15.04.2024 / Konepaja, Pieksämäki Temu
15.04.2024 Radan sivuun nostettuja vetureita. Vasemmalta oikealle: Dv12 2546, 2533, 2532, 2544, Dr14 1853, Dv12 2536, 2512, Dr14 1867 ja Dr16 2822.
Yhteensä tällä kentällä seisoo 10 Dv12-veturia (2512, 2532, 2533, 2536, 2537, 2538, 2542, 2544, 2546 ja 2548), 6 Sr1-veturia (3022, 3049, 3051, 3092, 3096 ja 3097), 4 Dr16-veturia (2805, 2810, 2812 ja 2822), 2 Dr14-veturia (1853 ja 1867) ja 1 Dm12-moottorivaunu (4412).
Kommentit
| 25.04.2024 11:18 | Mikko Mäntymäki: | Mille koneelle on kertynyt eniten ajokilometrejä tai tunteja? | |
| 25.04.2024 14:29 | Kari Haapakangas: | Norsujen hautausmaa | |
| 25.04.2024 18:44 | Timo Haapanen: | Tietäjät tietää, mutta maallikkona voisi olettaa, että eniten kilometrejä/tunteja allaan on vanhimmalla veturilla eli numerolla 2512 (valmistusvuosi 1964). | |
| 25.04.2024 19:47 | Eljas Pölhö: | 2512 ja 2548 ikäero on niin pieni, että millä tahansa niistä voi olla suurin kilometriluku. Eivätkä 1853, 1867, 3022, 3049 tai 3051 varmaan kaukana ole. Ajokilometrit muuttuivat liikesalaisuuksiksi kun VR muuttui oy:ksi eikä niitä enää annettu (ainakaan ulkopuoliselle). Muualla Itä- tai Länsi-Euroopassa näin ei ollut, joten melkein maasta kuin maasta saa kilometritiedot helpommin kuin Suomesta, useimmista maista lukemalla kyseisten maiden rautatielehtiä (Ranskassa kilometritietojen julkaiseminen on ollut kaikkein yleisintä ja melkein vastaavaa huvia kuin Englannissa junien todellisten ajonopeuksien seuranta). | |
| 25.04.2024 22:03 | Esa J. Rintamäki: | Mitä tulee kilometritietojen salaamiseen muka "yrityssalaisuutena", oliko kyseessä todellinen, muista alan firmoista kopioitu käytäntö vaiko pelkästään jonkun tympäisevän ja paskantärkeän pikkunilkin patsastelu...? Mitenkäs muutoin joku turhapuro omaa "tarpeellista" suojatyöpaikkaansa puolustaisi...? Niin, ja milloin 2501 ja 2502 valmistuivatkaan koeajoja ja muuta viilailua varten? VR:hän otti nämä yleiseen liikenteeseen keväällä 1964, joten itse ainakin uskoisin kummankin keränneen kilsoja ja tiimaa vaikka kuinka raakasti...? Ja pitäähän sitä kokeiluja tehdäkin, jotta nähtäisiin sekin puoli, kuinka suunnittelupuoli ja pajan puoli ovat pelanneet yhteen ja kuinka hyvin. Ja kuinka tehtävänmäärittelyssä annettu tehtävä onnistui? Menikö ns. putkeen? Sama vanha vaiva aina vähänkin teknisemmissä vehkeissä: - piru piilee aina pikku yksityiskohdissa. Uutta laitetta koottaessa ei aina heti selviä sekään, että missä kulumista tapahtuu. Siinä mielessä nämäkin 2501 ja 2502 ovat vissiin käyneet verstaalla monta kertaa, ennenkuin ne päästettiin tyyppikoulutettujen kuljettajien ohjastamana normaaliin tapaan Pohjois-Suomen malmijunia vetämään. (Käyttäjä muokannut 25.04.24 22:25) |
|
| 25.04.2024 22:33 | Eljas Pölhö: | Sv12 ja Sr12 olivat melkoisissa ongelmissa 1960-luvulla kun moottorit ja telit eivät kestäneet. Kaikki moottorit ja telit oli vaihdettu tai vahvistettu noin 1970-luvun alkupuolelle mennessä, minkä jälkeen ei yhtä vakavia ongelmia enää ilmaantunut ja kaikkiaan Sv12/Dv12 on dieselhydraulisena veturisarjana ollut maailman pitkäikäsin. Jos dieselsähköiset veturit otetaan mukaan, niin Nohabit (se malli jota Suomessakin kokeiltiin) on pitkäikäisyydessään samaa tasoa. | |
| 27.04.2024 09:14 | Lari Åhman: | Kuva kertoo haikeudellaan yhden aikakauden lopun alkaneen. Veturiyksilöiden kilometrien vertaaminen on mielenkiintoista, mutta kuten yllä mainittiinkin, ovat kaikki kokeneet useampia konepajareissuja matkallaan. Täten yhdessäkään veturiyksilössä ei liene alkuperäistä muuta kuin runko - moottorit, telit jne on vaihtuneet varmasti moneenkin kertaan matkan varrella. Kuuluisin on varmasti 2501, joka purettiin, rakennettiin Sv1:ksi, taas purettiin ja rakennettiin takaisin Dv12:sta tekniikkansa osalta 26-sarjaa vastaavaksi. |