18.02.2013 / Hyvinkään konepaja, Hyvinkää

18.02.2013 Pulla-Hurun ja Kukon nykytola.

Kuvan tiedot
Liikennepaikka: Hyvinkää Kuvauspaikka: Hyvinkään konepaja
Kuvaaja: Ari-Pekka Lanne
Kuvasarja: Hyvinkään pata, eikun paja
Lisätty: 18.02.2013 20:45
Muu tunniste
Sijainti: Varikolla
Vuodenajat: Talvi

Kommentit

18.02.2013 21:04 Juhani Pirttilahti: Teräksen puoliintumisaika lähestyy loppuaan.
18.02.2013 21:31 Otto Tuomainen: Ei taida millään raudan isotoopilla olla noin pitkää puoliintumisaikaa. Rauta-55:llä on kai pisin puoliintumisaika, vajaa 3 vuotta. Hr11 on puolittunut jo n. 40 vuotta :)
18.02.2013 21:35 Tommi K Hakala: Mikäs sitten on tuon 755 säilymisen syy?
Sehän on ollut vahtimassa PullaHurua jo kauan...
18.02.2013 22:10 Jouni Hytönen: Eivätkös molemmat ole Rautatiemuseolle varattuja?
18.02.2013 23:05 Petri Tuovinen: Hienoin muisto 755:sta on vuodelta 1975, kun olin Kontiomäellä mukana päivystyksessä "apulämmittäjänä" lapioimassa hiiliä!
19.02.2013 00:11 Teemu Tuomisto: Harmittavaa miettiä mitä Pulla-Hurulle käy pian, ellei sille tehdä jotain :'(. Töhriätkin kanssa osaavat saapua joka paikkaan, missä on arvokasta rautatiekalustoa. >:(
20.02.2013 10:09 Kurt Ristniemi: "Teräksen puoliintumisaika lähenee loppuaan"? Ts. että puolet alkuperäisestä teräsmäärästä on kohta hajonnut muiksi aineiksi?
20.02.2013 10:14 Kari Haapakangas: Sanoisinpa, että teräs on tässä harrastanut ahkerasti yhdistymistä happeen.
20.02.2013 10:50 Raimo Harju: Eipäs ole vieläkään luhistunut,kannattaisi poistaa lumikuorma katolta sortumisvaaran varalta.Onkos töhriminen yksi syy,miksei aluelle tahdo päästä.
20.02.2013 14:14 Ari-Pekka Lanne: Oksidista sinä olet tullut, oksidiksi pitää sinun jälleen tuleman. Metallinen rauta on luonnottomuus.

Kyl kai kemiallisellakin reaktiolla on tietty puoliintumisaika, eikä pelkästään ydinreaktioilla. Se on aika, jossa puolet ko. reagenssista on kulunut reaktiotuotteeksi tai -tuotteiksi.

Kosteus saa yhdessä hiilidioksidin ja suolojen (vrt. happosade) kanssa Pulla-Hurun epähomogeenisiin teräspintoihin aikaiseksi galvaanisia pareja. Raudan hapettuminen ruosteeksi pelkistetysti:

4 Fe (s) + 3 O2 (g) + 2n H2O (l) → 2 Fe2O3 • n H2O (s)

Välivaiheissa esiintyy vapaita elektroneja, hydroksidi-joneja, rauta(II)-joneja, rauta(II)hydroksidia. Hr 11:ssä on käynnissä atomi- ja jonimittakaavassa tarkasteltuna sen päiväinen kuhina ja pöhinä, että lähellä virtaava päärata on siihen verrattuna liikenteellisesti täysin kuollut, ilman oikoradan vaikutustakin. Ajan myötä kaikki rauta kuitenkin lopulta muuttuu yllä olevan reaktioyhtälön mukaisesti hydratoituneeksi rauta(III)oksidiksi, jos korroosion annetaan jatkua loppuun. Ja näin olemme saaneet yhdestä (uniikista) Hr 11:stä läjän ruostetta.

Jos Hr 11:n pelastamiseksi on enää mitään tehtävissä, nyt alkaa olla korkea aika. SRM:n, SRHS:n tai vastaavan sopivan tahon pitäisi ottaa tämä projekti haltuunsa, tarttua härkää sarvista, ryhtyä projektin koordinaattoriksi. Konepajalta löytyisi varmasti sen verran joutilasta hallitilaa, jossa työtä voisivat tehdä esimerkiksi jonkin lähiseudun ammattioppilaitoksen motivoituneet opiskelijat opettajiensa ja konepajan ammattilaisten ohjaamina – samoin kuin Toijalan Tr 1- ja Rauman Tk 3 -projekteissa. Satumaisen hyvällä tsägällä jotkut konepajan toimessa tai eläkkeellä olevista rautaisista ammattilaisista voisivat innostua ryhtymään tähän savottaan jopa talkoilla. Sivutuotteena tai korvauksena tilojensa, ehkä työkalujensakin käytöstä VR Group saisi joukon yhden lähes mahdottomalta näyttävän projektin verran kokeneempia, ammattiinsa valmistumassa olevia peltiseppä- tai pintakäsittelijänoviiseja. Jollei lopullista säilytys- ja esittelytilaa jostain käsittämättömästä syystä riittäisi SRM:n laajenevista halleista, niin vaikka Riksun talleilta, onhan siellä muitakin SRM:n moottorivetureita kortteerannut SRM:n remontin aikana.

Täällä kyseltiin muutama vuosi sitten .org-väen halukkuutta osallistua Hr 11 -projektin kustannuksiin. Lähetin silloin puoltoääneni, monikohan muu? Sittemmin keräyksestä ei ole kuulunut mitään. Kerrottakoon nyt kuitenkin tässä, että tähän tarkoitukseen minä olisin valmis lohkaisemaan tuhat euroa. Löytyykö muita – yksittäisiä harrastajia tai harrastusyhdistyksiä, suurempia tai pienempiä šekkejä?
20.02.2013 15:51 Seppo Romana: Talkoissa ollaan tarvittavalla summalla.
20.02.2013 15:54 Juha Kutvonen: Niin, nyt olisi vielä mahdollista välttää toistamasta 100 vuotta sitten tehtyä virhettä, jolloin Suomen ensimmäinen höyryveturisarja hävitettiin viimeistä konetta myöten. Jos 100 vuoden kuluttua kysytään, olisiko Suomen ensimmäinen diesellinjaveturi pitänyt säilyttää, niin veikkaisin vastauksen olevan "tietenkin - miksi ihmeessä niin ei tehty!".

Lohdutukseksi voi tietenkin ajatella, ettei juuri muissakaan maissa ole ensimmäisiä höyryvetureita ymmärretty säilyttää, mutta niistä on kuitenkin valmistettu replikoita.

