21.08.1961 / Kyle of Loch Glen, Skotlanti, Yhdistynyt kuningaskunta
21.08.1961 Kyle of Loch Glenin ratapihalla on vilkas toiminta käynnissä 19.8.1961. Aseman vaihtoveturi, ex-LNER:n J72 #68696 tekee vaihtotöitä satamaraiteistolla samalla, kun raiteella 1 on lähtövalmiina iltapäivän Class H Goods Train eli hidas sekatavarajuna Invernessiin. Tämän junan veturina on ex-LNER J15 #65469.
Radalla oli ensimmäinen pilottiajoilta 17.11.2023 ja illan aikana radalla ajettiin kaksi aikataulunmukaista junaa. Aikataulussa junia oli neljä kappaletta, mutta alkubriiffiin ja varsinaiseen kahden junan ajoon kului jo aikaa 3,5 h, joten päätimme lopettaa ajoillan yön jo lähestyessä. Ajoillassa radalla on kolmen henkilön miehistö (Invernessin junansuorittaja, Kyle of Loch Glenin junansuorittaja ja vaihtopäivystäjä sekä linjajunan kuljettaja). Radalla on käytössä peribrittiläinen Token Block Signalling.
Kommentit
| 21.11.2023 21:59 | Heikki Jalonen: | Taidatte kuitenkin antaa merkkipoletin suoraan kädestä käteen, ilman pajatsoa? | |
| 21.11.2023 22:01 | Hannu Peltola: | Kyllä, tällä radalla on pikkuisen oikaistu ja (vielä) ei ole käytössä polettipajatsoa! | |
| 21.11.2023 22:13 | Eljas Pölhö: | J72 68696 hylättiin helmikuussa 1961 ja romutettiin maaliskuussa 1961. J15 65469 hylättiin elokuussa 1962 ja romutettiin maaliskuussa 1963. Nyt tankkiveturi kilpimaalaamoon, esim. 65695 hylättiin huhtikuussa 1962 ja romutettiin toukokuussa 1962. Vaihtoehtoisesti voit vilkaista kalenteria uudestaan eli oliko sittenkin kesä 1960. |
|
| 21.11.2023 22:17 | Hannu Peltola: | Kesä 1960 ei voi olla kyseessä, kun radalla jo pöristelee Class 27 -sarjan diesel. Taitaa olla helpointa muuttaa J72:n numero! Kiitos Eljas tarkoista hylkäyspäivistä! Mistä löysit ne? Vielä knoppina, että veturinumeron ensimmäinen numero 6 kertoo, että nämä ovat ex-LNER:n koneita. ex-LMS:n koneilla ensimmäinen numero olisi 4. |
|
| 21.11.2023 22:18 | Hannu Peltola: | Tässä esimerkki aidosta polettilaitteesta, tällainen olisi mukavan aito lisä myös pienoisrautatielle: http://vaunut.org/kuva/134635?s=1 | |
| 21.11.2023 22:34 | Eljas Pölhö: | Lähde: Hugh Longworth: British Railway Steam Locomotives 1948-1968 Ian Allan 2005; ISBN 0-86093-593-0. Se sisältää kaikkien BR:n käytössä olleiden höyryvetureiden valmistus-, uudelleennumerointi-, hylkäys- ja romutustiedot. Sivuja (n. A4) on 320, kuvia on jonkin verran, mutta veturilistat vievät relusti suurimman osan tilasta ja sivuista, olihan vetureita pitkälti yli 20'000 kpl. | |
| 21.11.2023 23:12 | Heikki Jalonen: | Ehkäpä jostain Intian suunnalta saattaisi niitä pajatsoja olla saatavissakin... Mutta, teillä varmaan lupapoletti siirtyy suojavälin läpi junan mukana, varmaan avovaunussa. Oikea poletti ei tietenkään mahdu noihin HO-kokoisiin vaunuihin kyytiin, sellainen on kai jotain neljä tuumaa ainakin halkaisijaltaan. Eli, kojeet pitäisi rakentaa pienoismaailmaan sopivissa mitoissa. Kaipa sen suojastuksen voisi toteuttaa myös tosi-tosi vanhaan tyyliin: lähettipoika kuskaa tarvittaessa poletin lähettävään päähän. Ehkä