28.12.2014 / Turku asema
28.12.2014 Kuva menneestä maailmasta, mutta (aina) ajankohtaista asiaa ― energiakysymyksiä pohdittavaksi. Ysivitosen ‒ jopa naftankin ‒ euromääräiset litrahinnat taitavat näinä päivinä huidella mittarilla jo kakkosella alkavassa numeroavaruudessa.
Kommentit
| 06.03.2022 18:59 | Jimi Lappalainen: | Perjantaina 4.3. iltapäivällä Runosmäen Teboililla hinnat olivat seuraavat: 95 2,079 / 98 2,169 / Di 2,049. | |
| 07.03.2022 20:57 | Ari-Pekka Lanne: | Teboilista puheen ollen, kun aloitin v. 2008 työni linja-autonkuljettajana, sain liikennöitsijän konttorilta rahastusreppuun pohjakassan sekä kolikkorengin ja muiden linjalla tarvittavien tarvikkeiden ohella Teboilin ja Nesteen D-kortit. Monilla työkavereilla oli tapana tankata Ysikutteri vuoron päätteeksi Teboililla, vaikka vieressä oli Nesteenkin kylmäasema. Kuulemma Teboilille oli helpompi ajaa. En tähän päivään mennessä ole oivaltanut, mikä teki Teboilille ajamisesta helpompaa. Toki tiesin, että suurin osa Nesteenkin käyttämästä raaka-aineesta on rikoksella ja vääryydellä pumpattua siperialaista tököttiä ( http://www.vaunut.org/kuva/106377 ), mutta edes hieman suurempi osa siitä saatavasta työstä ja toimeentulosta jäisi kotimaahamme. Valitsin kahdesta huonosta sen vähemmän huonon. Kuvanottoaikoihin meidän Turunkin linja-autovarikolle saatiin oma polttoainesäiliö, johon tavara toimitettiin Nesteen jalostamolta bulkkina. Eräs työkaveri kertoi kohta varikon tankkauspaikan käyttöönoton jälkeen saaneensa eräältä Oulun-matkalta Turkuun palattuaan puhelun kartalla liikkuvaa GPS-pistettä ruudultaan seuranneelta korjaamopäälliköltä ‒, yöauton seisoessa liki Turun sataman Nestettä. ‒ Eikö ole sanottu, että tankataan varikon säiliöstä? kysyi nuukuudestaan tunnettu korjaamopäällikkö. ‒ En ole tankkaamassa. Tyhjennän auton paskahuussia, oikaisi kuljettaja. ‒ Ai, onko siellä vessantyhjennyspaikkakin? ihmetteli läänin toiselta puolelta soittava korjaamopäällikkö. ‒ Täällä vasta onkin! hehkutti kuljettaja. Sataman yleisellä kemiallisten käymälöiden tyhjennyspaikalla oli iso ritilä, jonka päälle sihtaaminen ei ollut niin jämptiä, kun taas varikon pihalla oli katukaivo, jonka rautakansi piti tarkemman sihtaamisen lisäksi aina kammeta pois paikoiltaan jätesäiliön tyhjennyksen ajaksi. Oulun yöpikavuorossa ‒ maailman tylsimmäksi sanottua valtatietä päästä päähän edestakaisin sukkuloidessa ‒ ei aina öiseen aikaan ‒ maantiehypnoosissa ja ajokoomassa ‒ ollut juuri muitakaan harrastuksia, kun kilvoitella itsensä kanssa pyrkien kohti yhä polttoainetaloudellisempia ajosuorituksia. Kolmiakselinen yöpikavuoroauto oli huomattavine rahtikuormineen suhteellisen raskas, joten sillä oli helppo saada ajotyylillä aikaan suuria eroja polttoaineenkulutuksiin. Reitin profiilin sisäistettyäni poltin yöpikavuorossa tavallisesti 22…23 litraa satasella, kun verrokkikuljettajilla kului ‒ auton kulutusmittarista ja ajopäiväkirjasta luntaten ‒ jopa yli 30 litraa satasella. Sain toki kuulla tästä työyhteisössä. Jotkut arvelivat, että rullaan alamäet ja menen ylämäessä