Taannoisen (Rautiaisen Jounin järjestämän) Hr11-keräyksen tulos oli muistaakseni sellainen, että lahjoitusvarat olisivat riittäneet vain noin viidesosaan kunnostuksen kokonaiskustannuksista - eikä vielä puhuttu edes ajokuntoon saattamisesta. Hankkeen taakse pitäisi siis saada vaikutusvaltaisempia tahoja. Aivan ensimmäinen askel olisi pysäyttää veturin tuhoutuminen siirtämällä se säältä suojaan ja sen luulisi olevan ennemminkin järjestely- kuin rahakysymys.
20.02.2013 16:33 Matti Kotiniemi: En muista tuollaista kyselyä... Rahallista tukea löytyisi kuitenkin myös täältä suunnalta, jos asialle ruvetaan puuhaamaan ratkaisua.
20.02.2013 17:03 Otto Tuomainen: AP: Puoliintumisajasta tuli mieleen ensiksi ydinreaktio, ja siltä pohjalta yritin huonoa vitsiä kehitellä, mutta tarkemmin ajateltuna kemiallisellakin reaktiolla sellainen voi olla. Taitaa olla aika hankalasti määriteltävissä vain, riippuu monesta tekijästä.
20.02.2013 17:22 Juhani Pirttilahti: Aina pitää muistuttaa, että yksi porkkanakin olisi työn alla. :-)
20.02.2013 19:25 Kurt Ristniemi: Not mut hei: ei reaktioilla ole puoliintumisaikaa, vaan aineilla. Ninpä tuo alkuperäinen "teräksen puoliintumisaika" oli käsitteellisesti ihan oikein. Minulla itselläni ei kuitenkaan ole aavistustakaan, mikä se voisi olla. Ts, missä ajassa 0,03–1,7 % hiiltä sisältävän rautaseoksen aineesta puolet itsekseen hajoaa tai muuntuu toisiksi aineiksi.
Hapettuminen eli ruostuminen on tietenkin sitten kokonaan toinen juttu, ja riippuvainen lähinnä olosuhteista eikä yksinomaan ajasta. Kuivassa ilmassa sitä tuskin tapahtuu.
Tämä tällaisena niuhotuksena illan ratoksi.
20.02.2013 19:28 Juhani Pirttilahti: Tarkoitukseni saattoi olla vitsailla siitä, kauanko menee, että Hyvinkään konepajalle loppusijoitetun vetokalustoyksikön painosta on puolet jäljellä. Ehkei se ollut kuitenkaan sopivaa kyseisen museoesineen historiallisuutta ja arvostusta ajatellen.
20.02.2013 20:50 Raimo Harju: Harrastajayhdistyksethän voisivat lähettää jäsenilleen vapaaehtoisen maksulapun tilinumerolla.Maksulapun saaja vois olla osallistumatta,tai osallistua haluamallaan summalla.Tätä ennen pitäis kuitenkin saada koneen omistajataholta kirjallinen vahvistus kunnostustilojen järjestymisestä.
20.02.2013 21:09 Kari Haapakangas: Varovasti! Haiskahtaa luvattomalta rahankeräykseltä!
20.02.2013 21:10 Juhani Pirttilahti: Se on herkkä asia Suomessa. Täällä käytännössä tarvitaan valtakunnallinen rahankeräyslupa, että voi laittaa tilinumeron nettisivulle. Jos ei ole esittää lupaa ja siitä joutuu oikeuteen, yhdistys menettää tilille tulleet varat valtiolle.
20.02.2013 21:15 Perttu Karttunen: Eikös sitä jo kerran yritetty eräiden toimesta ja vastaus oli että se on hyvinkään rtm:n omaisuutta, ja muut ei siihen saa koskea...
20.02.2013 21:34 Raimo Harju: Tuota ei tullut ajateltua.En myöskään ajatellut Marttayhdistyksiä enkä Ompeluseuroja.Jonkinlainen vakuus kunnostustilojen järjestymiseltä pitäis saada.Eikai monikaan uskalla ruveta tuhansia lupailemaan, saatikka lahjoittamaan,kun veturin säilytyskin on täysin leväperäistä.
20.02.2013 21:56 Ari-Pekka Lanne: Juuri näin. Rahankeräykseen tietenkin tarvitaan lupa – älkää ihan vielä niitä šekkejänne SRM:ään lähetelkö! =oD Lisäksi ennen maksulappujen lähettelyä ja rahojen siirtelyä pitäisi tosiaan luonnollisesti jo olla melko tarkkaan selvillä, kuka tekee, mitä tekee, missä tekee ja paljonko kukakin tai mikäkin on lopulta valmis maksamaan – hiukan budjettiarviota ja projektisuunnitelmaa, soittelua ja sopimista ammattikoulujen kanssa. Mutta aivan ensiksi asia pitäisi ottaa pöydälle SRM:ssä ja vaikka SRHS:ssakin – ruveta hoitamaan edellä mainittua paperisotaa ja byrokratiaa.

Juhan kommentti, että Pulla-Huru pitäisi saada mahdollisimman nopeasti edes sisätiloihin, on ehdottoman kannatettava! Sen ei luulisi olevan kohtuuttomasti pyydetty.

Kurt, kyllä kemiassa puoliintumisaika on nimenomaan jonkin reaktion, eikä alkuaineen ominaisuus. ;o) Onhan reaktion nopeudella ero, hukkaako rauta itsensä hapen ja veden, niin kuin kuvassa, vai ehkä rikin (Fe + S) tai vaikka hapon (esim. Fe + HCl) kanssa reagoidessaan. Ydinfissiossa puoliintumisaika on isotooppikohtainen, kun on kyse ko. isotoopin hajoamisesta itsestään muiksi isotoopeiksi. Tässä Hr 11:n ruostumisessa voi tosiaan olla mahdotonta määrittää puoliintumisaikaa, koska olosuhteet ovat niin vaihtelevat – lämpötilat vaihtelevat, jopa yhden reagenssin (vesi) määrä vaihtelee säiden mukaan. En tiedä, voiko raudan ruostumiselle laboratorio-olosuhteissakaan määrittää puoliintumisaikaa, kun reaktio on niin monivaiheinen.

Juhanin Porkkana-projektille myös syvä kunnioitus ja kannustus! Suomessa tehdään valtavasti työtä rautateiden museokaluston parissa. Työsarkaa riittää. Lättähattuja pidetään ajokuntoisina monessa paikassa. On Hurua ja Alstikkaa. Tapani Laaksomies on tehnyt sanattomaksi vetävät talkoot höyryvetureiden parissa. Mutta kuten kuvasta näkyy, tämä Hr 11 lienee tällä hetkellä yksi akuuteimmista kunnostusta odottavista kohteista, koska on kirjaimellisesti ruostumassa puhki.

Pertun kommenttiin sanoisin, että vaikka veturi onkin SRM:n omaisuutta, niin luulisi rahojen silti kelpaavan. Ja jonkinlaista museon ulkopuolista työtä veturin kunnostus joka tapauksessa teettää. Tuskin museonjohtaja itse henkilökohtaisesti alkaa veturia hiekkapuhaltamaan.
20.02.2013 22:04 Kimmo T. Lumirae: Oma näkemykseni on, että rahallinen tuki itse kunnostushankkeelle on hiukka jopa toissijainen. Taivasalla mädäntyvä museaalinen kalusto tarvitsee 1) tilaa 2) tilaa ja 3) tilaa.

Sitten kun kalusto olisi saatu katon alle ja edes mitenkuten tasalämpöiseen tilaan ts. +0...25 C, voitaisiin alkaa katsella hiekkapuhalluslaitteita lainaksi ja maalia hankintaan sekä alkaa kasata talkooporukkaa ja kysellä omasta porukasta hitsareita ja VR-Museo-MRY-(jätän SRHS:n tarkoituksella pois syistä, joita voin eritellä myöhemmin)-Opetusministeriö -linjalta pyrkiä ehkä keräämään jonkinlainen sponsorointijärjestelmä ja siihen yhdyshenkilö, että jotkut isommat hommat voitaisiin ehkä teettää työllisyystuen tms. turvin ja avulla. Käytännön puolesta taas Juhani ja muut tietävät oleellisesti enemmän.

Näin saataisiin pahin katastrofi ainakin pysäytettyä ja sivutuotteena syntyisi ehkä hinauskuntoista, nätissä maalissa olevaa museaalista kalustoa ikään kuin käyntikortiksi, että "tällaista me teemme ja tekisimme lisääkin jos saisimme hieman resursseja". Juuri Hr11 olisi "pienellä paikkauksella" (juu, vitsi, vitsi) ja ylimaalauksella saatavissa tällaiseksi kaluksi.

