisi valmistua Kouvola-Mikkeli. Koko järjestelmän rakentaminenhan kesti jotain 25 vuotta. | |
| 29.11.2010 09:05 | Petri Nummijoki: | Linjaradio otettiin ensimmäisenä käyttöön osuudella Toijala-Tampere-Haapamäki, jossa koekäyttö alkoi 1962. Turhan kovaa kiirettä linjaradion rakentamisessa ei ole pidetty, jos tälläkin osuudella oli vielä 18 vuotta myöhemmin junasuorituspaikkoja, joista linjaradio puuttui. | |
| 29.11.2010 10:15 | Tapio Muurinen: | Se Toijala-Tampere-Haapamäki oli järjestelmän alkupotku, ja puhtaasti laitteiden ja testausta ja koekäyttöä. Hyvien kokemusten jälkeen 1964 päätettiin jatkosta tärkeysjärjestyksessä ja resurssien puitteissa. - Sattuiko muuten kuinka usein, että viestirengas ei osunutkaan käsivarteen, ja ankarien manausten säestämänä alettiin painaa jarrua ja painaa takaisin, vai tuliko suorittaja perässä; muistaako Antsa, Jorma, Kimmo tai joku muu, sattuiko omalle kohdalle, tai kuulleet juttuja toisilta? | |
| 29.11.2010 11:22 | Petri Nummijoki: | Mitä minä olen kuullut niin korkeille vetureille (Hr12, Sr12, Vv15-16) oli tietynlainen nyrkkisääntö, jolla junanlähettäjä pystyi mittaamaan sopivan etäisyyden sekä raiteen sivu- että pystysuunnasta ja viestirenkaan anto onnistui jokseenkin aina. Sen sijaan matalille vetureille (Hr11, Hr13, Dm7) renkaan joutui antamaan lähinnä fiilispohjalta eikä epäonnistuminen ollut tavatonta. Dm7 tosin monesti pysähtyi junasuorituspaikoille ja vaikka ei olisi aikataulun mukaan pysähtynytkään niin se saatettiin (sinänsä määräysten vastaisesti) pysäyttää, joten Dm7:lle ei kovin usein viestirengasta jouduttu antamaankaan. Jos rengas putosi, pysäytti kuljettaja junan ja junanlähettäjä juoksi viestin kuljettajalle. Tosin kuulemma sellaistakin sattui, että kuljettaja "arvasi" mitä lapussa lukee ja jatkoi matkaa, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. | |
| 29.11.2010 11:44 | Kimmo T. Lumirae: | Sen verran isäni (vek:inä vuoteen 1973 asti) asiasta joskus mainitsi, että silloinen vanhempi kuljettaja saattoi lähestyä renkaan antajaa vauhtia hidastaen ja kun rengas oli kohdalla, kuljettaja nosti hieman oikeata kyynärpäätään eikä ottanut rengasta vaan totesi "en saanut" ja pysäytti junan ja jäi odottamaan suorittajaa, joka toi junaturvallisuusilmoituksen perille. Viestirenkaan ottoa varten mielellään hiljennettiin vauhtia. Jos vauhtia oli paljon ja rengas ei osunut ihan kohdalleen, saattoi siinä satuttaa kätensä ja sormensa. Lyhytfilmissä "Kouvolan miesten kyydissä" lämmittäjä nappaa renkaan hytin väliköstä, kuljettaja lukee lapun ja selostajan ääni lukee "junan xxxx kohtaus on siirtynyt Salmisiin. Sell-vä!" Mutta voin kuvitella, että renkaan sovittaminen laiturilta oikealle kohdalle ja korkeudelle ei ollut ihan yksinkertainen tehtävä. |
|
| 29.11.2010 12:03 | Petri Nummijoki: | Erityisen hankalaa viestirenkaan antaminen oli kaarteessa sijaisevilla ratapihoilla. Tilanteessa oli myös kiire, koska ensin kuljettajan huomio piti saada kiinnittymään viestirenkaaseen, sitten näyttää ohikulkua ja lopuksi ehtiä vielä nostaa rengas kuljettajan ikkunalle. Käytetty nopeus oli täysin kuljettajan harkinnassa, joten pääradoilla juna sai tulla asemalle 110 km/h, jos kuljettaja uskoi pystyvänsä viestirenkaan siinä vauhdissa sieppaamaan. | |