itse työntämään. Kaukana totuudesta ei sekään ollut. Kyselijöille tyydyin usein vastaamaan lyhyesti: »Saat ajaa vaikka satasta, kunhan et paina yhtään kaasua!» Toisin sanoen taloudellisessa ajossa surffaillaan maastonmuotoja myötäillen, pyrkien kääntämään auton massa ja maantien mäkisyys ennemmin hyödyksi kuin tappioksi. Ajoin ylämäet pintakaasulla, päästäen nopeuden laskemaan kohtuudella. Annoin massan vetää. Ylämäkeä seuraavassa alamäessä sitten lepuutin kaasujalkaa ja annoin potentiaalienergian muuttua »painovoimaisesti» takaisin liike-energiaksi. Tasamaalla käytin vakionopeussäädintä, koska ihminen ei pysty ajamaan niin tasaisesti ‒ ei edes legendaarinen lanteis-arska. Nopeuden pienikin soutaminen tasamaalla söisi tarpeettomasti polttoainetta. Enkä ajanut tarpeettoman lujaa. Isossa autossa on ilmanvastuksena suuri keulan pinta-ala. Öiseen aikaan ei ollut perässäroikkujia hoputtamassa. Aikataulussa pysymiseen ei mitenkään vaikuttanut, ajoiko asemien välillä kasivitosta vai ysivitosta. Enemmän vaikutti se, suoriutuiko asemien rahdinkäsittelysulkeisista ripeästi vai aikaillen. Jos taloudelliseen ajoon onnistuttaisiin kiinnittämään ammattikuljettajien keskuudessa entistäkin enemmän huomiota, saataisiin aikaan valtavia säästöjä. Tuhansia ja satojatuhansia tynnyreitä. Suurin säästö tietenkin on, jos jättää turhat ajot kokonaan ajamatta. Kuvanottoaikaan minulla oli suuntaansa kymmenen kilometrin työmatka, jonka linttasin kesät talvet polkupyörällä. Vielä tähänkään päivään mennessä en ole joutunut ostamaan omaa autoa. Ei huonosti nelikymppiseltä vanhalta pierulta? Vaimo hankki itselleen käytetyn auton kaksi vuotta sitten, kun meille oli tulossa perheenlisäystä. Myönnän että olen itsekin sortunut ajamaan sillä joitain ajoja. Kuitenkin vaimon autoa tankatessani olen suosinut St1:tä, jonka värit näkyvät kuvassa. Se tunnetaan innokkaana uusiutuvien polttonesteiden kehittäjänä: https://www.st1.fi/puhtaan-energian-tekijaksi . Ja mitä erityisesti näinä turvallisuuspoliittisina aikoina yleisesti arvostetaan, sen fossiilisetkin ainekset ovat pääosin Pohjanmeren pohjasta pumpattuja: https://www.neot.fi/toimitusketju/hankinta/jalostamot/ Toiset näkevät sähköauton autoilun vapahtajana. Itse kuulun niihin, jotka katsovat, että sähkö sopii paremmin rautateille. Junat liikkuvat selviä ratojaan, jotka on tarkoituksenmukaista varustaa ajolangoin. Autoihin ‒ silloin kun niitä on välttämätöntä käyttää ‒ laittaisin mieluummin uusiutuvaa polttonestettä, kunhan sitä ei tuoteta tehomaataloudessa fossiilisella (vety maakaasusta) ammoniakilla ja mineraalisella fosforilla. Autoilun polttoaineiden ei missään tapauksessa tule kilpailla ihmisten elintarvikkeiden kanssa peltopinta-alasta. Sähkökin on tuotettava jostain, ja sille on ilman autojakin miljoona sopivampaakin käyttökohdetta. Ratkaisematta ovat edelleen monet akkuihin liittyvät ongelmat. Kirjoitan tätä kotonani, josta on linnuntietä kymmenen kilometriä lähimpään ydinvoimalaan. Beetasoihdut luovat kyllä talvi-iltaisin mukavaa tunnelmaa ‒ sitä ei voi kieltää ‒, mutta vastaavasti lääkekaapissa on hyvä pitää joditabletteja. ― Kaiken varalta. |