Lähivuosina on saatava talteen myös Sm1-2, Dv12 ja Sr1 ihan vain muutamia mainitakseni.

Mutta niin kauan kun ei ole tilaa, tulevat nämä kalut mätänemään.
20.02.2013 22:13 Kurt Ristniemi: Oppia ikä kaikki: Reaktiollakin on todellakin puoliintumisaika: "Reaktion puoliintumisajalla t, tarkoitetaan aikaa, joka kuluu lähtöaineen konsentraation puolittumiseen." Vaikka tottahan alkupään kommenteissa puhuttiin kuitenkin nimenomaan aineen eikä reaktion puoliintumisajasta.
Mutta kiitokset sivistämisestä. Tiedä mitä kaikkea tässä ehtii vielä oppia lisää yleissivistystä.

Vaan miten olisi soodapuhallus? Ystävällinen, metallia kuluttamaton puhdistustapa.
20.02.2013 22:17 Tommi K Hakala: Säilytyskysymys on todellakin hankala tulevaisuuden kaluston suhteen...Sm1 ja Porkkana ovat sen verran pitkiä, että hallistakin tulee varsin massiivinen. Pelkkiä vetureita voidaan säilöä hieman sievemmissä tiloissa. Yksi välimallin ratkaisuhan olisi jonkun ratapihan osuuden kattaminen (esim Haapamäellä), ilman seiniä. Se suojaisi sentään kalustoa suoralta valolta ja sateelta. Kun vielä maapohja olisi kunnolla salaojitettu ja täysin murskepintainen, maasta nouseva kosteus ei olisi niin tappavaa. Heinikko ja pusikko ovat pahimmat piilomätänemisen avittajat.
20.02.2013 22:39 Juhani Pirttilahti: Soodapuhallus on hyvä vaihtoehto maalin, tasoitteen ja muiden pinnoitteiden poistamiseen, sillä sooda ei juurikaan muokkaa itse peltiä käsittelyn aikana. Ruostetta ei sooda kuitenkaan kykene poistamaan, vaan siihen tarvitaan myös hiovaa materiaalia (hiekka tai alumiinioksidi).
20.02.2013 23:58 Petri P. Pentikäinen: Kannatan Kimmo T:n näkemystä. Raha on vain rahaa. Tämä vuosikausia, ellei vuosikymmeniä jatkunut mihinkäänjohtamattoman ympyrän kiertäminen Hr11:n ympärillä olisi pistettävä "kertakaikkisesti poikki". Ei meidän sukupolvemme voi olla niin surkea, että vain istumme koneen äärellä keksimässä lisää tekosyitä, miksemme pysty tekemään asialle mitään. Juha K. sanoo aivan oikein: jos mitään ei tapahdu, jälkipolvet tulevat ihmettelemään, miksemme muka kyenneet pelastamaan Hr11:tä.

Rautatiemuseolla on yllättävästä johtajanvaihdoksesta huolimatta uusi henki päällä. Haave Hr11:n kunnostamisesta pulpahtaa täällä jatkuvasti ja uudestaan esiin. Jo pelkästään kohteen sijainti Etelä-Suomessa loisi suurelle joukolle mahdollisuudet käydä vaikka arki-iltaisin osallistumassa hankkeeseen. Näyttelykuntokin olisi aivan riittävä saavutus.
(Käyttäjä muokannut 20.02.13 23:58)
21.02.2013 00:11 Juhani Pirttilahti: Tarvitsemme uuden sponsorikerhon ja jonkun tökkimään asiaa eteenpäin.
21.02.2013 00:26 Heikki Kannosto: Tämä voi olla tyhmä kysymys mutta silti: onko veturitalleissa sellaisia suojelukohteita joita voisi ajatella säilytyspaikoiksi?
21.02.2013 00:33 Juhani Pirttilahti: Käytännössä ei ole ainakaan vapaita veturitalleja, koska ne on jo muussa käytössä.
(Käyttäjä muokannut 21.02.13 00:34)
21.02.2013 00:49 Jorma Toivonen: Kuinkahan Lahti? Topparoikka saatiin häädettyä pois paikalta, jonka jälkeen on tainnut tuho käydä "vartioimattomalla", kenelleen kelpaamattomalla alueella. Etelä-Suomen yksi turmeltumaton (...lähes) veturitallialue toistaiseksi. Muualla moinen harvinaisuus olisi jo käytetty kaluston säilytykseen - ei aina asunnointamiseen.
21.02.2013 01:20 Juhani Pirttilahti: Sille alueelle käy luultavasti huonosti, kun rakennuksia puretaan tai vähintään raiteisto lähtee.
21.02.2013 09:29 Juha Kutvonen: Olisikohan Humppilan kalustohallissa Hr11:n kokoinen tila vapaana?

http://vaunut.org/kuva/57100
21.02.2013 09:49 Samppa Maunuksela: Kuvasta päätellen sinne siirtämiseen tarvitaan raivausvälineitä.
21.02.2013 15:41 Oskari Kvist: Minusta yhdistysten pitäsi hakea rahoitusta Jane ja Aatos erkon säätiöltä: http://www.jaes.fi/ , jolla on varallisuutta vajaan miljardin euron verran . Säätiö on aiemmin lahjoittanut rahaa mm. höyrylaivan kunnostusprojektiin (6-numeroisen?) summan. Tilaa tarvitaan aika reippaasti, ja rakenteeltaan rautatiemuseon kylmähallia vastaavat tilat tulisivat tarpeeseen. Halli on syytä rakentaa palamattomista materiaaleista (esim.tiili) paloturvallisuussyistä. Seinät on hallissa hyvä olla ilkivallan vaikutusten minimoimiseksi. Esimerkiksi Haapamäeltä löytyisi varmasti tilaa sellaiselle hallille. Asiallisilla perusteluilla rahaa voisi tuolta säätiöltä irrota rautatiekaluston suojelemiseen, ja vaikka tuollaiselle isolle hallillekkin jonka rakennus on tilattu kaupalliselta toimijalta. Halli kannattaa sopivasti ylimitoittaa jotta myös tulevaa museokalustoa mahtuu sinne.

