22.04.1975 / Linz Hbf, Itävalta
22.04.1975 Itävallan liittorautateiden sähköveturin 1118.01 vetämä pikajuna pysähtyi Linzin asemalla 22.4.1975. Veturi oli entinen DRG:n E 18 42. Veturin suurin nopeus pysyi 140km/h:nä. Veturin päät muotoiltiin itävaltalaisemmiksi korvaamalla kolme rinnakkaista tuulilasia kahdella leveämmällä. Veturi pysyi ÖBB:n nopeimpana veturin aina sarjan 1041.5 käyttöönottoon asti. Sen suurin nopeus oli 150 km/h. 1118.01 oli sarjan ainoa veturi. Sen akselijärjestys oli 1’Do1’. Kummassakin päässä ulommainen vetoakseli yhdessä juoksupyöräkerran kanssa muodosti AEG-Kleinow-telin joustavan kulun mahdollistamiseksi kaarteissa. Oikeastaan akselijärjestys olisikin (1A)'B(A1)'.
Kommentit
| 23.08.2022 18:23 | Jarno Piltti: | Yli hilseen menevä tekninen kuvaus veturista Elektrische Bahnen -lehdessä vuodelta 1936: http://www.zackenbahn.de/downloads/e18_kleinow_1936.pdf |
|
| 23.08.2022 21:44 | Eljas Pölhö: | Jotain historiaa: Toimitusnumero- ja aika (tehdas) E18 42 (3.10.1938) ja vastaanotto (DR) 04.10.1938. Myöhemmät numerot 1118.01 ja 1118.001-5 Sijoitukset: Halle 5.10.1938. Salzburg 18.6.1944. Linz 3.2.1954. 10.5.1962 Wien-West, Linz 1.10.1962. Hylätty 1.12.1985 |
|
| 24.08.2022 00:11 | Johannes Erra: | Koska tietokonepohjainen kalustorekisteri otettiin ÖBB:llä käyttöön vasta huhtikuussa 1985, tämä veturi ehti olla kirjoilla modernilla numerolla 1118 001-5 vain joitakin kuukausia. Ulkoinen merkintä oli hylkäykseen saakka 1118.01. | |
| 24.08.2022 02:42 | Esa J. Rintamäki: | Luin tuon teknisen selostuksen. Ei mennyt yli hilseen, eikä ali jalkasienestä. Toisin sanoen, oman saksantaitoni avulla sain riittävän hyvin selvää. Saksankieli on ollut minun mielenkiintoni kohteena jo 1960-luvulta lähtien television "Sie Sahen" - kielenopetusohjelman myötä, "Da steht eine Kirche. Ja, da steht eine Kirche", niksmannikielenopettajien matkustaessa junassa. Ohjaamokuvasta on nähtävissä sekin, kuinka kuskinpenkki ei suinkaan ollut Bremshey tai Vogel, heko heko. Ihmettelin Tapion mainintaa AEG-Kleinow-telistä, kunnes DDR-läinen Ellok-Archiv - kirja (Bäzold/Fiebig), ei mainittua painatusvuotta, kertoo telien olleen Krauss - Helmholtzin mallia, AEG-muunnoksena. Muunnoksen lienee suunnitellut juuri der Herr Kleinow. E 18:n suunnittelun lähtökohtana oli ollut veturiteknisesti sarja E 17 ja sähköteknisesti sarja E 04. Niin, ja E 18 kykeni nykäisemään 392 tonnisen junan paikaltaan neljässä minuutissa ja 52,8 sekunnissa 7 km matkalla 165 km/t:n nopeuteen. Voimaa riitti: maksimiteho oli 4 530 kW. E 17: samanlaiset telit kuin E 18:ssa. E 19:ssä myös. Tehonsäätöjärjestelmän valssikytkimet olivat sähköisesti ohjattuja, omalla sähkömoottorillaan. (Käyttäjä muokannut 24.08.22 02:52) |