|
| 07.03.2022 23:57 | Petri P. Pentikäinen: | Ilahduttavaa lukea viisaasti työnsä tekevän ammattilaisen huolellista kuvausta hyvästä ajotavasta. Kaikki eivät sitä oivalla, mutta taloudellinen ajotapa säästää myös kuljettajaa itseään ja tuottaa osaavalle ammattilaiselle hyvää mieltä. | |
| 08.03.2022 12:05 | Robert Sand: | Ei voi kuin olla samaa mieltä Lannen kanssa. Junaliikenteessä voi luonnollisesti samalla ajattelutavalla/ajotyylillä säästää huomattavankin paljon energiaa. Tämän hetken kriisi on kaikin puolin ikävä mutta jos se saisi ihmiset miettimään oman energian käyttöä seuraa edes jotain hyvää tästä. (Käyttäjä muokannut 08.03.22 12:06) |
|
| 08.03.2022 13:49 | Jouni Hytönen: | Säästöä syntyy samoilla opeilla henkilöautollakin. Mahdollisimman paljon rullauksia ja mahdollisimman vähän jarruvalojen välähdyksiä. Hiihtolomalla juuri kokeilin matkalla Lappeenrannasta Joensuuhun, kuinka pitkälle selviän koskematta jarruun ennakoimalla liikennetilanteita ja pitämällä riittävää etäisyyttä edellä meneviin. Lappeenrannasta kun nousin 6-tien ramppia ylös, seuraavan kerran jarruvalot syttyivät käännyttäessä Kesälahden keskustaan lähes 150 kilometrin päässä. Matkan varrella täytyi ohittaa yksi hidas nosturiauto ja nopeusrajoitukset luonnollisesti vaihtelevat. | |
| 08.03.2022 14:40 | Tauno Hermola: | Simpukkakuvioita tutkittu? :) | |
| 08.03.2022 15:49 | Ari-Pekka Lanne: | Simpukkakuvioita olen nähnyt lähinnä Shellin yökahvioiden kassatyttöjen paidanrinnuksiin brodeerattuina. Polttoaineenkulutukseen liittyvät simpukkakuviot ovat nähdäkseni enemmän tietokonenörttien asiaa. Toki jos haluttaisiin opettaa kone ajamaan autoa tai junaa, pitäisi sen ohjelmoimisessa varmasti hyödyntää niitä. Ihminen sen sijaan ajaa tuntumalla. En ole seurannut koneajon kehitystä, mutta siinä on ‒ tai oli, jos kehitys on jo mennyt ohi niistä ‒ pari mielenkiintoista näkökulmaa. Mainitsin eo. mietinnässäni vakionopeussäätimen erinomaisuuden ihmiseen tasamaalla. Siihen kone on ollut helppo tehdä hyväksi. Mutta jo automaattivaihteisto on ainakin vanhastaan kuluttanut enemmän polttoainetta kuin manuaalivaihteistoa käyttävä kuljettaja, koska se laatikko ei ole osannut nähdä, mitä on edessä tulossa, jolloin moottorin kierrokset eivät ole aina olleet optimaaliset kuormitukseen nähden. Sokea laatikko ei ole osannut ennakoida. | |
| 08.03.2022 16:26 | Teemu Saukkonen: | Olikohan Tuulilasin palstalla aikanaan, mutta joku ammattikuski sanoi että jos maantiellä vauhdin säätöön tarvitsee jarrupoljinta, on joko tehty paha virhe, tai tullut yllätystilanne. Pääsin kerran Joensuun keskustan läpi ruuhka-aikaan koskematta jarrupolkimeen kertaakaan. Tosin oli heinäkuu. | |
| 08.03.2022 16:34 | Juha Pokki: | Mielenkiintoisen muutoksen tähän automaattilaatikon jonkinlaiseen kulutukselliseen kompastuskiveen tekevät nämä ennakoivat vakionopeudensäätimet, jotka hakevat mm. topografia- ja liikennetiedoista sen, mitä edessä on tulossa. Ei tietenkään aukoton järjestelmä, mutta osoittanut jo toimivuutensa ja potentiaalinsa käytännössä, ja tulee varmasti jatkossa kehittymään entisestään. Mm. Volvolla ja Scanialla on omat "maastontuntevat" vakkarinsa, ja kehittelyä on tehty verrattain pitkään: Scania esitteli omansa jo 10 vuotta sitten. (Käyttäjä muokannut 08.03.22 16:43) |