Mitä nopeammin asialle löytyisi vastuuhenkilö, tahtotila ja rahoitus, niin sitä nopeammin saataisiin korroosion pilaava vaikutus minimoitua museaalisen kaluston osalta.
22.02.2013 16:27 Matias Kauramäki: Eikös voitaisi ensin kerätä rahaa että tämän ympärille saataisiin rakennettua ”tilapäinen” suojakatos? Purjeveneitähän näkee usein, keskeisillä paikoillakin, talvisäilytettävän suojakatosten suojissa, joten kaiken järjen mukaan tämänkin ympärille voitaisiin rakentaa sellainen..
23.02.2013 12:08 Ilkka Hovi: Hr11 edustaa hyvin omaa sarjaansa ja voisi sanoa sen olevan myös Dm4:n sukulainen. Dm4 moottorivaunua ei olisi pystytty säilyttämään, koska ei ollut tahtoa (vrt Dm8 kohtalo). On hyvä, että tämä Hr11 yksilö on jäljellä. Hyvä idea on myös kunnostaa se ulkoisesti ja hinauskuntoon. Samalla siitä voisi tehdä työnnettävän, jotta tulisi vaikutus veturin olevan vetämässä junaa. (Hr11 - Dr13 + Valtteri)
Ulkomailla (hyvä peruste, jolloin ei voida sanoa ettei näin voi tehdä :) ) tehdään siten, että ensin kaksi - kolme henkilöä perustaa säilytystä varten (sanotaan vaikka tässä) toimikunnan. Ensin toimikunta miettii missä olisi historiallisesti kiinnostava sijoituspaikka tällaiselle veturille. (mahdollisen rahoituspohjan takia). Tämän jälkeen pitää kysyä Suomen Rautatiemuseolta, haluaako museo veturia kunnostettavan ja voiko museo antaa sen lainaksi kunnostusta varten. Hyvä lainauksen ehto on esim tietyn rahasumman kerääminen, kunnostuspaikan löytäminen ja kunnostussuunnitelman tekeminen. Kunnostussuunnitelmaan kuuluu myös kunnostuksen tason määrittäminen ja näyttelyesineen tuleva käyttö. Jos rahan keräämiseen tarvitaan lupa, se hankitaan. Lahjoitukset voivat olla kertaluonteisia tai vaikka 50€ kuukaudessa kun kyseessä on yksityishenkilö. (Tällöin 250 henkilöä kerää vuodessa yllä olleen 150 000 € summan) Todennäköisesti voidaan saada kokoon 50 henkilöä jolloin rahasummaa kerätään 5 vuotta. Nyt on ohjelma ja kolme vetäjää. Nämä voivat ottaa apuhenkilöitä, tärkeä on tiedottaja. On erittäin tärkeää että rahaliikenne on avointa ja tukijoille tiedotetaan tietyin ajoin miten edetään kunnostuksessa mitä tehdään ja miten rahavarat kehittyvät. Rahan keräämiseen pitää saada myös ainakin kaksi henkilöä, jota ovat siksi vanhoja, että heidät otetaan vakavasti. Jos Hr11 on paikkakunnalla jossa sille on historiallista merkitystä, jää valittavaksi Helsinki, Turku tai Tampere. Tampere vaikuttaa tilojen puolesta huonolta, Helsingissä on kaksi Hr1:sten jättämää pilttuuta vapaana. Mielestäni silti paras olisi Turku, jossa olisi myös mahdollista ajaa (hups ! ) näyttää kunnostettua veturia Naantaliin tai Uuteenkaupunkiin. Ulkomailla (huom! tärkeä pointti) veturin kunnostuksessa on yleensä noin 10 hengen porukka, joista 5 on aktiivisia. Yhdistyneissä kuningaskunnissa on muistaakseni yli 700 veturia kulkukunnossa, mikä todistaa systeemin toimivuuden.
23.02.2013 12:45 Juhani Pirttilahti: Eli, UK:ssa on enemmän museovetureita, kuin Suomessa VR:llä on vetureita.
23.02.2013 13:05 Heikki Kannosto: Ilkka puhuu asiaa. Kansaneläkeläiseltä irtoaa ikävä kyllä vain satanen vuodessa eikä kunto salli talkootöitä mutta lisänä rikka rokassa kuitenkin.
23.02.2013 15:46 Kimmo T. Lumirae: Ilkka tuossa konkretisoi aika tarkkaan tuon oman ideointini. Mutta, maalaamatta mitenkään pirua seinille, kaikki alkaa ja loppuu tilasta, joka on niukkuushyödyke pahimmasta päästä, vielä huomioiden nämä lähimmän kymmenen vuoden tarpeet. Mutta josko siihen löytyisi ratkaisu kun sopiva porukka pääsee asiaa selvittelemään.

Tosiaankin hinauskunto: on täysin eri planeetalta alkaa kunnostaa Hr11:aa hinauskuntoiseksi näyttelyesineeksi kuin Porkkanaa ajokuntoiseksi; siinä on purettava, kunnostettava ja osittain rakennettava uudelleen sisäpuoli, ulkopuoli ja koneisto 79 metrin matkalta junaa, ja olemassaolevasta hankkeesta siis Juhanille&Co hatunnostoni korkealle. Mutta hinauskunto ei vaadi koneistolle muuta kuin mahdollisten suuntalaatikoiden (pysyvä) keskittäminen ja akselilaakereiden tarkastus. Jos veturia halutaan hinata edes joskus junan viimeisenä, on siinä oltava toimivat jarrut, joka vaatii näin vanhassa kalussa jonkun verran vääntämistä, jonka jälkeen jarrut toimivat kuin vaunussa, ilman veturin irrotuspoljin- ja kuljettajaventtiilitoimintoja.

Ja ulkomuoto: perusteellinen puhdistus ja todennäköisesti vaatii hiukan tai pahimmassa tapauksessa hiukan enemmän levyä eri puolille veturia; sitten keskikarkeat pohjatyöt (keskikarkeat siksi, että tässä ei tehdä flakemaalattua kapinetta jenkkiautonäyttelyyn, ja toisaalta, eivät nämä konepajan jäljiltäkään aina olisi mainittuun paikkaan kelvanneet, ainakaan palkintosijoille) ja sitten maalaus. Jälkimmäinen on tehty 1960-70 -luvuilla Miranolilla ja levitykseen on käytetty jopa vain telaa ja sivellintä.
23.02.2013 16:03 Ari-Pekka Lanne: Ettenkö sanoisi, että tästähän tuleekin mielenkiintoinen (kahvi)pullahurukeskustelu, aivoriihi(mäki) ja idea(kone)paja. Oskarin mainitsema Jane ja Aatos Erkon säätiö näyttää tukeneen juuri tämänkaltaisia teknisiä kulttuurihankkeita huomattavilla summilla. Ja muitakin rahastoja on olemassa. Rahallahan saa vaikka sitä säilytystilaa. Ja jos jostain hyvällä onnella irtoaisi hillittömästi rahaa projektille, kunnostustyön voisi vaikka ostaa Hyvinkään konepajalta. Dr13 2349 ja Dv16 2026 ovat esimerkkejä työn laadusta, vaikka näissä toki lähtökohta on ollut hieman erilainen.

Ilkan ehdottama toimikuntamallikin on kiinnostava. Ja aivan oikein – eihän sitä kaikkea rahaa tosiaan heti tarvitakaan, vaan koska sitä kuluu projektin edetessä, sitä voidaan myös kerätä ajan kuluessa.

Pitää myös muistaa, että Haapamäellä on tallessa toinenkin kiitojunaan sopiva osa, KCik 2071. http://vaunut.org/sarja/2339
25.02.2013 08:27 Teppo Niemi: Mutta pudotetaanpas hieman kohti maanpintaa.... Eli yksi kysymys kuuluu, kun aletaan pohtimaan tämän veturin kunnostusta: Mikä on veturin omistaja ja mikä on omistajan suhtautuminen asiaan?
25.02.2013 09:53 Jouni Hytönen: Eikö tässä nyt prkl ole jo riittävästi asiaa pohdittu? Ja omistajan käden jäljet näkyvät kuvassa. Joku kävi 1970-luvulla sutimassa kylkeen kaksi sanaa mustalla maalilla ja sen jälkeen ei ole tapahtunut mitään. Tietenkin työ pitää tehdä sen verran huolellisesti, ettei veturin museaalisuutta hätiköimällä heikennetä, mutta kohta ei ole enää mitään jäljellä heikennyttäväksi. Voiko omistajan mielipide loputtomiin estää tämän veturin tilan parantamisen?
25.02.2013 11:06 Petri P. Pentikäinen: Ja käsittääxeni omistajan suhtautuminen on kovasti pehmentynyt viime aikoina, vaikka museolla onkin taas tulossa johtajanvaihdos.
25.02.2013 12:31 Timo Salminen: Otin Hr11:n puheeksi nykyisen (väistyvän) museonjohtajan kanssa viime vuoden loppupuolella ja hän piti sitä kiireellisimpänä kaikista kunnostusta odottavista vetureista. Olipa hänellä jopa ideoita siitäkin, miten veturia voitaisiin parhaiten esitellä mnuseon näyttelyssä. Toivottavasti sama henki jatkuu tulevankin johtajan aikana.
25.02.2013 13:30 Petri P. Pentikäinen: Timon mainitseva asiaintila on lupaava. Mikä onkaan vastaus Tepon kysymykseen? Kuka on Hr11:n omistaja?
25.02.2013 13:41 Eljas Pölhö: Minun työurani kakkospuoli (junajutut) sai alun Hr11-vetoisessa sunnuntaijunassa Helsingistä Turkuun. Niissä talvi-iltoina mietiskellen päätin perustaa Resiina-lehden, koska seura vain pohti ja pohti ja puhuttiin "että siinä tulee ongelmia". Ongelmia on ollut, mutta ne on hoidettu sitä mukaa kuin niitä on tullut eteen. Juolahti mieleen, että olisi kiva lopettaa työura Hr11-vetämässä KCik-vaunussa. Aikaa on vähän, Ruotsin sääntöjen mukaan minimieläkeikääni (67v) on reilu 3 vuotta ja enintään 5 vuotta (69v).

