01.06.1967 / Helsinki asema
01.06.1967 Töölön ratapihalla seisoi Gb 52138 soppatykkivaununa kesäkuussa 1967. Ilmeisesti siirtojen ajaksi savutorvet oli poistettava tuuletusluukuista, jos oli vaarana ylittää kuormaulottuma. Vain vipujarrulla varustettu yleisvaunu valmistui Pasilan konepajalta vuonna 1933.
Kommentit
| 20.09.2021 10:29 | Markus Räsänen: | Onko Sinulla Tapio tiedossa G-sarjan tavaravaunujen historiaa? voidaanko G ja gb-vaunuja pitää nykyajan gbln ja gbls -vaunujen esikuvina? | |
| 20.09.2021 12:56 | Petri Sallinen: | En ole Tapsa, mutta vastaan osaltani. Katettujen tavaravaunujen kehitystä on hankala sitoa litteroihin, koska litteroita käytettiin osin ristiin ja litteroiden määrä oli kirjava. Historian aikana tehtiin myös litterauudistuksia, kuten vuonna 1896, jolloin litteroiden määrää karsittiin. Pikemminkin kyse on tavaravaunujen rakenteellisesta kehittymisestä. Ensimmäiset katetut tavaravaunut olivat peräisin Englannista. Niiden littera oli pääsääntöisesti G. Aluskehykset olivat alkujaan puuta. Korin runko oli puuta ja laudoitus oli kiinnitetty vaakasuuntaan tai vinoon runkopuiden sisäpuolelle. Suomalaiset konepajat kopioivat rakenteen. Puinen aluskehys vaihtui rautaan/teräkseen. Ensimmäinen Suomessa suunniteltu malli sijoittuu 1880-1890-luvuille (en muista ulkoa tarkkaa vuotta ilman lähteitä). Vaunussa käytettiin pystylaudoitusta, joka oli kiinnitetty rungon ulkopuolelle. Yleisin vaunussa käytetty littera oli Ga, mutta tässä vaunutyypissä käytettyjen litteroiden määrä oli melkoinen. Niitä valittiin käyttötarkoituksen mukaan — myös G. Harrastajapiireissä puhutaan usein Ga-tyyppisestä vaunusta. Vaunuissa saattoi olla jarrumiehen koppi. Vuonna 1913 sortokauden seurauksena Suomessa ryhdyttiin rakentamaan vaunuja venäläisen mallin mukaan. Korin runko rakennettiin U-palkeista (teräs). Vaakalaudoitus kiinnitettiin rungon sisäpuolelle. Katon pyöristyssäde oli loivempi kuin Ga-tyypin vaunuissa. Osassa vaunuista oli puinen runko. Vaunun littera oli alun perin Gb ja vuodesta 1921 lähtien Gd — muitakin litteroita käytettiin. Vuonna 1925 ryhdyttiin rakentamaan Gb-vaunuja. Rakenne muistuttaa Gd-vaunuja — niistäkin osan runkorakenne oli puuta. Gb-tyypin vaunuissakin oli useita eri litteroita käytössä, mm. Gav, Gbr. Vuonna 1965 ryhdyttiin rakentamaan Gbk-vaunuja. Tämä oli jo selvä uuden ajan vaunu. Tässä siis suoraviivaistettu päälinja katettujen tavaravaunujen kehityksestä. Tämän uudempiin vaunuihin en ole perehtynyt — joku muu voi jatkaa. (Käyttäjä muokannut 20.09.21 13:02) |
|
