20.01.2013 / Zürich, Sveitsi
20.01.2013 Re 460 -tyypin veturi nro 115 "Heidiland" kaukojunan keulalla. Hieman Itävaltaan kalskahtava nimi mielestäni, mutta sallittakoon sveitsiläisille...
Kommentit
| 25.01.2013 22:21 | Jukka Martio: | Heidilandiksi nimetty alue on ihan Sveitsissä, ei sellaista tietääkseni Itävallassa ole. | |
| 25.01.2013 22:41 | Sami Hovi: | Alkuperäinen Heidi oli pikkutyttö sveitsiläiskirjailija Johanna Spyrin (1827–1901) lastenkirjoissa, lähes kansallishahmo. | |
| 25.01.2013 23:25 | Jukka Martio: | Heidiland ei todellakaan ole mikään alkuperäinen alue, vaikka se kartoissa onkin. Itäisessä Sveitsissä Liechtensteinin eteläpuolella on "Pikku Heidin" lastenkirjahahmoa ryhdytty vaalimaan monenlaisin muodoin tietenkin pääasiassa turismin tueksi. | |
| 26.01.2013 20:24 | Kimmo T. Lumirae: | Sveitsissä on myös toinen paikka, joka liittyy Pikku Heidiin: joskus 1960-luvulla Pikku Heidistä tehtiin TV-sarja, joka kuvattiin Davosin Sertigissä. Sinne ei mene rautatietä, mutta Kibri tuotti eräänä ensimmäisistä sarjoistaan "Sertig-Dörfli":stä useita rakennussarjataloja käsittävän pienoismallisarjan, alkuun H0-, myöhemmin myös N-mittakaavassa. | |
| 27.01.2013 19:35 | Tuukka Varjoranta: | Tarkkanäköiset huomaavat, että Re460:llä on molemmat virroittimet ylhäällä. | |
| 27.01.2013 20:34 | Topi Lajunen: | Näköjään. Kyseessä on kuitenkin vaihtosähköveturi, joten ilmeisesti Sveitsissä erotusjaksot ovat meihin nähden erilaiset. Tai sitten veturin ensiöpiirin rakenne on erilainen. Suomessahan tuo ei olisi mahdollista siksi, koska virroittimet ovat sähköisesti samaa rautaa - kun toinen virroitin on jännitteellinen, on sitä toinenkin, vaikka olisi ala-asennossa. Näin ollen erotusjaksossa molempien virroittimien ollessa ylhäällä yhdistyisi ajolangan 25 kV maahan, tai mahdollisesti jopa erivaiheiseen 25 kV:n ajolankaan. |
|
| 27.01.2013 21:17 | Petri Koskela: | Jospa vain liikkeellelähdöissä pyritään virroittimen hiilen kautta kulkevaa virtaa pienentämään, jännite on kuitenkin merkittävästi alhaisempi kuin meillä. | |
| 28.01.2013 00:36 | Niila Heikkilä: | Venäjällä näkee usein jopa 25kV alueella kaksi virroitinta olevan ylhäällä junan seisoessa asemalla. Muuta järkevää selitystä ei yhtäkkiä keksi ilman faktatietoa kuin kuormituksen jakaminen kahdelle hiiliparille ja ajolangassa useammalle pisteelle. Junanlämmityksen ollessa päällä pitkä matkustajajuna haukkaa pakkasessa sähköä melkoisesti myös paikallaan. Tämä kahden virroittimen ylhäälläolo voi liittyä myös puhtaasti mekaniikkaan. Venäjällä usealla isommalla ratapihalla (ei kaikilla) ratajohdon ripustus on rakennettu korkeiden keskuspylväiden varaan, jotka kannattelevat säteittäisten kannatinvaijerien avulla useamman raiteen ajojohtimia. Sellainen rakenne ei salli nopeaa ajoa ja on luultavimmin herkempi tuulen aiheuttamalle värähtelylle ja yleensäkin mekaanisille voimille. Kaksi virroitinta ei vaadi niin suurta puristuspainetta ajolankaan ja ne stabiloivat paremmin mahdolliset vaijereita pitkin tulevat mekaaniset värähtelyt säästäen ajojohtimia. Nimenomaan siis paikallaan seistessä. Tämä on siis yksi olettamus perustuen vain silmämääräisiin havaintoihin ja päätelmiin. Teoria ei ole aukoton, voihan kyseessä olla vain vanha ohjesääntö jota noudatetaan vaihtelevalla tarkkuudella. (Käyttäjä muokannut 28.01.13 00:52) |
