12.02.2023 / Välillä Sorsasalo (uusi)–Kuopio tavara
12.02.2023 Lunta sataa ja siltä ei pääse karkuun. Pendolinon onneksi se sai hetkellisen suojan, sen alittaessaan Kellolahdensillan ja päämääränkin suhteen ollaan viimemetreillä, jonka jälkeen Muovipulkkaa odottaa muutaman tunnin lepo ennen Helsinkiin lähtöä.
Kommentit
| 12.02.2023 17:36 | Jimi Lappalainen: | Nyt on mainio kuva! :) | |
| 12.02.2023 18:16 | Juha Toivonen: | Savolaiset artesaanit ovat iskeneet sillan pilareihin. Savolainen sammal iskee saman sillan kansirakenteisiin, eli vihreää siirtymää on. | |
| 13.02.2023 15:17 | Kari Haapakangas: | Mikäs tuon sillan lipan tarkoitus on? Pitää aurauslumet poissa langoilta? Keskimääräistä laadukkaampia töhryjä, muuten. |
|
| 13.02.2023 17:17 | Pasi Utriainen: | Sehän se. Toisella puolella siltaa eli kevyen liikenteen väylällä on kaiteessa suojalevy ja sen yläpuolella pleksi kosketussuojana. | |
| 13.02.2023 20:11 | Lasse Hinkkanen: | Lippa estää myös kusemisen suoraan lankaan. | |
| 13.02.2023 21:44 | Esa J. Rintamäki: | Kaikkien miehuuskokeiden äiti: - "olet homo, jos et uskalla kusta 25 kV ajolankaan". Kehityksen merkki: sähköpaimenesta ajolankaan, one easy step! Yllytyshullut kiittävät! |
|
| 14.02.2023 03:57 | Kari Haapakangas: | Ei muuten estä, kusemista siis. Eihän tuo kaide kummoinen este ole. Moinen parvi taitaa suorastaan houkutella Darwin awards-kandidaatteja | |
| 14.02.2023 09:10 | Topi Lajunen: | Ilmeisesti on vielä ihmisiä, jotka pitävät homoa haukkumasanana. | |
| 14.02.2023 17:42 | Esa J. Rintamäki: | Voi voi herra Topi, niitä on ja paljon! Suomalaisten miesten omaksuma mimosanherkkä käsitys ainoasta oikeasta miehisyydestä on niin tiukkaan juntattu jo pikkupoikien päihin, että yksi, siis vain YKSI pikku lipsahdus suistaa harhautuneen raukan kantamaan homon leimaa otsassaan koko loppuikänsä! Paljoakaan ei siihen tarvita. Kun muu porukka alkaa jo tiistaina iltapäivällä (tehtaalla kahvitauon aikana) laatia huolellisia suunnitelmia viikonlopun varalta: mitä ostetaan OY/AB:n myymälästä, kuinka paljon, minne sitten mennään, mitä tehdään ja kuinka muijat perkele ei saa tietää. Ja sitten yksi porukasta tuumaa, että ehtii hyvin Vilppulaan asemalle kameran kanssa, ennenkuin juna H515 tulee ja kohtaa laivapikajunan P106. Silleen. On näitä nähty. Jatkuvia kysymyksiä tyyliin: luuleksää olevas muka meitä parempi, täh? Ooksä hullu/kipee/vammanen/homo, kun sä et ymmärrä viinan päälle yhtään mitään? Mitään mänttäläinen machismo ei ymmärtänyt, sietänyt, kestänyt, eikä varsinkaan antanut anteeksi. "Homo" sai syyt päälleen koneistajaoppilasluokan yhteishengen sabotoinnista ja tuomio oli yksimielinen. Eikä valitusoikeutta ollut, eikä "homon" rikos vanhentunut koskaan. Ja vaikka sanoit mitä, niin sitä ei noteerattu mitenkään. Jos "homo" nyt vaikka kömpelösti seurusteli toispaikkakuntalaisen tytön kanssa, niin kommentit olivat luokkaa: - mustalaispoika nai Riittaa (nimi muutettu) ja "homo" maksaa laskut. (Naurunräkätys päälle, selkäkeikkana.) Vaatii "homolta" todella vahvaa luonnetta, ihan simona kestää olemistaan, kuin juutalaisena Berliinissä 1939. (Käyttäjä muokannut 15.02.23 03:54) |
|
| 15.02.2023 11:28 | Jouni Hytönen: | En tiedä, miten tuollaisissa työyhteisöissä alkoholikulttuuri on kehittynyt tähän päivään mennessä, mutta muualla ainakin alkoholia kuluu vähemmän. Vaan ei ole kauankaan, kun vielä lehdissäkin mietittiin, miksi esimerkiksi yliopistojen opiskelijakulttuuriin jaa tapahtumiin kytkeytyy niin vahvasti olettamus käyttää alkoholia, runsaastikin. | |
| 15.02.2023 14:29 | Esa J. Rintamäki: | Olen tätä miettinyt aika paljon ja päätynyt siihen, että työn ja pääoman välinen ristiriita näkyi noina aikoina paljon selvemmin ja tuntui kouriintuntuvammin juuri näissä lisäarvontuottajaraukoissa. Nykyisin mainittu ristiriita on vaikeammin hahmotettavissa robottien aikakautena. Eikä näillä ollut juuri muuta keinoa käsitellä kyseistä ongelmaa kuin pakenemalla viinahuuruihin, jossa tunnetusti velat muuttuvat saataviksi. Kommunistit sentään harrastivat omia opintopiirejään, joissa jäsennellä maailmanselitystä, toiset valitsivat sekoilemisen. Totta on, että kyseisen ristiriidan voi ratkaista myös hyppäämällä ulos oravanpyörästä, mutta normaaliusvaatimusten aiheuttama ryhmäpaine teki tästä aika harvinaista, etenkin kälyisessä tehdaskylässä, jossa muut ihmiset tiesivät asioistasi paremmin kuin sinä itse. Minulle henkilökohtaisesti oli kristinuskosta apua. Rutiininomaisesti ajatusten niputtaminen helpommin käsiteltävään muotoon on siinä oleellinen piirre, siis: rukous. Mitä tulee kosteisiin yliopisto-opiskelijoihin, niin siinähän näkyi perinteellinen - eläköön vapaus - toive. Pois vanhempien valvovien silmien alta. Sen aikaa mitä itse asuin Turussa, Yo-kylässä, niin kännisiä siellä ei näkynyt koko aikana kuin 1 - 2, satojen asukkaiden porukasta. |