|
| 08.03.2022 16:47 | Juhana Nordlund: | Hybridi- ja täyssähköautot ovat tietyiltä osin muuttaneet kuviota. Jarrua painamalla on saatavissa joissakin tilanteissa maininnan arvoinen määrä energiaa varastoon seuraavia liikkeellelähtöjä varten. Sanotaan vaikka niin, että jarrutusenergiaa hyödyntävillä ajoneuvoilla optimaaliseen ajotapaan päästään vähän eri keinoin verrattuna vain polttomoottorilla varustettuun autoon. (Käyttäjä muokannut 08.03.22 16:48) |
|
| 08.03.2022 20:48 | Lari Åhman: | 2014 sain työautokseni uuden R-sarjan Scanian, joka oli varustettu tällä maastontuntevalla vakkarilla ja auto antoi myös "tähtiä" jalkakaasulla ajosta. Tämä systeemi kyllä kehitti huomattavasti omia ennakointitaitoja ajossa, sekä innosti yrittämään aina vain paremmin. Jarrutuksia pystyi välttämään useammin kun keskittyi tilanteisiin ja onhan tällä suora vaikutus polttoaineenkulutukseen sekä auton kulumiseen, hermojen kestoon jne. Nuo järjestelmät ovat vaihteistojen ohella kehittyneet tähän päivään mennessä paljon ja vaihteistolla onkin iso rooli turhien vaihtojen välttämisessä. Nykyaikainen kuorma-auton moottori vääntää varsin alhaisilla pyörintänopeuksilla. Ratin ja penkin välistähän kaikki kuitenkin lähtee eli jos on asenteena, että nilkka suorana on ainoa vaihtoehto, eipä siinä enää vakkareilla ole merkitystä. | |
| 08.03.2022 21:03 | Esa J. Rintamäki: | Itsekin harrastin aikoinaan säästeliästä ajotapaa. Esimerkiksi kaupunkiajossa rauhallisesti, rullaillen, kun liikennevalot edessä olivat punaisella. Kyllä ne siitä vihreiksi vaihtuivat, ei tarvinnut pysähtyä. Pakulla kun sai ajaa taksi- ja bussikaistoilla, niin tulin kyllä aiheuttaneeksi leegiolle taksikuskeja raivohepuleita. Hah hah! Keskisormia riitti ja minä vahingoniloitsin! (Että brakasiko herran hermot?) Ajoin paljon myös maaston mukaan. Esimerkiksi Jorvaksentiellä Kirkkonummen suuntaan ajettaessa: Kehä III:n sillan alituksessa nopeus 90:ään, siitä myötälettä alas rullaamalla ja niin nopeus oli juuri 60 vastaavan rajoituksen alussa Jorvaksen risteyksen kohdalla. Tavan oppi, kun tarpeeksi monta kertaa näki premium-merkkisten autojen kuljettajia istumassa poliisi-Saabin takapenkillä palkkaneuvotteluissa negatiivisen stipendin suuruuden määrittämiseksi. Tientukko, hui hai, kyllä ne kiltit perheenisät koteihinsa pääsivät, en sitä suinkaan estänyt! Ajattelin, että kylläpä herrat Kekekekekekkeruusbergit inhosivat autojaan, kun valoista lähdettäessä polkivat hermostunutta kiihdytyssikapoljentaa ja sitten paniikkijarrutuksia punavaloihin tullessa...? Halusivatko nämä "hyvät ja taitavat" kuskit rikkoa autonsa? Kuitenkin, säästin bensaa itseäni varten, kun muilla oli tarkoituksena polttaa sitä mahdollisimman paljon! Ainakin ajostressiä en ole ikinä saanut tyyliin: - liikennevaloissa neljäntenä jonossa kiroilemassa, että miksi perkele MINÄ en pääse...! Kaiken huippuna oli lehtimainoksissa "autoilijoille' myytävänä ollut rasia paristoineen kojelaudan päälle laitettavaksi. Rasiassa oli kaksi painonappia: toisesta painonapista painettaessa rasiasta lähti raskaan konekiväärin ääntä ja toisesta tykinlaukausääniä. Stressilelu...? |
