??.??.1944 / Välillä Kyläjoki–Tornio asema
??.??.1944 Kyläjoki-Tornio välinen rataosuus ruotsalaisella yleiskartalla vuodelta 1944. Kartalla näkyy myös Laivajärvi (soranottoalue). Vertaa Kyläjoen ilmakuvaan http://vaunut.org/kuva/153216
Kommentit
| 13.02.2022 17:50 | Kari Haapakangas: | Tornionjoen delta on kyllä maantieteellis-geologisesti mielenkiintoinen, mutta veikkaisin, että ratainsinööriltä, joka sai tehtäväksi rakentaa tuonne rautatie taisi päästä muutama ärräpää. Varsinkin siinä vaiheessa, kun piti neuvotella kasöörin kanssa hankkeen budjetista... | |
| 13.02.2022 17:54 | Eljas Pölhö: | Kartta kertoo hyvin syyn ettei ratalinjaa vedetty saapumaan Tornioon etelästä, jolloin jatko pohjoiseen ei olisi vaatinut kulkusuunnan muutosta tai Tornion ulkopuolista ohitusraidetta. | |
| 13.02.2022 20:54 | Erkki Nuutio: | Linjaus Tornioon vahvistettiin vuonna 1898 ja rata valmistui vuonna 1903 - Bobrikoffin jyrkästä vastustuksesta huolimatta. Nikolai II hyväksyi suomalaisten näkökannan riittävän pitkään ja taitavasti radan hyväksi vaikutettuna. 100%:n varmuudella ei kenellekään suomalaiselle tullut tällöin edes mieleen, että rataa jatkettaisiin pohjoiseen, Tornionjokilaaksoon. Tornion radan suuntaukseen ei siis LAINKAAN vaikuttanut tällainen ajatus. Karttakin näyttää seudun hankaluuden, ja sen että toteutunut suuntaus oli vähiten hankala ja johti nimenomaisesti SUORAAN Tornionjoen ylitykseen siltaa pitkin ja aseman sijoittamiseen Tornion kaupunginsaareen. Muut päätelmät eivät ole uskottavia. Voimakkaasti vastustaneet venäläiset heräsivät tajuamaan radan välttämättömyyden heille itselleen, ja sen välttämättömän ja kiireellisen jatkamisen Karunkiin TASAN vuonna 1914. Siis vasta silloin kun maayhteys heidän liittolaisiinsa muuta kautta oli sodan vuoksi sulkeutunut . Se että sitä rautatiesiltaa ja asemaa kaupunginsaareen (ja sieltä suoraan Haaparantaan ja eteenpäin) ei tullut, johtui puolestaan Ruotsin valtion vakavista vainoharhoista 1900-luvun alkuvuosina, ja 1920-luvun alkuvuosiin asti. Kaunistelematon totuus on, että Ruotsin valtio suhtautui rasistisesti suomenkieleen ja suomenkielisiin ruotsalaisiin ja suomalaisiin silloin ja vielä senkin jälkeen. Vain siksi tehtiin tuo järjetön ja kallis kierros Pohjanlahden kautta Haaparantaan pääsemiseksi. Ruotsalainen kartta on hyvin havainnollinen. (Käyttäjä muokannut 13.02.22 20:58) |
|
| 13.02.2022 21:55 | Rainer Silfverberg: | Ruotsalaiset eivät viivytelleet Haaparannan-Tornion rautatiesillan rakentamisessa sen takia että olisivat vihanneet ja pelänneet suomalaisia vaan sen takia että Suomi kuului vuoden 1917 loppuun asti Venäjän keisarikuntaan ja ruotsalaiset ovat aina pelänneet venäläisiä kuin ruttoa. Se että Ruotsin Peräpohjola sai radan ylipäänsä niin myöhään on johtunut siitä että kyseessä on todella syrjäseuduista. Ei Haaparannan kaupunki ollut aluksi muuta kuin kyläpahanen Tornioon tai Kemiin verrattuna. Kaupunki on kasvanut vasta rajan avattua ja sitä mukaa kun sinne on muuttanut väkeä Suomest. Koko seutua voi muuten verrata johonkin Pohjois-Karjalaan tai Kainuuseen. Suorastaan ihme että Ruotsi on 2000-luvulla uusinut radan ja vetänyt sähköt. (Käyttäjä muokannut 13.02.22 21:57) |
|
| 14.02.2022 00:28 | Eljas Pölhö: | Eipähän sitä 1890-luvulla tai hetikohta vuosisadan vaihteen jälkeenkään kukaan tiennyt edes Ruotsin puolella mihin ja koska mahdollinen yhteys Venäjälle (Suomeen) tehdään. Jonkinlainen yhteinen näkemys oli radan rakentamisesta Bodenista Morjärviiin (valmistui 1902), mutta siitä eteenpäin oli täysin avoinna. Haaparanta ei ollut mitenkään itsestään selvä suunta radalle, koska esimerkiksi Övertorneå oli kolme kertaa suurempi paikkakunta kuin Haaparanta. Lopultahan Övertorneå sai sitten radan ennen Haaparanta. | |