|
| 28.01.2013 04:35 | Jouni Nousiainen: | Tuo erotusjakso ongelmahan ratkeaisi laittamalla virroittimien väliin kytkin, joka aukeaisi erotusjakson magneetin yhteydessä. (Käyttäjä muokannut 28.01.13 04:39) |
|
| 28.01.2013 10:11 | Kimmo T. Lumirae: | Ruotsissa, jossa sähköistysjärjestelmä on tekniikaltaan sama kuin Sveitsissä, Saksassa, Itävallassa ja Norjassa, ajettiin erotusjaksoon pääkatkaisija kiinni, mutta tehot poistettuina. Käsittääkseni siellä erotusjakso on vain lyhyt eristysalue kahden eri syöttöjakson välillä, ja ilmeisesti 16,7 Hz "rautatiesähkö" (saks. Bahnstrom) on koko valtakunnassa tahdistettu niin, että vaihe-eroakaan ei synny kahden syöttöjakson välille. Eli matalataajuusjärjestelmässä ei ole ongelma pitää kahta virroitinta ylhäällä. Esim. Saksassa kehitettiin vasta noin 1955 riittävän virran kestävä virroitin, ja tätä ennen pidettiin ajoittain kahta virroitinta ylhäällä. Ja Suomessa järjestelmät kestävät maksimivirrat hyvin ihan yhdelläkin virroittimella. BR460 muuten haukkaa ajolangasta 36 km/h nopeudella, 2/3 vetovoimalla ajettaessa noin 150 A, Suomessa Sr2 ottaa enimmillään, nopeusalueella yli 80 km/h, reilut 300 A, kun ajolankajännite on 25 kV tasan. Eli ei tämä kuvan tilanne suoraan liity liikkeellelähtöönkään. |
|
| 28.01.2013 14:35 | Jouni Nousiainen: | Ohmin lain mukaan melko mukava 7500 kW:n teho | |
| 29.01.2013 00:04 | Kimmo T. Lumirae: | Kyllä. Reilut 7 MW tuo nappaa enimmillään. Tuo kirjoittamani "reilu 300A", 25 kV:lla on hiukka yläkantissa, mutta ei paljoa. 300 A on jokapäiväistä todellisuutta, mutta silloin lankajännite ei ole ihan täysi 25 kV, saati sitten normaaliarvo 27,5 kV. | |
| 29.01.2013 14:15 | Jouni Nousiainen: | Hyvän käsityksen tehon suuruudesta saa kun ajattelee kodin (yleensä) suurinta yksittäistä sähkönkuluttajaa, sähkökiuasta niin tuollainen teho vastaa n. 780 sähkökiukaan tehoa. (jos kiukaan vastukset on 3x 3 kW) | |
| 25.11.2016 00:48 | Olli Aalto: | Ainakin Itävallassa on joissain paikoin jännitteettömän osuuden kohdalta maadoitettuja erotusjaksoja. Niiden kohdalla käytetään maasulun välttämiseksi "Hauptschalter aus/ein" -opasteita aivan kuten Suomessakin sillä poikkeuksella, että ne ovat valo-opastimia jotka syttyvät lähestyvän junan vaikutuksesta, ja niiden kohdalla huomaa tapahtuman 1000 V syötön katkeamisena, kun pääkatkaisija aukeaa. En tiedä mistä johtuu, mutta useasti 1000 voltin syötön palaamiseen saattaa kulua pitkähkökin tovi tapahtuneen jälkeen. Edit: ilmeisesti joissain harvoissa tapauksissa normaalimittainen erotusjakso on maadoitettu, mutta suurin osa pääkatkaisijan aukaisua vaativista paikoista on siltoja ym. kohteita. (Käyttäjä muokannut 25.11.16 00:59) |