20.06.1941 / Välillä Lahti–Viipuri
20.06.1941 Matkalla kohti itää kesäkuussa 1941
Kommentit
| 30.07.2022 13:06 | Erkki Nuutio: | Käsky koko sodan aikaisen armeijan perustamisesta annettiin 17.6.41 . Tämä liikekannallepano toteutui ylimääräisten harjoitusten (YH) nimellä alkaen 18.6.1941. Tällöin reserviläiset alkoivat saapua kokoamispaikkoihinsa. Tätä ennen, noin 11.6.1941 alkaen oli palvelukseen kutsuttu erityisosastoihin kuuluvat. Liikekannallepano tuli loppuunsuoritetuksi, eli koko armeija oli rintamaosillaan suurinpiirtein 25.6.41 mennessä - siis viime tipassa. Saksalaisten Barbarossa-hyökkäys alkoi koko leveällä rintamalla 22.6.1941 aamulla. Koko Suomen alue pysyi yhä rauhantilassa. Sota Suomessa alkoi 25.6.41 Neuvostoliiton aloittamana. Hermojensa petettyä se suoritti lähes 500:lla sotakoneellaan ilmahyökkäyksiä usean päivän ajan noin 20:lle maamme paikkakunnalle. Kuoli muutama sata siviiliä ja tuhoutui paljon omaisuutta, kuten Turussa sataman ratapiha ja paloi mm. Turun linna. Neuvostoliitto halusi suorittaa ns. ennaltaehkäiseviä iskuja Suomeen tapahtuvaa hyökkäystä varten keskitetyillä koneillaan - ennenkuin se siirsi valtaosan näistä etelään Saksaa vastaan, siellä kärsimiensä murskaavien tappioiden paikkaamiseksi. Kuva lienee jonkun divisioonan keskityskuljetuksesta. Koska ilmatorjunta- tai muuta suojausvalmiutta ei näy, oletan että kuva olisi otettu noin 20.6.41. Suojausvalmiutta olisi luultavasti ollut havaittavissa jo 22.-24.6.41. (Käyttäjä muokannut 30.07.22 13:07) |
|
| 30.07.2022 14:18 | Esa J. Rintamäki: | Rauhantilassa? Silti Hitler 22.6.1941 mainitsi "suomalaisista aseveljistä" puheessaan operaatio "Barbarossasta". Ja aamuyöllä 22.6. jotkin saksalaiset Junkers Ju 88 - pommikoneet saivat polttoainetäydennystä Utin lentokentällä, jonka jälkeen ne starttasivat kohti itää. Että hys - hys - touhua natsilaisuuteen hurmaantuneet solttumme tekivätkin. |
|
| 30.07.2022 17:35 | Erkki Nuutio: | Eiköhän jo vuonna 2022 ole syytä sanoa asiat niinkuin ne olivat, eikä jatkaa itseruoskintaa perusteettomilla raskailla syytöksillä. Aloitetaan Talvisodasta. Useimmat kai pitävät Suomea siihen syyttömänä kärsijänä. Mutta naiiveja olimme - kansainväliseen oikeuteen uskovia ja niukasti todellisuutta ymmärtäviä. Niinpä valtiojohtomme tuli täysin yllätetyksi, onneksi ei sentään tuleva ylipäällikkömme eikä Kannasta linnoittanut vapaaehtoisnuoriso. Talvisodan jälkeen varustauduimme pakon edessä, koska NL painosti Suomea häikäilemättömästi koko välirauhan ajan. Näin NL ajoi maamme liittolaisensa Saksan turviin sotilaallisen ja taloudellisenkin pakon vuoksi. Olimme onneksi kiinnostavia Saksan alustavien Barbarossa-suunnitelmien kannalta. Siksi Hitler mm. kolmasti jyrkästi kielsi liittolaistaan hyökkäämästä maahamme kun Molotov neuvoteli Hitlerin kanssa Berliinissä marraskuussa 1940. Kyllä Molotovia ja Stalinia silloin jurppi - Suomi oli jälleen pääsemässä