| 14.02.2022 10:34 | Erkki Nuutio: | Ruotsin sotilasjohto esti pitkään rautatiesuunnitelmat Bodenin linnoituskaupungista eteenpäin kohti Suomen rajaa. Syy oli Venäjän pelko ja epäluottamus suomenkielisiä ruotsalaisia kohtaan kuvitellun hyökkäyksen joskus mahdollisesti toteutuessa. Siksi myöskin rataa Bodenista ei suunniteltu Haaparantaan, vaan Morjärvelle jonne se rakennettiinkin. Rataa jatkettiin Haaparantaan vasta vuoden 1915 vaiheilla maailmansodan ja läpikulkuliikenteen luomassa, lähes pakkotilanteessa. Suomessa ei kenelleköön (Valtiopäivät) tietenkään tullut mieleenkään rakentaa rataa muualle kuin nimenomaan Tornioon - satamakaupunkiin ja maineikkaaseen ja monisatavuotiseen Itäpohjan ja myös Länsipohjan markkinapaikkaan. Karttaa katsomalla näkee heti, että ainoa järjellinen jatkosuunta oli edetä rakennettavaa siltaa pitkin Tornion kaupunginsaareen. Sieltä voisi SJ todella edullisesti rakentaa jatkoyhteytensä (kuten maantiekin myöhemmin rakennettiin). Riittävää ratapihatilaa tavaraliikenteen siirtokuormauksille ei Tornion kaupunginsaaressa olisi tietenkään ollut. Siten jo vuonna 1898 oli selvää, että ratapiha piti tehdä sinne minne se tehtiinkin. Sama koski myös henkilöasemaa kun rautatiesilta jäi tarkemmin suunnittelematta ja tekemättä näkymien puuttuessa jatkoyhteydeltä. SVR joutui siksi hankkimaan höyrylautan Tornionjoen ylityksiä varten. Talvella hommattiin rekikuljetuksia sitä varten ja rospuuttoaikana sai seikkailla henkensä uhalla jäälautalta toiselle. Ei Suomi eiväkä torniolaiset ja muu seudun väki tuollaista halunneet, mutta joutui sietämään. Vastenmielisyys suomalaisten kanssa asioimiseen näkyi siltaneuvotteluissakin. SJ:lle erinomaisesti kannattaneen siirtoliikenteen johdosta siltasuunnittelua tehtiin sujuvasti keisarikunnan ja kuningaskunnan rautateiden johtoportaiden ja asiantuntijoiden kesken. Silloin tehtiin Pohjanlahdelle kiertäneen radan ja sillan suunnitelmat. Muiden kustannuksen lisäksi silta tarvitsi kääntöosan, jota Tornion kaupunginsaareen johtava rautatiesilta ei tietenkään olisi tarvinnut. KENENKÄÄN suomalaisen ei annettu osallistua näihin siltaneuvotteluihin vuosina 1915-1917 ! Toteutunut Pohjanlahden kierros on tätä perua - eli ota tai jätä vuosina 1918-1919. Sillan ja ratayhteyden avaustapahtumiinkaan eivät SJ:n johtoa arvoisemmat ruotsalaisedustajat suvainneet osallistua. Kuningas ja muu ylin porras oli syvästi vihoissaan, koska Ahvenanmaan kaappaaminen näytti epäonnistuvan. Autonomian aikana ei Ruotsi toki pelännyt Suomea, mutta suhtautui maahamme ja suomalaisiin ylimielisesti. Se suhtautui rasistisen vihamielisesti suomenkieleen etenkin Pohjois-Ruotsissa ja aivan erityisesti Länsipohjassa. Suhtautuminen suomenkieleen oli vastaavaa kuin esimerkiksi mahtavimmalla senaattorillamme L.G. von Haartmanilla vielä 1850-luvulla: Suomenkieli oli "La langue de Percelä". Jos joku vielä vuonna 2020 haluaa kaunistella tätä ruotsalaisten ja ruotsinkielisten aiempaa rasismia suomalaisia ja suomenkieltä kohtaan, kehotan lukemaan esimerkiksi vanhoja suomenkielisiä sanomalehtiä. Voi aloittaa vaikka Tornion lehdestä (joka kylläkin joutui tasapainottelemaan tässä asiassa rajalla toimiessaan). (Käyttäjä muokannut 14.02.22 10:36) |
|
| 14.02.2022 10:41 | Kari Haapakangas: | Haaparanta on kieltämättä (ollut) varsin mitätön paikka Ruotsin rajalla, jonka satamakin on niin mitätön, ettei edes kuukkeliauto ole vaivautunut käymään perillä asti. Harkittiinko muuten missään vaiheessa vakavasti rajarautatiesillan rakentamista ylemmäs väylänvarteen? Olisi kait sen voinut tehdä Karunkiinkin. | |
