??.??.1985 Kuva 2 KULJETUS / VR:n TELAKKATOIMINTA, Lauritsalan telakka
Lauritsalan Luukkaassa Saimaan kanavan varrella sijainnut vetotelakka oli yksi VR:n telakoista ja se otettiin käyttöön kesällä 1925. Ensi vuosinaan telakka toimi pelkästään Valtion rautateiden laivojen ja proomujen korjaus- ja huoltotelakkana. Kun Rautatiehallituksen polttoainetoimisto (myöhemmin valtion polttoainekeskus) perustettiin vuonna 1940, Lauritsalan telakka siirtyi VR:ltä muun laivauskaluston mukana uuden organisaation hallintaan. Seuraava organisaatiomuutos koettiin vuoden 1949 alussa, kun Lauritsalan telakka rakennuksineen siirtyi Valtion polttoainekeskukseen perustetun Itä-Suomen laivausosaston alaisuuteen.
Lisenssi https://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/deed.fi
Kommentit
| 30.03.2017 21:51 | Reino Kalliomäki: | Muuan kahvilatuttu kertoi vielä Rauman rautatien aikana käyneensä Raumalla oppikoulua junalla Peipohjasta. Telivaunuun oli kova ryntäys. Polttopuuta hankittiin radan varren tilallisilta. Pinon paikka sovittiin radan varteen. Kun juna pysähtyi polttoainetta ottamaan, matkustajat liittyivät ”halkoketjuun” nopeuttaakseen perillepääsyä. VR palkkasi virkamiehen ostamaan puutavaraa v. 1897, ja hänen ”ympärilleen” kehittyi puutavarakonttori. (Jämsén: ”Halkometsästä Sahoille ja Soille”, VAPO 1940 – 1990, ISBN 952-90-1677-8) . Kirjan toi ”käsiini” EN turvekirjoituksessaan. Puutavarakonttori ei aina saanut ostettua halkoja tarpeeksi. Silloin lähetettiin liikkeelle erityinen juna halkoja ostamaan (VR 1912-37). Viimeisen halonostojunan sanotaan kulkeneen v. 1914. Maailmansodan aiheuttaman polttoainepulan takia VR aloitti omat hakkuut noin 1915 (Jämsén). En ole kunnolla mieltänyt, miten suureksi toiminta kasvoi. VAPO-kirjassaan Jämsén mm. kertoo VR:ltä siirtyneiden alusten määrän v. 1945. Siirtohan tapahtui jo v. 1940, mutta tuskin aluksia poistettiin noina vuosina. Höyryhinaajia 9 Moottorihinaaja 1 Tervahöyry 1 Proomuja 67 Asuntoproomuja 11 Vuoden 1933 alusta VR:n puutavarakonttori muutettiin Rautatiehallituksen Puutavaratoimistoksi, jonka alaisuudessa toimi mm. puutavaranostojaosto sekä metsänhakkausjaosto. Jälkimmäistä ryhdyttiin v. 1934 kutsumaan Valtiorautateiden puutavaraliikkeeksi. Henkilökunnan määrästä en ole huomannut mainintaa, mutta halkoaumat olivat huikeita. Käsikirjastoni vastaa nihkeästi näihin kysymyksiin, kiitän kirjan tekijää tutkimustyöstä. |
|
| 01.04.2017 11:12 | Kari Suominen: | Kiitos Reino kun poikkesit tuomaan mielenkiintoista lisätietoa tähän kuvasarjaan. Eksaktit kalustotiedot höystettynä aikalaisten muisteloilla ovat aina kiinnostavaa luettavaa. Aiheena halkojen hankintaprosessi tutkimusmielessä on vähän haastava, sillä tietoa tahtoo löytyä vain murusina eri lähteistä. |