Tässä tulee niin kiire, että viralliset päätökset ja hattu kourassa rahan etsiminen on liian hidasta. Minä tekisin veturista kaupallisen kohteen ja firmat saisivat kilpailla kuka saa tulla mukaan rahoittamaan tuotetta. Ihan kuin minun työurani pääsaralla (viihdeteollisuudessa) on tehty. Ns. "HÖMPPÄ" on aina myynyt parhaiten. Ajatelkaa vaikka äkäisiä lintuja ja possuja. Pitää vain osata laittaa lumipallo pyörimään.

Siis museo rekisteröi "Pullahuru" -tuotenimen (perusteena, että omistaa ainoan pullahurun). Sitten järjestetään Hyvinkään Pullahurupäivät, jossa tuote lanseerataan julkisuuteen. Tukijat tietysti kulkevat "Minä diggaan Pullahurua" t-paidoissa (tai jotain sellaista hömppää, että vastaantulija lukee tekstin neljä kertaa, ennenkuin toteaa, "tämä ei voi olla enää totta, anna minun herätä"). Museonjohtaja arvioi ja hinnoittelee yhteistyötuotteita, kuten kuka saa tehdä pullahuru-puuleluja, kuka pullahuru-muovileluja (pariksi 50-luvun muovi Dm4:lle), rautatieläiset syövät juhlissaan vain pullahuru-leivonnaisia, vappuna on pullahuru-ilmapalloja jne, vain taivas on rajana.

Pelit ovat nykyaikaa. Joku tekee tietokonepelin, jossa Siperian sudet jahtaavat Pullahurua ja yrittävät syödä sen kiskoilta. Pullahurulla on salainen kikka, jos se saa käydä konepajalla: sen turbovaihde korjataan ja se on liian nopea Siperian susille. Kunhan vain muistaa kääntää vaihteita niin, ettei jumitu asemilla majailevien Kukkojen, Kanojen tai Kalkkunoiden taakse. Kai tästäkin jotain saisi irti.

Seuraavalle museonjohtajalle vain ehto, että muiden töiden ohella pitää panna lumipalloefekti pyörimään. Ja "Ai niin, rahaa ei ole; hommaa se siinä samalla".

Täällä voitaisiin itkun sijasta pohtia olisiko Hyvinkää-Keravan kolmioraide-Riihimäen (tuleva) kolmioraide-Hyvinkää sille sopiva reitti ja riittäisikö Hr11 ja KCik väliin yksi harmaa Ei, vai pitäisikö niitä olla kaksi.

Jos joku ääneen lausuu tai tänne kirjoittaa, että "ei sitä voi tehdä, siinä tulee kuitenkin joku ongelma", niin varmaan samalla julkisesti sitoutuu siihen, että käy miten käy, niin: Ennen 2020 ei matkusta Hr11-junalla, ei valokuvaa sitä eikä edes käy kuuntelemassa sen ääntä.

Kuulostaako kuvassa näkyvän museoesineen kaupallistaminen viihteen palvelukseen epäpyhältä? Kannattaa ajatella myös sitä, että boomi kestää enintään jonkun vuoden ja sen jälkeen veturilla olisi pitkä ja arvokas museoelämä jäljellä.
25.02.2013 16:36 Martin Hillebard: Onko niitä muovisia Dm nelosia kenelläkään jäljellä?? Minulla oli muistaakseni peräti kaksi kappaletta 1950-luvun loppuvuosina. Joskus aikuistumisen aikoihin ne hävisivät jonnekin,en enää muista miten.
Hr 11 voisi olla sopiva kirjahyllyn koriste. Kiinalaiset valmistavat nykyään siedettävän oloisia skaala-malleja volvoautoista, moottoripyöristä,linjureista ja HÖYRYVETUREISTA viimeksimainitut mittakaavassa 1:100; hinnat erittäin edullisia.
Lapsuuteni Dm 4 mallit olivat paljon suurempia.
25.02.2013 17:35 Juhani Pirttilahti: On tuossa keräämisessä sekin, että tavaraa voi saada helpommin kuin rahaa - eikä sellainen tarvitse keräyslupaa.
25.02.2013 17:38 Kimmo T. Lumirae: Loistavia ideoita Eljakselta!

Aika paljon rautatiekaluston pienoismalleja valmistetaan mittakaavassa 1:87 eli H0, Martin. Autokalustosta suurin osa lienee suunnattu brittimarkkinoille, koska mittakaavat ovat siellä suositummat 1:72 ja 1:76.

Ajatus Hr11:sta kirjahyllymallina on mitä suositeltavin; teettihän Postikin, vai mikä Itella se on, paitsi postilinja-autosta, myös postivaunusta kirjahyllymallin, ja epäilemättä juuri Kiinassa. Pullahuruja numeroitu 5000 kpl:een erä, myyntihinnassa (esim. 30 e) kymppi ekstraa ja jokaisessa virallinen lahjoituskirja siitä, että on mallin ostamalla lahjoittanut kympin maailman ainoan Pullahurun kunnostukseen.
25.02.2013 17:45 Kimmo T. Lumirae: Ai niin, se Nelkku. Suomisen Tapanin Fintoys http://www.fintoys.com/ kertoo, että se oli Plastexin suomalaista valmistetta. Kuva löytyy tuolta sivustolta kohdasta muovilelut ja se Dm4:n kohdalla oleva linkki vie hienoon vanhaan joulumainokseen.
25.02.2013 20:11 Heikki Kannosto: Tämä on utopiaa mutta sattumakuva nostettakoon optimistisimmaksi tavoitteeksi: http://vaunut.org/kuva/68746
26.02.2013 07:55 Timo Salminen: Olisiko kissa syytä nostaa pöydälle rautatiemuseo(ide)n ja yhdistysten yhteistyöelimessä? Museorautatieliittoko sen nimi nyt on vai mikä? Siellä luulisi olevan parhaat mahdollisuudet selvittää eri organisaatioiden osallistumismahdollisuudet.
26.02.2013 12:48 Eljas Pölhö: Nyt kun yksi idea saanut kannatusta, niin jatketaan sitten. Kimmo kaipasi "tilaa, tilaa ja tilaa". Sitähän on Suomi täynnä, kun vain poistutaan kaupungin ulkopuolelle. Teollisuushalleja ja tehdasrakennuksia on pilvin pimein.

