20.08.1971 / Ruotsi
20.08.1971 Typpi Oy:n kolmiakselinen typpihappovaunu Sti 15341 Ruotsin puolella Haaparannassa elokuussa 1971.
Kommentit
| 10.08.2021 09:30 | Olli Keski-Rahkonen: | Onpa hieno vaunu! Erityisesti huomion kiinnittää maalarin oma kädenjälki prosenttimerkissä ja työturvallisuden nimissä parannetut tikkaat ja säiliön päällä oleva työtaso. | |
| 10.08.2021 11:40 | Hannu Peltola: | Vaunu on kyllä hieno, mutta kyllä kuljetusketju on ollut erikoinen jo 1970-luvulla! Oulusta Haaparantaan on noin 130 kilometriä ja ilmeisesti Haaparannassa on toteutettu siirtokuormaus ruotsalaiseen säiliövaunuun. Eikö jo 1970-luvulla olisi ollut edullisempaa, joustavampaa ja nopeampaa ajaa tankkirekka tai pari Oulusta suoraan loppukäyttäjälle yksittäisen vaunun liikuttelun ja siirtokuormauksen sijasta? (Käyttäjä muokannut 10.08.21 11:44) |
|
| 10.08.2021 11:45 | Rainer Silfverberg: | Vuonna 1971 elettiin erilaisessa maailmassa. Tankkirekkoja ei ollut tai ne olivat kalliimpi tapa kuljettaa. Toisaalta Suomi ja Ruotsi olivat omavaraisia kemian teollisuuden osalta, oli harvinaista että näitä aineita olisi tarvinnut kuljettaa rajojen yli. | |
| 10.08.2021 13:58 | Hannu Peltola: | Minä olin 1971 vasta sellainen puolikkaan hobitin mittainen, enkä oikein osaa ottaa kantaa liike-elämään ja säätelyyn 1970-luvulla. Kemikaalirekkoja kuitenkin jo oli tuolloin, mm. Viinikka kuljetti Sisuillaan erilaisia myrkkyjä. Oliko kemikaalien kuljetuksessa säännöksiä, jotka käytännössä estivät maan rajat ylittävät rekkakuljetukset? Oliko VR:n ja SJ:n rahtihinnoittelu tuolloin kustannusperusteista? Jos ei, hinta saattoi olla tällaisessa kuljetuksessa yllättävänkin edullinen verrattuna kaupallisesti toimivaan rekkayhtiöön. | |
| 10.08.2021 14:06 | Olli Keski-Rahkonen: | Tässähän on kyseessä asiakkaan oma vaunu, joten perusteeksi kuljetusketjulle ei käy vain VR:n kuormahinnoittelu. Historiikeista varmasti kävisi ilmi, millainen kuljetushinnoittelu on ollut käytäntönä tuolloin yksityisvaunuille. Typpi Oy:n näkökulmasta tässä on hyödynnetty olemassa olevaa (ja itsensä maksanutta) omaisuutta, jolloin tämän kuljeruksen kustannus verrattuna alihankkijan taksoihin on varmaan ollut edullinen. | |
| 10.08.2021 15:40 | Hannu Peltola: | Olli, totta! Ihan unohdin, että joskus oli aika, jolloin asiakkailla oli omia vaunuja, joilla kuljettaa tavaraa. Suomen pään kustannukset koostuivat ainoastaan vaunun vedosta Haaparantaan, jolloin tämä on voinut aidosti olla kilpailukykyinen vaihtoehto ulkoiselle rekalle. | |
| 10.08.2021 17:28 | Kari Haapakangas: | Onko toisella puolen teksti på svenska, vai onko yksityinen voinut olla piittaamatta kaksikielisyydestä? | |
| 10.08.2021 18:43 | Rainer Silfverberg: | Tuskin on ollut ja ei VR:kään 70-luvulla mitenkään kaksikielisyydellä loistanut. | |