vapaaehtoisia saattaisi löytyä siihenkin puuhaan. Eihän matkaakaan ole pienoismaailmassa mailikaupalla... Tai sitten ihan perus-yksinkertainen sähkömekaaninen toteutus... Mahdollista, koska laitteiden fyysinen etäisyys on pieni ja mekaaninen yhteys laitteiden välillä on toteutettavissa. Mekaaninen yhteys (=pyörivä tai työntö/veto-välitanko) toimii tietysti osaltaan virtapiirin johtimena, samoin toimivat poletit ja paluujohdin. Jotta silmukka sulkeutuu, kojeissa pitää yhteensä olla paikallaan (n-1) polettia, yksi poletti on vapaana kulkemassa. Virtapiiri on tietysti poikki, jos kojeissa on paikallaan (n-2) tai vähemmän poletteja. Jos lähetetään useampia junia peräkkäin samaan suuntaan, lähettävä pää ottaa poletin kojeesta. Mutta, virtasilmukka sulkeutuu kun vastaanottava pää asettaa linjalta saapuneen poletin omaan kojeeseensa = linja on tyhjä. Polettien määrä (n) voisi olla luokkaa 7 kpl (pariton). Välitangon mekaanisen liikkeen mitoitus siten, että välitangon ja vastakokettimen etäisyys on välillä 1-6. Eli, 6 perättäistä saman suunnan lähtöä on enintään mahdollinen, sitten tarvitaan lähettipoikaa... Virtasilmukka tietysti ohjaa semaforiparia diodilla suunnatun solenoidikelan avulla, virtasilmukan virran suunta määrää. Virta kytketään napaisesti lähettäjän ohjauspainikkeella releen+pitokytkennän avulla (napaisuus eri eri päissä annetun ohjauksen kautta). Silmukan katketessa pito poistuu ja lähettävän pään siipi putoaa. Vastaanottavan pään lähetyssiipi ei nouse, koska virta ohittaa solenoidin kelan ohitusdiodin kautta. Näinhän se about oikeakin token block instrument toimii, mutta mekaaninen yhteys on korvattu sähköisellä lukituksella. Ja pari muuta lisävarmistustakin on kyllä. Poletteina tietysti H.M. 2p kolikot, vuosiluku kertoo mille välille se on voimassa... |
|
| 21.11.2023 23:36 | Eljas Pölhö: | 27-sarjan veturia ei näy kuvissa (D5347-D5415). Sen sijaan on 26-sarjaan kuulunut D5300, joka valmistui heinäkuussa 1958. Tosin sen ensimmäinen varikko oli 34B (Hornsey) lähellä Lontoota, mutta ei niin tarkka voi olla. Kesään 1960 mennessä koko sarja 26 oli liikenteessä (D5300-D5346), noin puolet Skotlantiin sijoitettuna. (Colin J. Marsden: The Complete BR Diesel & Electric Locomotive Directory; OPC 1991, ISBN 0-86093-486-1. Tästä on samalta tekijältä uudempikin versio samoin tiedoin 26-sarjan alkuvaiheista eli Colin J. Marsden: The Complete UK Modern Traction Locomotive Directory, TRC.Com Publishing 2011, ISBN 978-0-9557887-8-9). | |
| 22.11.2023 09:13 | Hannu Peltola: | Kiitos Eljas kirjavinkistä, se täytyykin hankkia! Minulla on Scottish Steam -kirja, jossa on tarkat tiedot Skotlannissa valmistetuista höyryvetureista. Class 26 oli nimenomaan Ylämaiden veturi, veturit olivat sijoitettuna vuoden 1960 puolivälistä lähtien kaikki Ylämaille. Sijoitusvarikkoja olivat Haymarket TMD (Edinburgh) ja Inverness TMD, joissa esimerkiksi vuonna 1974 koneita oli seuraavasti: Haymarket 27 veturia ja Inverness 19 veturia. Invernessin koneet hoitivat nimenomaan liikenteen Far North Linelle ja Kyle Linelle. Class 