| 14.02.2022 10:51 | Erkki Nuutio: | Rautatiesiltaa ei suunniteltu joen yli Karungin ja Karungin välille vuoden 1915 vaiheilla eikä myöhemmin . Tornionjoki lienee sillä kohdin melko kapea ja rospuuttoaikakin on lyhyt. |
|
| 14.02.2022 11:11 | Rainer Silfverberg: | Suomessa ja koko Venäjän keisarikunnassa elettiin vaikeita aikoja 1905-1918. Oli vallankaappausyritystä ja epäonnistuneita sotia ja sortokautta ja 1. maailmansota joka aiheutti elintarvikepulan myös Suomessa ja kapinamielialaa koko valtakunnassa. Se sitten eskaloitui 1917 alkaen ja Suomi pääsi onneksi irtautumaan mutta olot valikiintuivat vasta 1918 jälkeen. Ruotsissakin kyti kapinahenki niihin aikoihin teollisuuspaikakuntien ja Tukholman köyhälistön kesken mutta ne eivät johtaneet laajoihin väkivaltaisuuksiin. Joska tapauksessa Venäjä oli se mitä ruotsalaiset pelkäsivät ja bolseviikkeja ja muita poliittisia ääriliiikkeitä joiden olemassaolosta oli konkreettisia todisteita Suomessa, ja pelättiin että ne leviävät rajan yli Ruotsissa asuviin suomalaisiin. Samoin uskonnollisia ääriliikkeitä kuten ns korpelalaisia. Vaikka Ruotsin puolella asuvat suomalaiset eivät yleisesti ottaen halunneet ryhtyä mihinkään tuollaisiin hommiin vaan pysyivät lojaaleina Ruotsin valtiota kohtaan niin heihin suhtauduttiin turhan epäluuloisesti. |
|
| 14.02.2022 11:15 | Esa J. Rintamäki: | Kohdistetaanpa ajatukset Ahvenanmaalle. Supisuomalaisena kun menet vaikka johonkin ruokakauppaan, ja kysyt jotain suomenkielelllä, niin paikalliset kyllä pitävät tarkan huolen siitä, että ali-ihmisyytesi tehdään sinulle (finnjävelille) erityisen selväksi. | |
| 14.02.2022 11:17 | Rainer Silfverberg: | Ahvenanmaa on vähän kumma paikka muutenkin koska on olevinaan oma sisäänpäinlämpiävä valtakuntansa, mutta esim Viking Linen laivojen henkilökunta osaa kyllä suomea. | |
| 14.02.2022 13:14 | Eljas Pölhö: | Siltaa ei suunniteltu ruotsalaiselta taholta Karungiin, vaan kymmenisen kilometriä siitä etelään Jylhänkoskelle. On hivenen liian jykästi sanottu, että Ruotsin sotilasjohto vastusti radan jatkamista Bodenista, sillä se ei ollut yksimielinen asiassa. Norrbottenin sotilasjohto nimenomaan halusi rataa rajalle saakka, jotta joukkojen siirto sujuisi tarvittaessa sutjakkaasti, jos joku yrittää tulla ylitse. Generalstaben suunnitteli ratalinjan ensin Morjärvin kautta Karungiin ja siitä pohjoiseen Övertorneån kylään. Jos ylitys Suomeen tulisi ajankohtaiseksi, se tehtäisiin Jylhänkoskelle (siis alkuperäisessä suunnitelmassa). Haparanda oli niin vähäinen, ettei sitä tarvinnut huomioida ja se oli lisäksi puolustuksellisesti epäedullinen. Rautatierakennus oli Morjärv-Karungi-Övertorneå Järnvägsbyggnad. Vasta sodan syttyminen muutti tilanteen, aivan kuten Erkki on jo todennut, ja muuttuneessa tilanteessa alettiin 1914 kiireesti rakentaa rataa Karungista Haaparantaan korvaamaan hankala Karungi-Karunki välinen joen ylitys. |
|
| 05.03.2022 06:18 | Jukka Viitala: | Mulla oli hilpeä junakohtaus Yli-Raumon sillalla 1990. Ajelin loppusyksyn pakkasissa suvikumeilla kohti Torniota ja sillan kannella vetopito katosi kokonaan, samaan aikaan puomit alkoivat kalkattaa. Torniosta tulevan rikastejunan valot valaisivat jo rataa kiiltävää, kun syöksyin lailla kojootin turvalliselle maantielle. Nykyään tuossa taitaa olla erillinen maantiesilta. | |
| 05.03.2022 15:13 | Jimi Lappalainen: | Onko noilla yhteissilloilla joskus käynyt se "väistämätön", eli juna törmännyt autoon, joka ei ole ehtinyt / päässyt pois sillalta? | |
| 05.03.2022 23:52 | Otto Tuomainen: | Junan alhainen nopeusrajoitus tietysti pienentäisi riskejä. Kuinkahan lujaa suomalaisilla yhdistetyillä silloilla on ajettu? Tällä http://vaunut.org/kuva/126185 tšekkiläisellä sillalla on raideliikenteellä 10 km/h rajoitus. (Käyttäjä muokannut 05.03.22 23:54) |