Toisen luokan (ennen vuotta 1956 III luokan) neliakselisia päivävaunuja on rakennettu useassa erässä ja siksi erien välillä syntyi eroja. Aluskehyksiä oli neljää eri pituutta ainakin periaatteessa, mutta mittauksissa ilmeni pieniä pituusheittoja. Teleinä on käytetty telityyppejä A3, A6, A7, A8, A11 ja A12. Vanhemmissa vaunuissa oli kaasuvalaistus, uudemmissa sähkövalaistus, viimeisimmissä muutoksissa loisteputkivalaistus. Ensimmäiset Ei-vaunut olivat avosiltaisia lanterniinikattoisia. Suuria määriä rakennettiin satapaikkaisia vaunuja, ensin pituudeltaan 20,800 metriä, myöhemmin 21,180 metriä. Pula-aikoina käytettiin vanhoista vaunuista saatuja aluskehyksiä, jopa venäläisiä. Uusimmat putkisohva-Ei:t olivat matkustusmukavuudeltaan jo lähes 1. luokan tasoa.
Helsinki asema
Toisen luokan päivävaunu Ei 22220 seisoi asetteluraiteella Helsingin ratapihalla 15.10.1974. Se.kuului yhdeksän vaunun sarjaan, jotka Pasilan...
Tässä on kuvasarja minun mieleeni: Itse sarjasivulla on lyhyt, mutta aiheeseen hyvin johtava johdatus. Ja kuvissa sitten asialliset kuvaukset.
Eikö tästä kannattaisi kehittää artikkeli Resiinaan?