neuvostopihdeistä. Epämuodollisen mutta Saksalle tärkeän liittolaisuutemme ansiosta saimme tietää ajoissa (=varmuudella noin 3 vk etukäteen) sodan alkavan koko Mustanmeren ja Suomenlahden välisellä alueella. Tuskin edes typerys voi kuvitella että Suomi voisi tällöin pysyä sodan ulkopuolella - elää ja syödä vaikka kauppahteyskin säilyisi enintään Ruotsiin. Jos emme olisi tällöin olleet yhteistoiminnassa Saksan kanssa, olisi Etelä-Suomesta tullut taistelutanner NL:n hyökätessä idästä ja Saksan lännestä. Tämä olisi ollut 100 % varmaa. Etelä-Suomi olisi tuhoutunut ja väestö olisi yrittänyt pohjoisempana pysyä hengissä värjötellen ja pettua syöden ja vähin asein. Maamme yhteiskuntarakenne ja teollisuus olisi tuhoutunut ja väestö paljon vähentynyt. Yhteistoimintamme Saksan kanssa varjeli tältä, vaikka menetykset olivat silti raskaat. MUTTA yhteiskuntamme säilyi vakaana ja vapaana ja teollisuutemme jopa vahvistui seuraavia koitoksia - syyllisen meille asettamia sotakorvauksia ajatellen. Vaihtoehtoja Suomella ei ollut. On siksi suhteellisuudentajutonta vedota yksittäisiin rikkeisiin ehdottomasta puolueettomuudesta Jatkosodan edellä. Ne olivat kentällä ilman ylijohdon lupaa tehtyjä, aikana jolloin monet valtiot tekivät paljon karkeampia toimia - mukaanlukien NL. Talvisodan kärsimysten jäljiltä eivät jotkut niistä kärsineet ja yksittäiset saksalaismieliset varmaan niitä pahoitelleetkaan. Itä-Preussista 22.8.41 lähteneet ja Nevaa pommittaneet Ju 88 -koneet EIVÄT saaneet polttoainetäydennystä Utissa. Ne lensivät alunperin tankattuina kohteeseensa, toki osin Suomen ilmatilan kautta koukaten (kuten neuvostokoneetkin olivat alituiseen tehneet). Ilmavalvonta kyllä havaitsi ne, mutta ilma- tai muu torjunta oli mahdotonta, vaikka halua olisi ollutkin, Sensijaan kyseiset Ju 88-koneet tankattiin Utissa paluumatkalle Itä-Preussiin. Ei rikos, tuskin edes rike todellisuudentajuiselle. Näistä sotalennoista ei annettu ennalta tietoja suomalaisille. Salaaminen oli jo sotilaallisista syistä päivänselvä välttämättömyys.. Suomessa oli siis rauha 25.6.41 aamuun asti. Juna kulki Helsingin ja Leningradin välillä vielä 24.6.41. Mm. NL:n Helsingin lähetystö lähti sillä maastamme. (Käyttäjä muokannut 30.07.22 17:59) |
|
| 31.07.2022 03:07 | Esa J. Rintamäki: | Rasat korville, nyt tulee pitkä kommentti, vastauksena Erkin kommenttiin: Aluksi tietoa Junkers Ju 88 A-4 vaakapommitus- tai syöksypommituskoneesta (Ju 88:aa valm. vv. 1938 - 1945 noin 15 000 kpl): Moottoreina oli 2 kpl Junkers Jumo 211 J-1 tai J-2, ylösalaisin oleva V-12, teholtaan 1360 hv startissa. Sylinteritilavuus oli 35 litraa. Ju 88 A-4:n toimintasäde oli noin 1 790 km, kun polttoainetta oli 2 900 litraa. Jos etummaiseen rungon pommikuiluun oli laitettu 1 130 litran lisätankki, kasvoi toimintasäde 2 700 km:iin. Pommikuorma normaalisti: 4 kpl 500 kg SC500 - pommia siipien alle, tai 10 kpl 50-kiloisia SC50-pommeja rungon