27 oli myös erityisesti Ylämaiden veturityyppi, mutta päätyönsä veturisarja teki Glasgowin ja Edingurghin välisissä pikajunissa. Veturien sijoitukset vuonna 1974 olivat Eastfield TMD (Glasgow) 57 kpl ja Haymarket TMD (Edinburgh) 11 kappaletta. Glasgowin koneet liikkuivat paljon toisella legendaarisella Ylämaiden ratalinjalla West Highland Linella ( http://vaunut.org/kuvat/?s=4663 ). Class 27 ei ole kaikkein tyypillisin veturi the Kyle Linelle, mutta sellaisen päädyin ostamaan pari vuotta sitten ja silloin en niin tarkkaan selvittänyt niiden käyttöaluetta. The Kyle Linelle kuuluisi myös Class 24 -sarjan diesel, jotka olivat nimenomaan Kyle Linen ja Far North Linen työjuhtia 1960- ja 1970-luvuilla. Inverness TMD:lle oli sijoitettu esimerkiksi vuonna 1974 18 sarjan konetta ja näitä käytettiin erityisesti pohjoisen linjoilla. Heikki: Hyvää pohdintaa Token Block -laitteiden toteutuksesta! Tällä radalla Tokenin välitys on hoidettu ihan manuaalisella toimituksella, kun etäisyys Invernessistä Kyle of Loch Gleniin ei ole kuin 0,1 ketjua. eBaystä olisi mahdollista ostaa aitoja Token Block -laitteita, juuri nyt olisi esimerkiksi yksi myynnissä Australiassa 15 AUD hinnalla. Laitteet ovat vaan järkyttäviä rohjoja eikä sitä öljynkulutusta kestä kukaan! (Käyttäjä muokannut 22.11.23 09:32) |
|
| 22.11.2023 13:32 | Heikki Jalonen: | Ahaa, lyhyt etäisyys - vain kymmenen lenkkiä - tosiaan tekee mahdolliseksi lähetin sujuvan käytön. Mikä muuten on lähetin palkka teidän Yhtiössänne? 1s 3d päivässä varmaan enintään, korkeampi palkkio tuskin olisi sovelias kun matkakin on vain pari yardia... Mutta, kulkeeko poletti mukana lupajunassa, kuten tosielämässä olisi asia? |
|
| 22.11.2023 14:56 | Hannu Peltola: | Heikki, tosiaan, kyseessähän on kymmenen lenkin etäisyys! Palkkapolitiikkana nyt ensimmäisessä 17.11. ajoillassa oli maksu luontaistuotteena Skyen saarelta Taliskerin kylästä olevilla tuotteilla, mutta vielä ei ole tiedossa, hyväksyykö National Union of Railwaymen tämän maksukäytännön myös jatkossa! Poletti ei ole vielä kulkenut lupajunissa, nyt voimassa olevassa aikataulussa junat kohtaavat joko Invernessissä tai Kyle of Loch Glenissä, joten polettia ei ole tarvinnut välittää erikseen toiselle asemalle. (Käyttäjä muokannut 22.11.23 15:33) |
|
| 22.11.2023 15:47 | Heikki Jalonen: | Aijai. Kyllä Unionin väki prosenttinsa haluaa ja säännöllisen prosenttikorotuksen. Ongelma tulee kuitenkin eteen, kun lopputulemana aletaan lähestyä tai jopa ylittää 100% taso... | |
| 22.11.2023 16:13 | Hannu Peltola: | Prosentit piti huomioida jo nyt, käytössä oli 57% korvauskäytäntö! | |
| 22.11.2023 17:53 | Heikki Jalonen: | Kyllä ajat ovat tiukkoja ja elanto lujassa. Vaikuttaisi jopa siltä, että korvaukseen saantiin on sisältynyt peräti 15 vuoden karenssi... | |
| 22.11.2023 21:39 | Hannu Peltola: | Heikki, palkkiotuotteet näin kesällä 1961 olivat olleet jo useamman vuoden kypsytystynnyreissä silloin, kun Battle of Britain oli kuumimmillaan ja tällä Ylämaiden perukoillakin lensi Luftwaffen koneita... | |