Meilläkin on ollut sellaisia käsissämme ja aina on ollut vaikea keksiä niille käyttöä. Yhdessä Hyvinkään lähellä oli vielä 800m omaa leveäraiteista raidetta omalla tontilla. Minä tarjosin raidetta 70-luvulla museolle säilytystilaksi, mutta se ei kelvannut, kun maa oli täynnä veturitallisijoja. Se olisi ollut vain puolet matkasta Hr11 ja Dm4 romutuspaikalle. Tehdashalli toimi sitten rakennuslevyvarastona ennenkuin siihen tuli traktorikorjaamo. Kyllä siinä olisi yhden veturinkin korjannut. Naapuritontilla toimi suuri hyvinkääläinen nosturiyritys, jonka palveluja minäkin olen käyttänyt raskaissa siirroissa ja jopa museoveturien nostoissa. En tiedä mikä siellä nyt on tilanne, mutta vastaavien hallitilojen löytäminen ei ole mikään todellinen ongelma. Ei sen korjaushallin tarvitse olla entinen VR:n veturitalli.
26.02.2013 13:35 Tommi K Hakala: No, kaikenkaikkiaan tuon veturin "säilöminen" on tähän asti ollut enemmänkin heitteillejättö. Kun museovirasto seuraa kaikkien ikkunalautojen muutoksia taloissa, voisi se puuttua tälläiseen teollisuushistoriallisen esineen museointiin. Oikein käy kateeksi, kun katselee tovereiden kuvia ulkomaisista museoista. Mutta kunniaa museolle ja vapaaehtoistyöntekijöille, että viimekesän 150 v. tapahtuma oli erittäin hienosti järjestetty !
Eljas on harvinaisen oikeassa, tiloja kyllä löytyy säilömiseen. Tuntuu ettei kukaan uskalla julkisesti kertoa tilannetta, mitä ihmeen pelkäämistä on kertoa että tämän tulevaisuus on museossa? Nyt vaan todetaan "että on ihan listan kärjessä". Pirun pitkä on lista ollut, jos 40 vuoden jälkeen on päässyt kärkeen. Dm8 tuhottiin huonolla säilönnällä, kaikki alumiiniset taideteos-Dm4 silputtiin. Tuntuu että me suomalaiset olemme laskeutuneet vasta muutama vuosi sitten puusta, emme osaa arvostaa kaikkea historiallista. Kun äskettäin luin kirjan G.A.Serlachiuksesta, tajusi että aika pienistä teoista on syntynyt nykyinen teollinen meno täällä, sitä pitäisi arvostaa enemmän.
Ugh, olen puhunut.
26.02.2013 15:59 Ilkka Hovi: Pulinaa riittää. Selkiytän tilannetta. En aio osallistua Hr11 veturin kunnostamiseen. Seuraavaksi kiellän konditionaalin. Kolme tai kaksi toisensa tuntevaa kaveria voivat ilmoittaa perustaneensa Hr11 säilytysporukan ja tehdä suunnitelman tarvittavista toimista (kts yllä ainakin ehdotelmani). Jos Museo ei anna kunnostuslupaa voi asiaa tutkia myös siltä kannalta kenen omistuksessa veturi on. Sehän saattaa olla VR:n Rautatiemuseolle varattauna. (Tämä vaikuttaisi todennäköisemmältä vaihtoehdolta). Silloinhan sen voi ostaa ehdolla, ettei sitä myydä romuksi, tai veturin voi vuokrata kunnostusta varten. Hr11 1950 museokunnostusryhmä saa ottaa yhteyttä, tehdään projektisuunnitelma aikatauluneen ja vastuujakoineen.
Tämän verran voin ylläolevaa kantaani lieventää.
Hei kundit ! Nyt duuniin !
26.02.2013 17:47 Martin Hillebard: Kotimainen Plastex,juu. 1950-luvulla ei käsitettä "muovi" vielä tunnettu vaan keinotekoista ainetta kutsuimme "plastiikki". Sitten luotiin tämä uusiosana vanhan käytännön mukaisesti, kuten satakunta vuotta sitten elektricitet = Sähkö, ja telefoonista tuli puhelin. Ja luonnollisesti,lokomotiivia alettiin jo varhain kutsua veturiksi,
26.02.2013 23:25 Juhani Pirttilahti: Ei oikein ole museoviraston toimialaa tämä rautatiekalusto, kyllä se on Suomen Rautatiemuseo, joka voisi jotain siihen tehdä.
27.02.2013 10:52 Ari-Pekka Lanne: Näinpä. Mainittu valtuuskunta on tarkemmin ajatellen jo olemassa, ihan palkkaamalla palkattu työhönsä. Tokihan tehtävää hankaloittaa se, ettei rahaa ole. Tai vuosikymmeniä sitten, jolloin tehtävä olisi ollut paljon helpompi ja halvempi, ei ollut minkäänlaista arvostusta kyseistä veturisarjaa kohtaan. Kuulemma Dr15:kin oli "vain rautatieharrastajien päähänpinttymä".

Olen edelleenkin sitä mieltä, että kunnostustila löytyy tuolta samalta tontilta, jos vain (parissa tahossa) halutaan. Tarvitaan vain yksi soitto pääradan toiselta puolelta, niin saadaan veturi ns. pajalle, sisätiloihin.

Kun veturia aletaan korjata, alkaa rahaa kulua. Rautatiemuseo joutuu hankkimaan projektia varten rahoitusta. Rautatieharrastajilta saa kerättyä 5-numeroisen summan, sillä pääsee jo alkuun. Kun työ saadaan alulle, voivat muutamatkin eri säätiöt ja yritykset (ainakin VR Group) sponsoroida hanketta. Yksittäisen tukijan ei tarvitse antaa suhteellisen suurtakaan rahamäärää, kun summa on jo huomattava.

Projektin toiseksi suurin este on raha. Suurin este on tahtotilan puute Rautatiemuseossa.
27.02.2013 11:36 Petri Nummijoki: Dr15-veturin perään en erityisemmin haikailisi. Harrastajalle saattaa harvinainen erikoisuus olla kaikkein mielenkiintoisin mutta historia vääristyy, jos jälkipolville säästetään ensisijaisesti sellaisia eikä arkipäivän tavallista. Siksi itse toivon säästettävän aikakaudelleen tyypillisiä vetureita ja erikoisuuksia vain, jos niillä on olennaista merkitystä veturitekniikan kehittymisen kannalta. Hr11 ansaitsisi ilman muuta säilyttämisen ensimmäisenä suomalaisena diesellinjaveturina mutta Dr15-veturia en osaa mieltää merkittäväksi oikein mistään näkökulmasta. Paljon mieluummin olisin suonut kolmannenkin Dr12-veturin säilyvän, jotta niiden tulevaisuus olisi paremmin turvattu, koska museoveturikin voi joutua onnettomuuden uhriksi.
27.02.2013 13:02 Juhani Pirttilahti: Minä taas olen lukenut ja ymmärtänyt, että tahtotila tämän kunnostamiseksi museolla kyllä on - ja ollut ennenkin, mutta projektia ei voi aloittaa rahoituksen puuttuessa.
27.02.2013 16:54 Eljas Pölhö: En yhtään epäile, etteikö museon nykyjohtoa harmittaisi kuvan vetureiden tilanne vähintään yhtä paljon kuin harrastajiakin. Rahan hankintatapa on minusta ongelma, odotetaan saatavaksi rahoitusta. Minusta raha pitäisi itse hankkia. Ei se ole vaikeaa, rahaa hankitaan luomalla mielikuvia. Mielikuvia jostakin, joka tuo nautintoa tai omistamisen iloa. Joku hankkii isot tulot luomalla mielikuvan, että firma kaatuu jos "juuri minä" en saa optioita ja bonuksia ja kultaisia kädenpuristuksia. Minä olen myynyt 20 hengen ryhmää klassisen musiikin soittajia erilaisina kokoonpanoina ympäri maailmaa (Australia-Venäjä-Eurooppa-Yhdysvallat-Brasilia), koska mielikuva tulevasta musiikkinautinnosta on niin suuri, että sen haluajat kattavat ryhmän kaikki matkakulut ja palkkiot. Niissä firmoissa, missä minä olen ollut "päättävä taho", on kaikki raha firman itsensä hankkimaa, ei ole konserniavustuksia tai valtiolta saatavaa rahoitusta. En nyt kuitenkaan ajattele, että pitäisi tehdä "Suomen Rautatiemuseo Oy", mutta sellaiset hommat, mihin annettu rahoitus ei riitä, voitaisiin helpolla rahoittaa museon omalla mielikuvamyynnillä. Edellä annoin jo ehdotuksen "Pullahurusta". Laitan tähän perään uuden viestin toisesta helposti toteutettavasta ehdotuksesta.
27.02.2013 17:34 Eljas Pölhö: Tänään kotimatkalla Tukholmasta Norrköpingiin bussissa istuen ei ollut mitään kiirreellistä työasiaa hoidettavana, joten päätin pohtia museokaluston ulkosäilytystä. Minä tekisin seuraavaa: Ensin rekisteröisin museolle tuotenimen "Suomen Rautatiemuseon ilmastoitu veturitallielementti".

