??.??.1948 / Tampere asema
??.??.1948 Asema ja varsin rauhallinen Hämeenkatu.
Kommentit
| 19.06.2022 20:20 | Juhana Nordlund: | Kuvassa ei näy johdinautojen ajolankoja lainkaan. Rollikkaliikenne Tammelan suuntaan alkoi kuitenkin jo maaliskuussa 1950. Voiko kuva olla siis 1950-lukua edeltävältä ajalta? | |
| 19.06.2022 20:28 | Timo Salo: | Kuvausvuosi on puhdas arvaus, Hilkka ja Heikki ovat saaneet kyseisen kirjan joululahjaksi 1952... (omistuskirjoitus kirjan kakkossivulla, mutta painovuotta en löydä hakemallakaan... :-( ) | |
| 19.06.2022 21:24 | Erkki Nuutio: | Kirja on julkaistu jouluksi 1952, mutta oheisen kuvan kuvausvuosi on välillä 1946...1949. Viittaan ylläoleviin kommentteihin, ja siihen että tätä kirjaa edelsi kirja Tampere - Tehtaiden kaunis kaupunki. Siitä hyllyssäni on 6. painos vuodelta 1952. Olen syntynyt tehtaiden kauniissa kaupungissa vuonna 1948. Häpeän kaupungin moukkamaisen nykyjohdon, töhrijöiden ja vastaavien aikaansaamaa hävitystä. |
|
| 19.06.2022 21:56 | Heikki Jalonen: | Kuvan ottovuotta voisi yrittää haarukoida autojen perusteella. Vasemmalla oleva iso musta on jokseenkin varmasti Plymouth 1938, sotaa edeltävä Amerikan perusauto, Suomessakin yleinen aikanaan. Pienempi auto siinä etualalla saattaisi olla Austin A40 vuodesta 1947 saatavilla olleessa kuosissa, vauraampi Somerset-versio (ritilät maskin sivuilla), ajovalot modernisti lokasuojiin uponneina. Aikaisemmissa vuosikerroissa lyhdyt olivat erillisiä kuupakkeita. Myös se oli meillä "yleinen", sikäli kun mistään henkilöautojen "yleisyydestä" saattoi noina sodanjälkeisinä vuosina kovinkaan vakavasti puhua. Mutta kyllä Tampereen tasoisessa teollisuuskaupungissa jo löytyi auton hankintaan pystyviä. Kuorma-auto saattaisi olla noin 1940..42 kantikkailta ja niukkakiiltoisilta ajoilta oleva Mercedes-Benz, ehkä L3000...4500, suora jäähdytin kapiteelikolmioineen eikä vielä etupuolista maskia. Tähti puuttuu, hytti varmasti kotimaista tuotantoa Ajokki-Kaipio-Virtanen-akselilta. Auton historia voi olla mielenkiintoinen: se voi olla välirauhan tai jatkosodan ajan mikroskooppisen pieniä tuontieriä, tai sitten se on ex-Wehrmacht-kalustoa. Häkäpönttöjä ei enää näy, sekin viittaisi aikaisintaan vuoteen 1947 jolloin polttoaineita alkoi taas saada melko kohtuullisesti. Jos kuorma-auto on M-B, siinä ei pönttöä koskaan voinut ollakaan, se kun oli diesel. Eikä pikku-Austinkaan olisi kaasuautoksi käynyt, sellainen ei ollut mahdollista, ei edes Suomessa... Valion maitokaupan ovi on auki. On siis arkipäivä (kaupat olivat auki yleensä klo 17:00 saakka). Kellonajan tiedämme, se on 15:35. Lauantaina Valion kauppa olisi mennyt kiinni klo 14:00,00. Sunnuntaisin ja pyhäpäivinä ovea oli turha koettaa avata. Arki-iltapäiväksi liikenne on hämmentävän hiljaista. Tilanne varmaan toki muuttui, kun kello kulki tuosta vielä 25 minuuuttia. Tehtaiden väki täytti silloin kadun. Veikataan siis kuvan ottovuodeksi 1947...48. Ajalta selvästi ennen rollikka-aikaa. (Käyttäjä muokannut 19.06.22 22:10) |
|
