24.08.1953 / Anacortes, WA, Yhdysvallat
Hannu Peltola

24.08.1953 Keväällä 1952 Great Northern Railwaylle saapuivat ensimmäiset SD7-sarjan dieselveturit ja veturit joutuivat välittömästi kovaan työhön korvaamaan mm. N-3 -sarjan Mallet-höyryvetureita Mesabin alueen rautamalmijunissa. Washingtonin osavaltiossa veturit joutuivat myös malmijunakäyttöön, kuten tässä lähes tarkalleen 70 vuotta sitten 24.8.1953 otetussa kuvassa, jossa lähes upouusi SD7 #569 on tuonut alumiinimalmijunan American Aluminumin alumiinitehtaille Anacortesiin. Veturi oli luovutettu EMD:ltä Great Northernille huhtikuussa 1953. Veturi vahingoittui tulipalossa 4.9.1967 Superiorissa Wisconsinissä, jonka jälkeen veturi rakennettiin osittain uudelleen. Veturi siirtyi vuonna 1970 Burlington Northernille, jossa se sai numeron #6019. BN myi veturin 1983 Naparano Iron & Metalille.

Kuvan tiedot
Kuvauspaikka: Anacortes, WA Valtio: Yhdysvallat Koordinaatit: 48.52078 -122.61057 [Google Maps]
Kuvaaja: Hannu Peltola
Kuvasarja: Conquering the Cascades - Part II
Lisätty: 28.08.2023 18:29
Muu tunniste
Rautatieinfra: Muu rakennus
Sekalaiset: Tapahtuma
Sijainti: Asemalla/Ratapihalla
Ulkomaat
Vuodenajat: Kesä

Kommentit

28.08.2023 22:37 Hannu Peltola: Great Northernilla oli yhteensä 23 kappaletta SD7-vetureita numerosarjassa 550-572. Ensimmäinen niistä valmistui EMD:llä toukokuussa 1952 ja viimeinen astui palvelukseen huhtikuussa 1953. Kaikki veturit jatkoivat palveluaan Burlington Northernilla, joka lopulta luopui niistä vuonna 1983. BN:n jälkeen useat yksilöt jatkoivat palvelua paikallisilla rautatieyhtiöillä. Great Northern oli poikkeava yhtiö siinä, että yhtiöllä SD:n pitkä keula oli A-pää ja veturia pyrittiin ajamaan pitkä keula edellä. Syynä oli veturimiehistön turvallisuus, mutta haittapuolena oli luonnollisesti, että näkyvyys veturista oli todella huono. Great Northernilla pääkäyttökohde näille oli tosiaan malmijunien veto Mesabin rautamalmialueella Minnesotassa ( http://vaunut.org/kuva/106987 ). Lisäksi näitä käytettiin laskumäkipäivystäjänä raskaiden letkojen puskuun.

EMD valmisti yhteensä 188 SD7:ää toukokuun 1951 ja marraskuun 1953 välillä. Valmistusmäärä oli todella pieni verrattuna muihin EMD:n vetureihin samoihin aikoihin. Moottorina on tuttu EMD-567B (sama moottori kuin esimerkiksi GP7:ssä) ja tehoa oli tutut 1500 hevosvoimaa eli noin 1119 kW. Veturi kuitenkin painoi 140 tonnia (20 tonnia enemmän kuin GP7) ja vetäviä akseleita oli kuusi. Tälle luvattiinkin vetovoimaa 344 kN, kun GP7 tuotti välityksistä riippuen parhaimmillaan 233 kN vetovoiman. SD on lyhenne sanoista Special Duty.

Kirjoita kommentti Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kirjoittaa kommentteja!