sisäpuolisessa pommikuilussa ja neljä SC250-pommia ulkopuolella siipien alla. Miehistöä oli neljä. Koneessa oli lisäksi viisi MG81-konekivääriä ja yksi MG FF-konetykki. Ju 88 A-4:n suurin lentonopeus oli 472 km/t. Suomea lähinnä olleet tukikohdat olivat 22.6.1941 Itä-Preussissa: KG1 ja KG76 Gumbinnenissa (nyk. Gusev), Insterburgin (nyk. Tsernjahovski) vieressä itäpuolella. Nämä Kampf-Geschwaderit kuuluivat Luftflotte 1:een, toiminta-alueena Itämeri aina Lenskiin asti. KG77 oli Saksan alueella, esim. II/KG77 oli Wormdittissa. Näillä kalustona siis Ju 88. Luftflotte 5:een kuuluva KG30 oli Aalborgissa Tanskassa. Silläkin oli Ju 88:aa. Joitakin tiedustelukoneita oli etelä-Norjassa, Stavanger-Solassa. Sen tehtävänä oli pääasiassa valvoa merialuetta, ettei engelsmannit nyt silmille hypi. KG2:lla oli kaksi laivuetta (Gruppea) Dornier Do 17-koneilla. Do 17 - pommittaja oli väistyvää kalustoa, kun ne olivat ottaneet aika raakasti pataansa edellisenä vuonna 1940 taistelussa Englannista. Tiedusteluversiota Do 17 P sen sijaan pidettiin käytössä, myös Norjassa. Tämä siis tilanteena 22.6.1941. Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon oli viivästynyt tähän päivään, kun Jugoslavia aiheutti ongelmia Balkanilla ja Italian tärkeilevä sirkus-Mussolini kokiessaan olevansa Aatun silmissä "patakakkonen", eli hanttimies päätti ryhtyä hänkin omaan pikku salamasotaansa ja hyökkäsi Kreikkaan. Seurauksena vaan se, että puihin meni ja Aatun piti pelastaa pikku diktaattoriveljensä pälkähästä. Italian sekoileminen pohjois-Afrikassa aiheutti sekin lisäkiusaa. 19.6.1941 laskeutui Heinkeleitä (He 111) Luonetjärvelle tuoden kolme radioasemaa mukanaan. Luftflotte 1 sai 19.6. luvan suorittaa miinanlaskua Itämerellä ennen "rajan yleistä ylitystä". Kuusi erityyppistä konetta (Do 17 P, Ju 52 ja "Leukoplast-Bomber" Focke-Wullf FW58 Weihe (yhteyskone) laskeutuivat Rovaniemelle 17.- 18.6. Armeekette Lappland aloitti tiedustelulennot 22.6. Muurmannin suuntaan. Suomalaiset tosin olivat kieltäneet sakuja tekemästä tätä. Luftflotte 1:n koneet lensivät Itämerta pohjoiseen: Forssan, Pernajan ja Utin kautta Lappeenrantaan. Koukkasivat sieltä pohjoisen kautta Laatokan yli kohti Leningradia. Saksalaiset ilmoittivat miinoittaneensa tuolloin Lenskin ns. "merikanavan". Mukana oli 19 konetta, yksiköt lienevät olleet KG1, KG76 tai KG77. Nämä koneet tankattiin AAMUYÖLLÄ 22.6. Utissa. Illalla 22.6. laskeutui K.Gr. 806:n 12 Ju 88 - konetta Malmille tarkoituksenaan suorittaa pommituslentoja. Huono sää esti toiminnan ja Kampf-Gruppe 806 palasi samana päivänä takaisin Saksaan. Tuossa ylhäällä näkyy toimintasäde ilmoitettuna tietylle polttoainemäärälle. Nythän on niin, että lentotehtävään valmistautuminen on aivan ensiarvoisen tärkeää. Pitää tehdä asiaan kuuluvia laskelmia, esimerkiksi kompassisuuntaan kun vaikuttaa vallitsevan tuulen lisäksi erantokin. Öljyn- ja polttoaineen kulutuslaskelmat on tehrävä