| 22.11.2023 21:51 | Petri Sallinen: | Aberfeldy on rautatieharrastajan valinta. Etiketissä on kuvattuna "The Puggy Engine" -höyryveturi. | |
| 22.11.2023 22:35 | Juhani Pirttilahti: | Miten herroille maistuu Ardmore? Siellä tislaamon katolla on railcam.uk:n tuorein junakamera. | |
| 22.11.2023 22:39 | Esa J. Rintamäki: | Herrat Heikki J. ja Hannu, ymmärsinkö oikein kommentissanne esiintyvän mittayksikön ("lenkki") tarkoittavan anglosaksisen mittayksikön "chain" osaa? 1 chain = 100 links = 792 tuumaa = 20,12 metriä. Siten 10 "links" olisi 2,01 m. Chainia on käytetty englantilaisilla radoilla muun muassa kaarteiden säteiden mittoina, esimerkiksi tyyliin 350 chains. Chain eli ketju on mittavälineenä aivan täyttä todellisuutta, myös metrisenä. Täällä Suomessa "ketju" mittayksikkönä olisi vain maanmittareiden käytössä. Konepajoilla se on tyystin tuntematon. Herra Hannu, kyllä Luftwaffe lentää ylämaiden yli tänäkin päivänä. Nimityksellä kunnioitetaan Lufthansaa, jonka väki on oikeastaan salassa iloinen nimityksestä (vaikka eivät enää kuulukaan Luftflotte 2:een, 3:een tai 5:een). Sanaleikki: Die schärfste Spitze der deutschen Luftwaffe, heisst Stumpff! (=> Herr Generaloberst Hans-Jürgen Stumpff, joka aikoinaan johti osin pohjois-Suomessa toiminutta Luftflotte 5:ttä.) (Käyttäjä muokannut 22.11.23 22:43) |
|
| 22.11.2023 23:21 | Heikki Jalonen: | Esa: kyllä. Mutta voi olla viisaampaa, että emme edes yritä perkata (edes lähes) kaikkia imperiaalisia yksiköitä täällä, siinähän loppuisi koko internetistä... | |
| 23.11.2023 06:09 | Esa J. Rintamäki: | Herra Heikki, anglosaksisissa mittajärjestelmissä kiehtoo niiden voimakas kulttuurisidonnaisuus. Mitä imperialism- eikun imperaalisuuteen tulee, oli jopa sellainenkin aika, jolloin hallitsijoiden fyysiset ominaisuuudet määräsivät kulloinkin käyttöön otettavan mittajarjestelmän. Esimerkkinä tästä kyynärä (vanhassa Suomessa 59,34 cm). Roomalainen kyynärä oli n. 44,37 cm, faaraoiden Egyptistä puhumattakaan. Kauppiaathan tästä pahoittivat mielensä, kun Kaarle Suuri ja Pipin Pieni vuorottelivat valtaistuinkausillaan, hah hah. |
|
| 23.11.2023 08:22 | Heikki Jalonen: | No jaa, kauppiaat tietysti jatkoivat myymistä Pipin Pienen kyynäröissä. Mutta sisäänostot tehtiin Kaarle Suuren kyynäröissä. Kauppa se on joka kannattaa... Myös jalka ja tuuma olivat usein regenttisidonnaisia. | |
| 23.11.2023 08:31 | Kari Haapakangas: | Perinteen voima on valtava. Eihän muuten voi ymmärtää tuota halua pitää kiinni epäkäytännöllisen hankalista imperiaalisista yksiköistä. Pienenä ihmeenä on kai pidettävä sitä, että englantilaiset ja jenkit onnistuivat yhdenmukaistamaan oman tuumamitoituksensa, mutta ehkäpä tässä asiassa rahan voima jyräsi perinteet. | |