"Suomen Rautatiemuseon ilmastoituja veturitallielementtejä" olisi paria kokoa, isoille vetureille ja kapearaiteisille. Siinä olisi alla jalakset kulmissa (siirrettävä rakennelma), jyrkkä taitekatto ja avoin alaosa (1m tai silleen). Toisesta päästä katto olisi levyn paksuuden verran ylempänä kuin toisesta päästä tiiviin jatkoksen takia (voivat olla 2-3cm päällekkäin). Valmistusaineina olisi telinelankku, betonilauta, 6-8mm vesi- tai filmivaneri ja ehkä aaltopelti, tai jotain kevyttä ja nykyaikaisyta. Elementti (iso veturi) olisi 4-5m leveä, 4-5m korkea ja 2-4m pitkä; se pitäisi pystyä nostamaan 4 miehen voimin. Pätkärakenne sen takia, että jos katsotaan esim sylintereitä, niin yhden elementin siirto riittäisi.

Rautatiemuseon johtaja järjestää lyhyen (7-10pv) suunnittelukilpailun, johon veturien mittasuhteet ymmärtävä rakennusmies tai timpuri tai ehkä jopa rakennusmestari voi laatia piirustusehdotuksensa. Voittanut ehdotus palkitaan vuoden perhelipulla: museoon, kaikkiin museon tilaisuuksiin ja juniin. Lisäksi voittaja saa tittelin "ilmastoidun veturitallin mestari" tms.

Rakennustarpeet Hyvinkään konepaja-alueelle tulisivat isolla rabatilla, koska paikallinen toimittaja pääsisi mukaan museon mainoskampanjoihin ja saisi mainoksensa rakennelman katolle. Loppu rahoitettaisiin piirustuksilla:

Oikeudet piirustukseen tulisivat museolle, mutta piirtäjä saisi 10% korvauksen jokaisesta myydystä piirustuksesta. Niitä olisi perusmalli (esim 10€) tai de luxe-malli (50€)(signeerattu ja kiitos museovetureiden tukemisesta). Piirroksia myytäisiin toisille museoille, kuorma-autojen ja linja-autojen omistajille ja etenkin kapearaidemallia sadoille auton omistaville junaharrastajille. Toki jokainen haluaa kotona ja mökillä säilyttää autoaan virallisessa "Suomen Rautatiemuseon ilmastoidussa veturitallielementti-rakennuksessa".

Joku timpuriporukka tai puutuotetehdas voi alkaa valmistaa "Suomen Rautatiemuseon ilmastoituja veturitallielementti-rakennuksia" valmiiksi asennettuina. Provikka museolle.

Pienoismallitehdas ostaa valmistusoikeuden virallisiin piirustuksiin, museolle aloitusmaksu ja provikka, koska jokaiseen suomalaiseen pienoisrautatiehen kuuluu olennaisena osana "Suomen Rautatiemuseon ilmastoitu veturitallielementti-rakennelma".

Tämä "Suomen Rautatiemuseon ilmastoitu veturitallielementti"-piirustussetti olisi myös vientituote, koska Ruotsissa on samanlainen ilmasto ja ihmiset rakastavat tuotteita, joissa on hyvä hinta-laatusuhde. Pienoismallitehdaskin voisi saada kauppoja. Uusiseelantilaiset museot ostavat piirustukset niiden eksoottisuuden takia. jne

Pari huomautusta: Ymmärrän, että tällainen kaupankäynti voi kauhistuttaa museoihmistä. Koska rahaa on niukalti ja hyvät ideat ovat kortilla, ei saisi olla liian ahdasmielinen.

Museonjohtajan tehtäväksi jäisi em. kilpailu ja sitten perustelut Museovirastolle, miksi tehtiin "heti ja halvalla", eikä haettu "täydellisen rakennuksen ja säilytysolosuhteen konsultointiapua". Riittävän kokeneelle ja monessa liemessä keitetylle dirikalle tämäkin selittely menisi läpihuutojuttuna. Ja kaikki olisi valmista ennen syyssateita.