| 19.06.2022 22:41 | Hannu Peltola: | Minulla tuli kuorma-autosta mieleen Volvo Rundnos LV120, joita Suomeen saatiin välirauhan aikana 500 kappaletta. Lisäksi Ruotsi lahjoitti suurempia LV132:a 100 kappaletta ja järeitä LV290-Volvoja ostettiin 25 kappaletta. Mersu oli sota-aikana varsin harvinainen kuormajuhta, välirauhan aikana vuonna 1941 hankittiin 11 kappaletta Mercedes Benz L 4500S -mallia puolustusvoimille. Siviiliin hankittiin jatkosodan aikana 22 kappaletta 3,5 tonnin B-mallia vuonna 1942, vuosina 1942-43 3,5 tonnin D-mallia yhteensä 19 kappaletta ja järeää 8 tonnin mallia vuonna 1943 9 kappaletta. (Kuorma-autotiedot ovat Markku Mäkipirtin mainiosta teoksesta Puolustusvoimien moottoriajoneuvot 1919-1959. (Käyttäjä muokannut 19.06.22 22:42) |
|
| 20.06.2022 08:28 | Heikki Jalonen: | Kyllähän Volvon patanokka olisi myös kovasti mahdollinen, myös paljon todennäköisempi kuin M-B. Volvoja näki vielä 1960-luvulla arkiliikenteessä, ei tosin enää ykköslinjan hommissa. Sitkeä peli. Kuvasta näkyy valitettavan vähän maskia, tunnistus vaikea. | |
| 20.06.2022 11:06 | Esa J. Rintamäki: | Vuonna 1949 toteutettiin rekisterikilpien muutos tyylistä yksi lääninkirjain ja numeroita tyyliksi kaksi kirjainta (ensimmäinen lääninkirjaimena) ja kolme numeroa. Esimerkiksi Onni Vilkkaan V-3131 (Sisu SH-15 vuodelta 1945) sai uudeksi rekisteritunnuksekseen RD-131. V-kirjain tarkoitti Viipurin lääniä, joka muutoksen aikoihin ei ollut enää Suomen hallinnon alaisena. (Lähde: Pula-ajan bussit 1945 - 1956- kirja.) |
|
| 20.06.2022 12:18 | Juhana Nordlund: | Tuo rekisteriuudistus oli eilen mielessäni, kun katselin kuvaa ja vähän tuskailin kun autojen kilvistä ei saa kunnolla selvää. Pysäköity auto saattaa olla jo uuden systeemin mukainen. Jos näin on, kuvausvuodeksi käy enää 1949. Edellisenä vuonna ei ollut vielä uuden järjestelmän mukaisia kilpiä ja 1950 kesällä tuossa on ollut jo johdinautojen ajolangat. Kilpiuudistus toi uudet tunnukset kaikkiin autoihin vuoteen 1953 mennessä, ei siis kannata välittää siitä, että mainitsemani auto kadun laidalla ei välttämättä ollut kovinkaan tuore kuvaa otettaessa. | |
| 20.06.2022 15:04 | Heikki Jalonen: | Arvelen, että tuon Plymouthin rekisterikilvessä on vain yksi kirjain. Vasemmanpuoleinen vaalea täplä on melko varmaan katsastusleiman paikka. Vuosileimaa (sen yläpuolella) ei ole, joten auto lienee siirtynyt läänistä toiseen vuoden 1940 jälkeen. Kilpien vuosittainen vaihtaminen loppui silloin, mutta kilpi vaihtui jos rekisteröintilääni vaihtui. Ehkäpä auto on peräti Viipurin pakolainen? Mutta, kyllä autoilijaa silti simputettiin edelleen melko kekseliäästi: eikös se värinvaihto (musta/valkoinen) jatkunut aina 1949 uudistukseen saakka? Vuodet 1946 ja 1948 mustapohjaisia, 1947 ja 1949 valkopohjaisia. Sen perusteella, kuvausvuosi olisi 1948. Puut ovat täydessä lehdessä, joten kuva on kesäinen otos. (Käyttäjä muokannut 20.06.22 15:18) |
|
| 20.06.2022 18:31 | Markku Liira: | Autoista - kuorma-auton kaksiosainen tuulilasi ja valonheitinten paikka melko leveästi lokasuojien päällä viittaisivat minusta Patanokka-Volvoon, kaikissa näkemissäni kuvissa M-B:n L3000 ja L4500 malleissa on yksiosainen tuulilasi ja valonheittäjät lähempänä konepeltiä. Kadulla kulkevan henkilöauton matalalla ja lähellä lokasuojien ulkoreunaa sijaitsevat valonheittimet eivät minusta sovi Austin A40-malliin. Oma veikkaukseni on Armstrong Siddeley; vaikka valmistusmäärät olivat pieniä, niitä toi maahan sodan jälkeen Väinö Bremerin yhtiö. |