| 23.11.2023 09:47 | Erkki Nuutio: | Mielestäni britit siirtyivät määrätietoisesti ja hyvin onnistuen SI-yksiköihin 70-luvun loppupuolella, jolloin siellä opiskelin. Joka oppikirjan kannessa oli isoin kirjaimin: SI-units. Oppia jaettiin leikkikouluista yliopistoihin. Opettajistani vain yksi tuntiopettaja käytti vanhoja monisteitaan, ja siten myös Good Old English Units:eja. Kiitos että pelastuin tuuma-järjettömyydeltä! Myös brittien käsittämättömät, puntaa pienemmät rahayksiköt parturoitiin pois silloin. Jäljelle jäi vain Punta = 100 Shilling. Poikkeamia oli vain pubeissa (pint) ja ilmeisesti edelleen ruokakaupoissa. Brittien pienoisrautatieväki toimii mielestäni oleellisesti SI-hengessä, vaikka pienoismallien mittakaavat ovatkin jalkatuumasotkua Itse perkele on USA, joka on kivikaudessa tuumiensa kanssa. USA saastuttaa Kiinaa ja muita tavarantoimittajamaita tuumailullaan. Tuuma ei ole vain tuuma. Tuuman mukana teknisiin ja muihin laskelmiin ja mitoituksiin tulee kaikenlaisia huonosti läpinäkyviä muuntokertoimia ja sekava muu esitystapa ja termien määrittelyn puutteellisuus ja sekavuus. Parhaillaankin hyödyntäisin tuotekehityksessä erästä SAE-paperia, mutta se suunnaton ja häpeällinen tuuma- ja määrittelysekavuus!! Ei Suomikaan ole moitteeton. Aika näyttää saadaanko sähkömoottorien myötä hevosvoimat vihdoinkin hävitettyä. Opettajana osoitin aina hevosväelle ovea. Hevosvoimien hävittämisen jälkeen on kertoimina vain pii. Siitä ei päästä eroon. (Käyttäjä muokannut 23.11.23 09:48) |
|
| 23.11.2023 10:17 | Petri Sallinen: | Televisioiden ja tietokoneiden näyttöjen koko ilmoitetaan yhä tuumina myös Suomessa — samoin niinkin uusien tuotteiden kuin älypuhelimien. Sama pätee polkupyörien renkaiden kokoihin ja LVI-putkien mitoitukseen. Sekajärjestelmiä on siis monissa maissa. Monelle vanhemmalle rakentajalle hankaluutta aiheutti puutavaran tuumamitoituksen korvaaminen millimetrimitoituksella. Vie siis oman aikansa ennen kuin uusiin käytäntöihin totutaan. Englantilaiset pienoisrautatiemittakaavat ovat kahden järjestelmän sotku. Yleisin mittakaava on 1:76,2, mikä on neljän millimetrin mittakaava: neljä millimetriä pienoismallissa on yksi jalka luonnossa. Jos ostat rakentamaasi höyryveturimalliin englantilaisen pyöräkerran, ilmoittaa valmistaja sen halkaisijan esikuvamittana: jalkoina ja tuumina. Tässä vaiheessa on älyttävä se, että pyöräkerta on mittakaavassa 1:76,2 eikä 1:87, mikä on manner-Euroopassa käytetty yleisin mittakaava. Eli jos englantilaisen höyryveturin pyöräkerran ilmoitettu esikuvamitta sattuisi vastaamaan suomalaisen höyryveturimallin esikuvan mittaa, ei valinta ole kuitenkaan oikea (ellei satu rakentamaan malliaan mittakaavassa 1:76,2). Käytän mielelläni brittiläisiä BA-standardin mukaisia ruuveja ja muttereita. Niiden kierteet ovat hienommat kuin metripohjaisissa ruuveissa, valikoima on erittäin laaja ja tarjolla on myös messingistä valmistettuja ruuveja ja muttereita. Ilmeisesti BA-standardi on tuumapohjainen — en ole sitä koskaan selvittänyt. |
|