| 10.08.2021 19:06 | Petri Sallinen: | Liikkuvan kaluston kaksikielisestä merkintätavasta luovuttiin jo vuonna 1925. Määräys annettiin kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriöstä ja sen allekirjoitti ministeri Kyösti Kallio. Tämä löytyy valtioneuvoston arkistosta tunnuksella 4344 (17.12.1925). Ministeriön määräyksen pohjalta Valtionrautateiden pääjohtaja Wilhelm Jansson taas laati jatkomääräyksen 27.5.1926. Janssonin määräyksen sanamuoto kuuluu: "Matkustaja- ja tavaravaunuissa on käytettävä ainoastaan valtionrautateiden suomenkielisestä virallisesta nimityksestä muodostettua lyhennettyä merkintää. Täten Rautatiehallitus on määrännyt, että kaikissa matkustaja- ja tavaravaunuissa on vastedes käytettävä ainoastaan seuraavaa merkintää: V.R. Suomi." Näin myös tapahtui. Viimeiseksi kaksikieliseksi kalustomerkinnäksi jäi V.R.-S.J. Sitä ehdittiin käyttää vain vajaa vuosi, mm. vuonna 1925 valmistuneissa E(k)-sarjan vaunuissa. Merkintää näkee joissakin valokuvissa. Aluskehysmerkinnät eivät olleet kaksikielisiä. Säiliövaunuissa sen sijaan on käytetty ties kuinka kauan kaksikielistä merkintää tulenarkaa-eldfarligt, mutta tähän ohjaavat työturvallisuusmääräykset. (Käyttäjä muokannut 10.08.21 19:35) |
|
| 10.08.2021 20:37 | Rainer Silfverberg: | Joissakin uudemmissa VR:n tavaravaunuissa on ovien ja luukkujen sulkemista ja lukitsemista koskevia ohjeita sekä suomeksi että ruotsiksi sitä ajatellen jos vaunu liikennöi ruotsinkielisillä seudulla sijaitseviin tehtaisiin tai satamiin, tai vaikkapa sitten Haaparantaan. Yksityisvaunupuolella AGA:n omistamissa säiliövaunuissa luki mitä vaunut piti sisällään sekä suomeksi että ruotsiksi, joissakin tapauksissa ruotsiksi ensin. Heillähän oli myös telinvaihtokelpoisia vaunuja jotka kulki maiden välillä. Sama taisi koskea SeaRailin, JIT-transin ja Nordwaggonin Suomessa kulkevia vaunuja. Keskieurooppalaisissa Suomessa kulkevissa tavaravaunuissa oli tekstit yleensä saksa-suomi. Venäläisissä yleensä vain venäjäksi tai sitten englanti toisena kielenä. (Käyttäjä muokannut 10.08.21 20:44) |
|
| 10.08.2021 23:23 | Esa J. Rintamäki: | Olihan niitä säiliöautoja, totta kyllä. Kuljetusliike K. Mesiranta Kangasalta toimitti meidän omakotitaloon lämmityspolttoöljyt 1968 alkaen. Tuonaikainen kuljetusvälinetekniikan taso ei antanut valmistaa säiliöautoja happokuljetuksia varten. Rainer, Neuvostoliiton aikoina SZD:n vaunujen tekstit olivat pelkästään venäjäksi. Kukas se sanoikaan, että venäjä on jokaisen kommunistin kieli. Tämäkin lause on autuaasti unholaan jäänyt... |
|
| 11.08.2021 08:50 | Erkki Nuutio: | Viinikka Kokemäeltä taisi olla Suomen johtava kumipyöräinen happokuljettaja ainakin jo 60-luvun loppupuolelta lähtien. Katso tätä kohdasta 14.30 eteenpäin: https://www.youtube.com/watch?v=x0Xy_Ouo9CM |
|
| 11.08.2021 19:52 | Esa J. Rintamäki: | Mäntässä aikoinaan sellutehtaan hapontarve hoidettiin duunaamalla rikkihappo itse. Niinpä keltaisia rikinpalasia löytyikin ratapihalta. Viinikan happorekkakalustoa ei näkynyt Mäntässä. |