myös, selbstverständlich! Koneen kuormaaminenkin vaikuttaa laskutoimituksiin, erityisesti silloin kun on kyseessä asevaikutuksen toimittaminen haluttuun maaliin lentoteitse. Tällainen onnistuu kätevästi tarkoitukseen nimenomaan suunnitellulla lentoarvolaskukiekolla eli "kakkaralla". Itsellänikin sellainen Jeppesen-kakkara mielenkiinnon vuoksi ostettuna lipaston laatikossa. Karttajumppaakin on tiedossa, reitin merkitseminen rasvaliidulla karttaan tarkistuspisteineen... Eikä tässä vielä kaikki: on määriteltävä varakentät ja ennenkaikkea sää, niin reitillä kuin perilläkin. Riittävä polttoainereservikin on oltava olemassa, jos jotain odottamatonta sattuu. Hyllyssäni olevassa Cessna Pilot Centerin koulutusmapin kopiossa tähdennetään tätä. Maininta lienee noin puolesta tunnista, olletikin, että mapissa keskitytään nimenomaan Cessna 150:een eli mopo-Cessnaan! Nykyisin on käytössä vakiomallinen lentosuunnitelmalomake, johon kirjataan kaikki tarpeellinen ja lomake luovutetaan lennonjohtoon ja briefingiin myös. Nykyaikana lentoarvolaskennat tehtäneen kompuutterilla. Silti siinä on oma työnsä, lentäjien hengestä kun on kyse. |
|
| 31.07.2022 10:07 | Erkki Nuutio: | Tarkennan Esan taustoitusta lähinnä tarkastellun pommmitustehtävän osalta: - Pentti Mannisen tutkimus Luftwaffen miinahyökkäys Kronstadtiin 22.6.1941 (Suomen ilmailuhistoriallinen lehti 4/2010, 1/2011, 2/2011 ja 3/2011 (yhteensä 12 sivua) on yksityiskohtainen selvitys asiasta. - Tankkausta Utissa EI missään tehty pommituslennolla, vaan palatessa Itä-Preussiin paluuta varten. Pommitusta varten koneet lensivät ajoitettuina muodostelmassa. Pommikuormassa olleita koneita ei laskeutunut Uttiin. Se olisi ollut vaarallista ja sotkenut täysin pommitusten ajoituksen ja yllätyksellisyyden. - Tapahtumia kuvaa perusteellisesti professori Mauno Jokipiin tutkimus Jatkosodan synty (Tammi, 1987, 746 s.). Kaiken muun ohella se käsittelee suomalaisten (BL) ja täällä olleiden saksalaisten (Do ja He) tiedustelulentoja Suomen alueelta ennen Barbarossaa ja Jatkosotaa (s. 471-475). Suomen, Saksan ja myös NL:n tiedustelulentoja oli useita. Sinä aikana tämä oli euroopanlaajuista normaalikäytäntöä. -Carl-Fredrik Geustin ja Dimitrij Hazanovin tutkimus Jatkosodan alun neuvostopommitukset (Sotahistoriallinen aikakauskirja 20, s.49-85, 2001) kuvaa osapuolten menestykset ja tappiot lentosodan alkuvaiheessa 6.1941. - Lopuksi perspektiiviksi vuonna 2006 julkaistuista akateemikko Vladimir Vernadskin (Stalin palkinto 1943, atomipommihankkeen varhainen neuvonantaja) päiväkirjoista: Tälle tarjottiin Petroskoita, minne muodostetaan suuri venäläinen yliopisto ja laitetaan suuret rahat. Tämä olisi vain väliaikaisesti Petroskoissa, ja siirrettäisiin sitten Suomen haltuunottamisen jälkeen Gelsingforsiin. Suomen miehityssuunnitelmat olivat siis levinneet jo Kremlistä ulos, mm. yliopisto- ja tiedepiireihin. (Käyttäjä muokannut 31.07.22 11:03) |