| 23.11.2023 11:27 | Hannu Peltola: | Imperialistiset mittayksiköt ovat lähinnä perverssejä, mutta kaksi yksikköä ovat käytössä erinomaisia. Pint on olutmittana täydellinen, olutta ei ole liian vähän tai liikaa vaan juuri sopivasti! Toinen on hevosvoima, näin jenkkiautoharrastajana olen vahvasti sitä mieltä, että amerikkalaista villioria liikuttavat hevosvoimat, eivät mitkään kilowatit! Tislaamoissa riittää valinnanvaraa ja ei taitaisi yksi ihmiselämä riittää kaikkien skotlantilaisten tuotteiden maisteluun. Useat whiskyt ovat todella hyviä ja eri tilanteisiin sopii erityyppinen whisky. Monet tislaamopaikoista ovat myös äärettömän kauniita, mm. mainitsemani Talisker on kuin satukirjasta. Toinen uskomattoman upea paikka on Laphroaig Islayn saarella. (Käyttäjä muokannut 23.11.23 11:41) |
|
| 23.11.2023 11:48 | Heikki Jalonen: | Tuumamitat elävät myös elektroniikkalaitteissa erittäin lujassa, täysin erottamattomasti itse asiassa. Tavallisten liittimien pinnijaot ovat tuumaisia, samoin tavalliset piirilevykoot. Ja jokaisessa modernissa elektroniikkalaittessa pääosassa olevat SMD-komponentit, niidenkin mitoitus on tuumapohjainen. Siksipä myös uusinkin älylätty on sisäiseltä mitoitukseltaan puhtaasti tuumamittainen... Tai kuten meillä Ilmavoimat: vuonna 1990 lenneltiin metrien korkeuksissa. Nykyään enää jalkojen korkeudella. (Käyttäjä muokannut 23.11.23 11:52) |
|
| 23.11.2023 13:09 | Petri Sallinen: | Euroopan unionin virallisia tilastosuureita ylläpitää Eurostat. Esimerkiksi virallinen EU:n energiaa ilmaiseva suure on petajoule, joka ei suurimmalle osalle sano mitään. Lämpötilojen mittayksikkönä SI-järjestelmän mukainen Kelvin ei näytä sekään vielä yleistyneen. (Käyttäjä muokannut 23.11.23 13:16) |
|
| 23.11.2023 16:35 | Erkki Nuutio: | SI-yksiköiden sallitut vaihtoehdot ovat toimivia, kuten bar pascalin yleensä havainnollisempana vaihtoehtona, koska ero koskee vain kymmenen potensseia. Joulea lähinnä energiasuureena ei ylipäätään paljonkaan esiinny arkisissa yhteyksissä. Etukerroin peta tai muu ilmaisee vain käytetyn kymmenen potenssin. Luvalliset celsius- ja kelvinaste eroavat vain alkupisteensä suhteen. Sekaannusta ei synny. Kivikautiset jenkki-fahrenheitit haittaavat. Sallittuine vaihtoehtyksiköineen on SI- järjestelmä aivan kelvollinen. (Käyttäjä muokannut 23.11.23 16:36) |
|
| 23.11.2023 17:22 | Hannu Oinas: | Mars Climate Orbiter oli amerikkalaisten v. 1998 laukaisema avaruusluotain, jonka piti toimia muiden tehtävien lisäksi Marsin sääsatelliittina. Kun sitä ohjattiin Marsin kiertoradalle syyskuussa 1999, yhteys luotaimeen menetettiin. Tutkimuksissa todettiin, että luotain oli kulkeutunut liian lähelle Marsin pintaa, ja tuhoutui osuessaan planeetan ilmakehän yläosiin. Syyksi paljastui, että maa-asema antoi aluksen liikemäärän paunasekunneissa, kun se olisi pitänyt antaa SI-järjestelmän mukaisissa newtonsekunneissa, kuten NASAN ja luotaimen valmistajan välisessä sopimuksessa oli määritelty. (Käyttäjä muokannut 23.11.23 17:23) |
|
| 23.11.2023 19:13 | Jaakko Tuominen: | Amerikkalaisen auton moottorin tilavuus ilmoitetaan kuutiotuumina joka on huomattavasti selvempi mitta kuin litrat /kuutiosentit koska yhden kuutituuman ero voi tarkoittaa aivan eri moottoria samalla valmistajalla. Esim. FORD 351 ja352 kuutiotuumaiset. Hannu Peltolalle varmaan tuttua. | |