|
| 09.03.2022 09:44 | Petri P. Pentikäinen: | Jarrut tosiaan ovat vain ajoneuvon pysäyttämistä varten, muu käyttö on yleensä ajovirhe. Pieni sivuvaikutus on tullut huomattua: jarrujen ruostuminen. Mitä tulee Teboiliin, valitettavasti siihen on varsinkin tämän uutisen jälkeen pakko kohdistaa erikoisoperaatio, jossa jarruja ei ketjun toimipisteiden kohdalla aktivoida. https://www.is.fi/autot/art-2000008667168.html |
|
| 09.03.2022 10:26 | Erkki Nuutio: | Liittymässä tontilta poistuessa ja muissa pakollisissa pysähdyksissä jarruttelu poistanee yleensä pintaruosteen levyistä/rummuista. Jos keli on ollut vetinen/luminen, kannattaa ennen ajon päättymistä jarrutella vähän, jotta kosteus poistuisi pyöräjarruista. |
|
| 09.03.2022 11:04 | Mikko Herpman: | Sinällään hyvät ja riittävät turvavälit sekä katse riittävän pitkälle eteen auttaa joustavaan ja jouhevaan liikenteeseen. Valitettavasti aika moni tuijottaa edellä menevän ajoneuvon peräpäätä... Ja haitariliike on sitten siinä. Paljon jenkeissä tutkittua tietoa ruuhka-ajosta. Jopa 20% joustavia kuskeja jo autetaan kaikkia, miten hienosti menisikään jos joustavia olisi 75%. Energiansäästö on mukavaa hupia etenkin nyt kun polttoaineen hinta kohoaa. Toki se on tällaisella vähä-päästöisellä ja -janoisella dieselillä todella helppoa. Ei tarvitse edes oikein yrittää ja pääsee mataliin lukemiin. Takavetoinen putsaa jarrut kun ESP-naksuttelee pitäen perän suorassa liukkailla. |
|
| 09.03.2022 13:30 | Esa J. Rintamäki: | Juuri näin, Mikko veliseni! Pakussa istui muuta liikennettä hieman korkeammalla. Ja tosiaan, riittävän kauas katsoessa liikennevalotkin ja erilaiset tilanteet näkee jo hyvissä ajoin. Ns. AIDS-autoilijat (eli - anteeksi, kun roikuin teidän etupuskureissanne) eivät tähän kykene, kun tästä ei koskaan minkäänlaista tietoiskua missään näe. Nämä raukat todennäköisesti saivat oppinsa sairaalassa maatessaan ja itkiessään lunastukseen menneitä autuliinejaan. Lehmän kärsivällisyydestä oli määrättömän isosti apua. |
|
| 09.03.2022 15:36 | Ari-Pekka Lanne: | Esa J. lausui avainsanan: »lehmän kärsivällisyys». En tiedä, tekikö tai tekeekö Esa työuraansa linja-autonkuljettajana, mutta tuon perusteella ainesta olisi. Kun jousille lyödään painetta luomaan muutama kymmenen maksavaa, töihin tai laivalle tai muuhun vaihtoyhteyteen pyrkivää, joista hätäisimmät vielä pitkin matkaa kyselevät, ehditäänkö, eivät kaikki tiukkojen aikataulujen vallitessa mahda itselleen mitään. Lusikka kilahtaa lattiaan. | |
| 09.03.2022 21:50 | Topi Lajunen: | Junakuskeilussa luonnostaan miettii ajoa kilometrien päähän eteenpäin, ja huomasin myöhemmin henkilöauton ratissa tämän vaikuttaneen positiivisesti ennakoivaan ajoon. |