| 29.11.2010 21:47 | Tapio Muurinen: | Vaikka viestirenkaalla ei tietenkään saanut antaa muita kuin virallisia turvallisuusilmoituksia, niin kuulema oli siellä tietoja suomalaisten olympiamenestyksistä kuin muista tärkeistä tapahtumista. Eräs haminalainen, nyt edesmennyt kuljettaja, silloin lämmittäjä sai lukea 6.3.1953 - Stalin on kuollut. | |
| 29.11.2010 22:17 | Jorma Rauhala: | Muistan elävästi kerran kun Dm7-pikajunalle (perjantain P98 Hpk-Tpe 70-luvulla) annettiin ilmoitusrengas jollain näistä: Ly tai Kas. Ly kertoi Kas:in muutoksista tai Kas kertoi Hä:n muutoksista. Jokatapauksessa oltiin ohikulkujunassa ja vauhtia niinpaljon kuin laki salli. Js aivan selkeästi laiturilla pohti kuinka lähelle ja millä korkeudella ( = mataluudella) rengastansa tarjoaisi ja varoi, ettei se ottaisi kiinni lätän peruutuspeiliin ja menisi homma sitäkautta pieleen. Vek kurkotti ikkunastaan varsin kaukana, koska tunnisti myös tuon peiliongelman. J1:n otto kävi mallikkaasti. Asiasta toiseen: kyseinen P98 kuulutettiin perjantaisin Vlp:ssa: "Niinsanottu pikajuna Tampereelle ja edelleen Helsinkin saapuu ja lähtee raiteelta kaksi". | |
| 30.11.2010 11:01 | Petri Nummijoki: | Jossain 60-luvun Veturimies-lehdessä kuljettaja kirjoitti saaneensa ilmoituksen "Hyvää joulua". Tuskin näitä epävirallisia ilmoituksia on kuitenkaan suuremmin jaeltu sellaisenaan vaan jonkun oikean ilmoituksen yhteydessä. Viestirenkaan pudotessa kuljettajan piti pysäyttää juna ja toisaalta junanlähettäjänkin näyttää seis-opastetta (eri asia sitten oliko seis-opastetta mahdollista havaita kaarteessa tai sorapohjaisella radalla pölyämisen vuoksi) ja höyryveturin vetämän junan lämmittäjä tuskin ilahtui, jos juna jouduttiin pysäyttämään täysin joutavan ilmoituksen vuoksi. Oikean ilmoituksen yhteydessä jaeltuna epävirallisista ilmoituksista oli sen sijaan hyötyäkin, koska paksumpi paperilappu pysyi paremmin kiinni viestirenkaassa. | |
| 27.03.2011 08:39 | Seppo Romana: | Höyryveturikaudella ja raskaissa tavarajunissa viestirengas ei ollut mikään ilon aihe. Joten en usko, että niillä toivotettiin kovinkaan usein hyviä jatkoja. Olin itse Tr1 1057 päällä Vaasasta Seinäjoelle 7.6.1974, kun saimme viestirenkaan. Menikö se protokolla niin, että ensin junansuorittaja näytti punaista ja sitten vasta selvisi viestirenkaan luovuttaminen. Joka tapauksessa Riston vetämän tavarajunan jarrutus lyötiin päälle ensin ja vasta sitten kuljettajalle selvisi, ettei tarvinnutkaan pysähtä vaan ottaa viestirengas. Jupinaa kuului sekä kuljettajan, että varsinkin lämmittäjän puolelta, koska viestirenkaan olisi saanut napattua ilman hiljentämistäkin. | |
| 28.12.2015 03:36 | Jouko Järvinen: | Mielenkiintoista tietoa viestirenkaiden käytöstä. | |
| 09.06.2018 18:40 | Esa J. Rintamäki: | Syksyllä 1991 Inkoossa oli vielä viestirenkaat varalla, jos linjaradio sattui brakaamaan. |