| 23.11.2023 19:46 | Hannu Peltola: | Totta Jaakko, autojen moottorin koko ilmoitetaan luonnollisesti kuutiotuumina! Kuutiotuuma ei kuitenkaan suoraan kerro moottorin tyyppiä, esim. Ford-maailmassa tunnetaan 351W (Windsor)- ja 351C (Cleveland) -moottorit. | |
| 23.11.2023 20:03 | Petri Sallinen: | Kitarankielien paksuuden ilmoittama mittayksikkö on tuuman tuhannesosa ja rumpukalvojen halkaisija ilmoitetaan tuumina :) | |
| 23.11.2023 20:12 | Hannu Peltola: | Ja harvoin kuulee kenenkään ostavan puutavaraliikeessä 50,8 mm * 101,6 mm lankkua... | |
| 24.11.2023 04:56 | Kari Haapakangas: | On muuten vähän hupaisaa, että imperiaalien pienin mittayksikkö on tuuma, ja sitä pienemmät ovat sitten tuuman osia, mikä mikrometritasolla on jo hieman... no, hankalaa. | |
| 24.11.2023 11:54 | Heikki Jalonen: | Juuri tuota fraktioiden käyttöä "helpottamaan" on keksitty erilaisia numeroilmaisuja, kuten ruuvinumerot tai AWG-lankanumero. Kaikille lienee jo varmaankin tässä vaiheessa selvää, että näitä numerojärjestelmiä on määrättömän monta, ne ovat ehdottomasti erilaisia eivätkä keskenään millään tavoin yhteenvetoisia. Ja koon/numeron kasvusuunnan logiikka vaihtelee. Esimerkiksi, 1/8" (noin 3,25 mm) puuruuvi on numero 5. Ja kas, saman kokoluokan BA-ruuvi on myös nro 5. Mutta, se on puhdas sattuma, sillä BA-ruuveissa halkaisijan kasvaessa numero pienenee, puuruuveissa taas numeron kasvaessa halkaisijakin kasvaa. Vastaavasti, noin 1/8" (3,25 mm) AWG-lanka on numero 8; langan ohentuessa AWG-numero kasvaa. Kyllä meidän on paljosta kiittäminen Ranskan Suurta Vallankumousta. Jollei muusta, niin metrijärjestelmästä... |
|
| 24.11.2023 15:06 | Erkki Nuutio: | Lisäyksenä edelliseen on epäloogisuudessaan raivostuttavaa että keskeisissäkin jenkkistandardissa (tuumien, eekkereiden, gallonien ym. lisäksi) on sijoitettu tarvittavat verrannollisuus- ja muut kertoimet kaavojen nimittäjiin, eikä osoittajiin. Esimerkiksi hammaspyöräkaavoissa jenkkikerroin on diametral pitch nimittäjässä. Siten mitä pienempi hammaspyörä, sitä suurempi on sen diametral pitch. Muut maailmassa käyttävät kertoimena moduulia osoittajassa, jolloin hammaspyörä ja kaikki sen mitat ovat sitä suurempia mitä suurempaa moduulia käytetään. Vastaavia esimerkkejä on jenkkilä täynnänsä. Jos ISO-standardoidaan jotakin, se tarkoittaa edelleen että kautta maailman hyväksi havaittua järkevää toteutusta koskevan ISO-standardin rinnalle jenkit tekevät uuden sekavan kuutiotuuma/eekkeristandardin samasta asiasta. Tein neljännesvuosisadan aikana sadoittain ja tarkastin kai kymmenintuhansin tulevien kone- ja autoinsinöörien koe-laskutehtäviä ja vastaavia. Kertoimissa ja vastaavissa sählääminen on niissä yleisin ja todella yleinen virhesyy. Pelkästään pii-kertoimeen kompastuu ainakin joka kymmenes. On yksinkertaisesti niin että kaavan ilmaisemaa asiaa ei valtaosa oppijoista opi eikä ymmärrä ikänä, jos kaava on läpinäkymätön epämääräisten ja enintään epäselvästi määriteltyjen muuttujien ja kertoimien vuoksi. Ongelma säilyy pääosin siksi, että jenkkilässä on (paljolta euroopasta, aasiasta ja intiasta tulleita) älykkäitä tuotekehittäjiä, rutkasti riskihaluista rahaa ja häikäilemättömiä