Vaunut.org - Kuvasarja

Info • Yhteystiedot

Mietin tämänvuotista kesälomamatkaa suunnitellessani, että nyt voisinkin tehdä oikein ulkomaanmatkan. Niinpä matkan reitti kulkikin Pohjanlahden ympäri ‒ suurelta osin Pohjanlahden rantatien vanhaa, keskiaikaisperuista linjausta seuraillen ‒ Suomen puolta ylös ja Ruotsin puolta alas.

Ja kun kumipyöräinen liikenne näyttää yleisemminkin olevan nykyään varsin muodikasta, valitsin retkelle kulkuneuvoksi vanhan Tunturi-polkuauton mallia SA. Ostin intin ylijäämäpyörän raumalaiselta kirpputorilta vuonna 2002 hintaan 65 €. Se on tiettävästi vuoden 1981 tai 1982 valmistetta. Siinä ei ole vaihteita, ei seisontatukea, ei ketjusuojusta ‒ ei niin mitään hifistelykojeita. Ilmastointi tosin pelaa tehokkaasti. Sillä veivasin ja vemputin menemään, hissukseen jolkotellen. Pahemmissa ylämäissä etenin kävelyvauhtia, tasamaalla reilua kahtakymppiä, suuremmissa alamäissä rullaillen yli viittäkymppiä. Varsinkin Ruotsin keskiosan kohdilla mäkiä riitti.

Pyörälenkin lähtö- ja määräpaikkana oli lapsuusaikainen kotikaupunkini Rauma. Kahden ja puolen viikon aikana kilometrejä kertyi 2320. Päivätaipaleet vaihtelivat välillä 70…180 km. Maantietä tuli ja tuli. Aina mutkan jälkeen aukesi uusi silmänkantamattomiin jatkuva linja. Monet sadat huokaukset saivat rantatien varren korkeat kuuset, männynkäkkärät, toimintansa lakkauttaneet kyläkaupat ja ikivanhat, kivistä taiten holvatut ‒ nykyään jo museoidut ‒ maantiesillat kuulla. Siksi nautinnollista oli matkanteko. Kahdesti matkan varrella sain paikata sisäkummin. Lisäksi jouduin jossain puolivälin jälkeen vaihtamaan päällikummit päittäin, kun takana oleva nokialainen näytti kuluvan huomattavasti nopeammin sileäksi. Eteen muuttamatta se olisi kulunut kudoksille ja räjähtänyt ennen maalia.

Grisslehamnista Eckeröön minun nähtiin pyrkivän desanttipyörineni m/s Eckeröllä, Vårdöstä Torsholmaan m/s Alfågelnilla ja Åvasta Vuosnaisiin m/s Viggenillä. Voi sitä Wärtsilä Vaasa 16V22 -jylyn määrää! Tosin tosimies olisi taittanut nuo Ahvenanmaan saariston lyhyet merimatkat uimalla.

Yöpymispaikoiksi kohdistuivat Merikarvia, Kaskinen, Åminne (Maalahti), Kokkola, Pyhäjoki, Ii, Sangis, Luulaja, Byske, Uumaja, Nordmaling, Skoved (Ullånger), Sundsvall, Hudiksvall, Furuvik (Gävle), Eckerö ja Mussalo (Taivassalo). Kahta mökissä vietettyä yötä ja kahta matkustajakotiyötä lukuun ottamatta nukuin yöt teltassa. Åminnen leirintäalueella sattuikin hauska keskustelu satunnaisen karavaanarin kanssa. Karavaanari näki minut leiriytyneenä telttoineni ja polkupyörineni siihen rannan nurmikentälle.
‒ Mistäs olet tullut? kysyi karavaanari.
‒ Raumalta, vastasin ja näytin merelle: ‒ Ajattelin kiertää tuon lahden.
‒ Eikös se mahda olla meri, tuumi karavaanari kuultuaan väärin; aivan kuin olisin kysynyt: "Onko tuo lahti?"
‒ Pohjanlahti, korjasin. ‒ Meinasin kiertää sen ympäri.
Karavaanari ei sanonut enää sanaakaan. Ehkä hän on tottunut taittamaan asuntovaunuineen huomattavasti mittavampia taipaleita.

Olen harrastanut matkapyöräilyä ennenkin, mutta tässä laajuudessa kokemus oli minulle uusi ja uskomaton. Mahdottomiin jatkuva maantiepyöräily muodostaa kokijansa kaaliin illuusion jo varsin lähellä realistista ihmistodellisuutta olevasta mittakaavasta. Ja kun vielä pidättäydyin asentamasta korviini ämpärin tai vastaavan amerikankielisiä rautaisia iskelmiä suoltavan kojeen kuulokkeita, sain kuulla jokaisen puron solinan valtoimenaan niiden rumpujen yli kulkiessani sekä pikkulintujen lauleskelun ja lehtipuiden jylhän kohinan tuulessa. Matka oli suunnattoman mukava, jos unohdetaan autoliikenteen rengasmelu. Siltikin on pakko suositella vastaavia harjoituksia muillekin. Tämä retki on parasta, mitä minulle on vähään aikaa sattunut. Suosittelen jyrkästi!

Rautatieharrastus ei ollut retken paletissa räikeimpänä värinä, mutta eihän rautateitä siltikään voinut olla huomioimatta matkan eri vaiheissa. Tästä johtuen valikoin retken aikana ylivalottamaltani filmirullalta tähän kahdeksantoista rautatieaiheista kuvaa ‒ yhden jokaista matkapäivää kohden. Ehken siinä jo onkin jonkinlainen katsaus Pohjanlahden rantojen rautatie-elämään.