| 20.09.2021 15:42 | Olli Keski-Rahkonen: | Katettujen tavaravaunujen perusajatus ei ole juuri runsaassa 150 vuodessa muuttunut: katto pään päällä ja sivuilla ovet tavaran lastaamista varten. Kehitys on tapahtunut vaunujen rakennemateriaaleissa, jotka osaltaan mahdollistavat suuremman kuormankantokyvyn ja huippunopeuden sekä pienemmän taarapainon. Modernien umpivaunujen aikakauden voidaan katsoa alkavan Gbk:sta vuonna 1965, kuten Petri yllä toteaa. Tässä vaunussa käytettiin pitkälti standardoituja, osittain saksalaisperäisiä rakenneosia, joista oli kerätty kokemusta muutaman vuoden mm. Oa-vaunusarjassa. Gbk:n muunnelmia pienin eroavaisuuksin ovat mm. Gbl (pidennetty ja kevennetty versio) sekä näiden kiitotavarajunaversiot Gbkk ja Gblk, jotka poikkesivat perusvaunusta vain paremman jarrutuskykynsä osalta. Teollisuuden vaatimukset kuljetusjärjestelmille ovat pakottaneet VR:n suunnittelemaan vaunuja aina vain suuremmin ovin (ja myöhemmin siirtoseinin) varustettuina, korirakenteeltaan korkeampina ja suuremman trukkien akselipainon kestävällä lattialla. Gbl- ja Gblk-sarjan vaunujen alustoja on 1990-luvulla hyödynnetty Gbln-vaunuissa, jossa vaunun koria on korotettu ja ovea suurennettu. Lisäksi samoja alustoja on hyödynnetty Gbln-t-vaunuissa (myöhemmin Gbls) jossa on alumiiniset siirtoseinät. Tässäpä kaksiakselisten umpivaunujen pääpiirteet ovatkin: Olisi varsin mielenkiintoista kuulla jonkin kalustopuolen asiantuntijan näkemys kaksiakselisten vaunujen tulevaisuuteen yleensä, sillä viimeisimmät isot sarjat kaksiakselisia alustoja ovat 80-luvun alusta. Oma lukunsa ovat sitten neliakseliset vaunut, joiden yleistymistä muissa kuin erikoisvaunusarjoissa saatiin Suomessa odottaa viime vuosituhannen jälkipuoliskolle saakka. |
|
| 20.09.2021 16:16 | Esa J. Rintamäki: | Lisäänpä vielä rikkaa rokkaan: - siinä 1970 - luvun aikana VR mainosti tavaravaunuvalikoimaansa kehumalla, että - "Meillä on 88 eri vaunutyyppiä. Tarvittaessa suunnittelemme uuden vaunun sinun tarpeisiisi". Höysteenä oli valokuva Pasilan alaratapihalta, kuvasta tosiaankin selvisi erilaisten vaunumallien paljous! Juttu kuitenkin kääntyi itseään vastaan, sillä siitä selvisi kirkkaasti standardisoinnin tarve! Eikä tällä nimenomaisella mainoksella pitkään kampanjoitukaan... Mainos saattaa löytyä muinaisten foinikialaisten (= 1970-luvun puolivälin) aikaisista Tekniikan Maailmoista. |
|
| 20.09.2021 16:18 | Esa J. Rintamäki: | Soppatykki auf Deutsch: eine Gulaschkanone. | |
| 20.09.2021 16:34 | Petri Sallinen: | VR:n koneosastolla/konetoimistolla oli ilmeisesti tavoitteena jo 1920-luvulla pyrkiä standardisoimaan vaunujen teknisiä ratkaisuita. Tämän voi päätellä pöytäkirjojen ja määräysten perusteella. Ilmeisesti UIC:n jäsenyyskin innosti tähän. Nuorella itsenäisellä valtiolla oli kuitenkin muitakin huolia ja resurssireikiä kuin pyrkiä standardisoimaan vaunujen laakeripokseja tai puskimia, joten kaikki se, mitä keskushallinnon mahtikäskyillä määrättiin, ei käytännössä aina toteutunut — tai määräyksiä ei voinut toteuttaa. Lisäksi pari sotaa keskeytti kehityksen, jonka seurauksena vanhoja raatoja käytettiin ajateltua pidempään purkalla ja rautalangalla paikkailtuina — täysin uusienkaan mallien kehitystyöhön ei ollut paukkuja kuin vasta 1950-luvulla. |