markkinoijia. Se tuottaa alinomaa markkinoilla uutuuksia, jotka houkuttelevat vaikka ovatkin kauttaaltaan tuumien saastuttamia. Toisaalta ymmärtää sekavuuden siitä, että jenkkilässä ei ole DINiä (eikä edes SFS:ää). Standardikirjassa on osa standardeista vahvistettu vuonna 1915 jne. Edes englanninkielen käsitteitä ei kyetä yhtenäistämään. Kymmenen eri sanaa tarkoittaa yhtä ja samaa asiaa, ja jokainen sana voi tarkoittaa kymmentä aivan eri asiaa. Koita sitten olla täsmällinen! (Käyttäjä muokannut 24.11.23 15:13) |
|
| 24.11.2023 20:25 | Esa J. Rintamäki: | Konkreettinen esimerkki brittiäisen ja amerikkalaisen tuuman hiuksenhienosta erosta: (lienen maininnut asiasta aiemminkin). Kerron nyt pidemmän tarinan (toivottavasti tätä ei poisteta), sillä tämä liittyy kyllä kuvan herättämään keskusteluun. Taustana oli natsi-Saksan aiheuttaman sodan ajautuminen vaiheeseen, jossa Adolfin piti näyttää "sikaria röyhyttävälle, viskiä litkivälle Winston-persereiälle", että mitä kuuluu ja kuka käski. Toisin sanoen, syttyi "Taistelu Englannista" kesällä 1940 kiivaine ilmataisteluineen. Englantilaiset pyysivät apua USA:lta, tarvitsivat hävittäjäkoneita. RAF toivoi Curtiss P-40 Kittyhawk-tyyppiä. Amerikkalaiset sanoivat tekevänsä uuden ja paremman koneen. North Americanilla meni 107 päivää ensimmäisen pellinpalan leikkaamisesta prototyypin ensilentoon! Kone oli NA-73, josta sukeutui kuuluisa P-51 Mustang. A-version myllynä oli Allison V-1710-moottori, jolla kone oli OKEI matalalla ja keskikorkeuksissa. Korkealla ei oikein sujunut. A-Mustangista tuli aika kelpoisa hävittäjäpommittaja A-36 "Apache" Kiina-Intia-Burman seutuvilla. Englantilaiset kokeilivat heittää P-51A:n nokalle omasta Spitfirestään tutun Rolls-Royce Merlin V-12:n. JA NAPPIIN MENI! Päiväpommitukset Saksaan olivat jo alkaneet ja Schweinfurtin molemmat kuulalaakeritehdastragediat (lokakuussa 1943) osottivat "pitkäjalkaisen" hävittäjäsaaton tarpeen. P-51B- ja C-versioissa USAF ja myös RAF saivat kaipaamansa "seitsemän peninkulman saappaat" halutun asevaikutuksen toimittamiseksi kohteisiin eli Luftwaffen torjuntahävittäjiin. B- ja C- versioiden ainoa ero oli valmistustehtaiden postiosoite! Amerikkalaiset alkoivat valmistaa Merliniä lisenssillä: nimellä "Packard-Merlin 266", jonka "iskä" oli ollut Supermarine Spitfire IX:n Merlin 66. Mutta, kenttäoloissa tuumien hiuksenhieno ero aiheutti mäntien vaihdon jälkeen moottoreiden kiinnileikkaamisia tai sen, että Merlinit ruikkivat öljynsä taivaan tuuliin. Asia johti mietintämyssyjen käyttöön ja niin vuonna 1954 palaveerausten jälkeen kumpikin tuuma, US ja Imperial, olivat sen jälkeen presiis saman mittaisia. Asia vahvistettiin oikein sopimuksella. Muuten: Der Herr Dicke, eli herra "Läski" (Hermann Göring) totesi nähtyään Berliinissä P-51 Mustangin hurahtavan matalalla ylitsensä: "Sota on hävitty". |
|
| 25.11.2023 11:38 | Jarno Piltti: | Ivalo - Lehmus Käytännön taulukot 1956 antaa tuumalle seitsemän eri mittaa, joista mainittakoon valtionrautateillä käytetty Englannin ja Yhdysvaltain tuuman arvo 1" = 25,40095 mm. |