Meinasi unohtua: Jos joku lausuu ääneen tai tänne kirjoittaa, että "ei voi toteuttaa, siinä tulee varmasti joku ongelma", niin samalla lupaa julkisesti: Ei osta "Suomen Rautatiemuseon ilmastoitua veturitallielementtiä" aitona, piirroksena tai pienoismallina ennen vuotta 2020 (jolloin se on jo kaikilla muilla, heh).
(Käyttäjä muokannut 27.02.13 17:39)
27.02.2013 18:34 Timo Salminen: Viime loppuvuoden keskustelustani museonjohtajan kanssa sain sen käsityksen, että tahtotila on museossa olemassa.
27.02.2013 18:59 Raimo Harju: Kuinka selvästi tämä asia kävi selväksi.
27.02.2013 19:03 Juhani Pirttilahti: Aika selvää on, että tahto on, rahaa ei.
27.02.2013 22:06 Ilkka Hovi: Eikö uusi museonjohtaja ole haussa? Seuraavalla johtajalla menee pari vuotta selvittää mitä pitäisi tehdä ja mikä hänen saamista ehdotuksista on museaallisesti järkevää ja mikä "olis kivaa"-tyyppinen ehdotus. Mitenkäs Jokioisten Museorautatie perustettiin ? Myytiin osakkeita Jokioisten Museorautatie Oy:stä. Toisen omaisuuteen (Hr11) osakkeiden myyminen kulkee toisella nimellä kuin rahankeruu veturin säilytystä varten. Jos tahtoa on, keksii keinot - jos tahtoa ei ole, keksii syyt miksi ei voi tehdä. Tuossahan Eljas jo keksii keinoja. Kaksi tai kolme tuttua kaveria, jotka aloittavat asian eteenpäin viemisen. Ensimmäinen mainos asialle on kertoa muille, että me yritämme. Kunnon suunnitelman tekeminen kestää kesään. (Perjantaina voi sanoa - ensi kuun jälkeen on toukokuu).
27.02.2013 23:12 Juhani Pirttilahti: Kyllä siitä kerrottiin, että suunnitelmakin oli jo olemassa - sitä sitten vaan lueskelemaan.
28.02.2013 18:12 Ilkka Hovi: Kävin s/s Lokin kunnostustyömaalla Helsingin Hietalahdessa. Kunnostettava laiva on peitetty Aimo peitteen pressuilla, jotka päästävät valoa läpi. Koko laiva on pressutettu, mutta laivan sisällä näkee kävellä ja työvaloja tarvitaan vain paikoin. (www.aimopeite.fi). Keskusteluissa minulle ehdotettiin
rautatieharrastajille kerrottavaksi ajatus. Tällainen kevytpeite sopisi hyvin säilytettävän tai kunnostettavan veturin tai vaunun talvipeitteeksi. Tehdään peitteestä ja putkirungosta teltta, jonka
voi purkaa keväällä. Sama käyttö sopisi Haapamäella tai muualla olevien muistomerkkivetureiden
talvisäilytystä varten. Suojaamalla kohde talviaikaan, säästetään vuosittaisissa huoltokuluissa tai
määräajoin toteutettavissa maalauksissa. Esim Dm9 kunnostuksessa voidaan sisällä pitää lämpöä ja/tai kosteudenpoistoa. Ajatuksella on toinenkin hyvä puoli. Jos runkorakenteen liittää veturin tai
vaunun kehykseen (vertaa miten koottavia rakennustelineitä liitetään) ei kyseessä ole kiinteä rakennus vaan ”liikuteltava suoja”, joka seuraa veturia / vaunua vaikka raiteelta toiselle. Jos kysytään miten liikuttava veturi kytketään liikutettavaan kalustoyksikköön, vastaan, kytketään ne toisiinsa lenkkikytkimellä kun päätypeite on ensin siirretty syrjään. Tällaisiin ”talleihin” voisi saada sponsoreita ja etteivät ole näkymää pilaavia, kankaaseen voi painattaa veturin kuvan 1:1. Tällaisia talleja voisi tehdä leveä ja kapearaidevetureille / vaunuille erikseen.
Taidanpa aktivoitua ja pyytää tarjouksen vaikka Hr11 kokoisen veturin peittämiseksi.
28.02.2013 18:14 Ilkka Hovi: KYSYMYS. EHDOTAN JATKOKESKUSTELUN SIIRTÄMISTÄ KESKUSTELUPALSTALLE NIMELLÄ Hr11-1950. Pistän saman textin sinne.
01.03.2013 13:35 Martin Hillebard: Vielä yksi kommentti Pullahuru-keskusteluun tosin vähän hömppä sellainen. Muistan nähneeni yhden ainoan kerran Suomessa veturin kunnolla suojattuna niille seisomilleen kiskojen päällä. Se oli Jokiosten - Forssan rautatien "Viitonen" jonka kattilan kerrottiin revenneen - 1960-luvun lopulla? ja sen edestä,että veturi olisi viivyttelemättä pantu remonttiin, se jätettiin seisomaan eräälle sivuraiteelle en tosin enää muista missä osassa JFR noin 22 km linjapituutta. Veturin ympärille rakennettiin sen perästä TALO,siis niinkuin pieni ja ikkunaton MÖKKI puusta & oikealla harjakatolla varustettuna. Perustusta tupa ei tarvinnut, Se lepäsi viitosen päällä niin että pyörät jopa pilkistivät rakennelman helman alta.
Kun engelsmannit aikanaan confiscated this engine viedäkseen sen Walesiin 2' 6" museorautatielle he luultavasti saivat haltuunsa erittäin hyvin säilyneen rautahevosen. Olkaamme heille kiitollisia siitä, että korjasivat tämän toisen Tubizen -sisaruksista käyttökuntoon. Etenkin kun palauttivat # 5 Orionin sittemmin alkuperäiseen miljööseensä.
Meillä oli joskus 1970 -tienoilla kun liikuimme paljon toimintaansa lopettelevan JFR piirissä sanonta, Viitonen seisoo TALOTETTUNA. Se oli hyvä ratkaisu siinä tapauksessa!
01.03.2013 20:59 Raimo Harju: Pistetään vaan lisää näitä kommentteja,niin kauan että veturin omistajatahokin herää kommentoimaan näillä sivuilla niin että me kaikki näemme ne kommentit.
01.03.2013 22:14 Ari-Pekka Lanne: Ja pidetään peukkuja, että omistajatalossa lähitulevaisuudessa tapahtuva isännänvaihdos osoittautuu suotuisaksi Pulla-Hurun kannalta!
01.03.2013 22:42 Samppa Maunuksela: Mua alko nyt hämmästyttään tää puhe "isännänvaihdoksesta". Eikö siel ole jo uusi isäntä vai kummitteleeko edellinen yhä tontin nurkissa antamassa viimeisiä "ohjeita"??? Vai joko uusi huomasi parissa kuukaudessa touhun mahdottamaksi...
01.03.2013 22:53 Ari-Pekka Lanne: http://vaunut.org/keskustelut/index.php/​topic,5601.0.html
02.03.2013 09:54 Samppa Maunuksela: Ach. Soo. Hankala on työmaa. Selvensihän tuo tosiaan vähän asiaa.
02.03.2013 13:01 Martin Hillebard: Kuinka voi rautatieasioitten parissa askarrella sellainen, jolla ei ole tämän erikoisalan tuntemusta? Tarkoitan lähinnä työtehtävässä joka vaatii kykyä kohtuullisen nopeasti mieltää suuria kokonaisuuksia ajallisesti,maantieteellisesti ja mieluummin myös teknisesti? Minä vaan kysyn.
Olen vuosien kuluessa tutustunut monensukuisiin museomiehiin ja kyllä niissä hommissa voi olla vaikeata pärjätä teoreetikon,vaikka olisi minkälaiset pumashkat korkeakouluista. No,tarmo ja halu oppia uusia asioita auttaa kyllä. Se oppimis-prosessi näin laajoissa asia-yhteyksissä vain, saattaa ottaa niin vietävän pitkän ajan!
05.03.2013 21:35 Martin Hillebard: Herätys viellä kerran kaikki tähän pullamössökeskusteluun osallistujat. Onhan tuossa kuvassa toinenkin heitteillejätön uhri nimittäin Vr 3 Kukko # 755.
Minä kuvasin tämän enempikin Kunniansa kukkuloilla missä kukko lauloi. Löytyypi http://vaunut.org/kuvat/?u=2065 jos ketään kiinnostaa.TÄSSÄ kuvassa tämä on siipi maassa, tai jos kukkona tunkiolla, niin sinne haaskana heitettynä.
Aihetta ajatteluun...? * * * MAH
05.03.2013 21:50 Raimo Harju: Eipä tässä vielä nukkumaan ole mentykään,ollaan vaan odoteltu omistajatahon heräämistä ja antamaan koottuja selityksiä veturin huonosta säilytyksestä
06.03.2013 11:30 Martin Hillebard: kuten mihinkähän sitä savutorvea on tarvittu? kun ei ole saanut jäädä sijoilleen.
08.03.2013 22:25 Raimo Harju: Jospa jöltain torvelta on puuttunut se varsinainen torvi.
08.03.2013 22:33 Juhani Pirttilahti: Osia tästä veturista on tarkoituksella irroitettu ja laitettu pakettiin talteen niiden säilyvyyden turvaamiseksi.
09.03.2013 19:18 Raimo Harju: Ajattelinkin vaan iltapuhteiksi vähän vitsailla,on se hyvä että tästä aiheesta kommentoidaan ja jatketaan mielipiteiden vaihtoa.
20.05.2014 08:21 Raimo Harju: Onhan teleissä vielä paksua rautaa,joka kestää ainakin 100 vuotta ruostuakseen kokonaan ruosteeksi.
20.05.2014 09:51 Eljas Pölhö: Tässä on visio siitä, miltä museaalisesti oikein säilytetty (ilman kaupallisten toimijoiden avustusta) Hr11 tulee aikanaan näyttämään jollakin museopaikkakunnalla, vaikka Turussa, minne ne paljon liikennöivät. Se sopii hyvin paikallisen höyryveturin viereen.
http://vaunut.org/kuva/38015
(Käyttäjä muokannut 20.05.14 09:53)

Kirjoita kommentti Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kirjoittaa kommentteja!