31.12.1959 / Pyhäkoski, välillä Oulu tavara–Vaalankurkku
31.12.1959 Pyhäkosken voimalaitoksella raiteita olikin sitten jo enemmän. Poikittaiset pistot ovat kytkinkentälle vieviä muuntajansiirtoratoja; ne taitavat olla edelleen olemassa.
Kommentit
| 13.11.2012 18:48 | Pasi Utriainen: | Viikko sitten tuli ajettua tuosta yli, mutta en älynnyt katsella ympäristöä tarkemmin. Mielenkiintoisia paikkoja nämä Oulujoen voimalaitokset, joihin täytyy parempana vuodenaikana tutustua huolellisemmin. Varsinkin nyt, kun tälläisiä karttoja on käytettävissä. | |
| 13.11.2012 19:05 | Kari Haapakangas: | Tämä on maamme toiseksi suurin vesivoimala, ja sikäli erittäin arvokas. Siltikin olisi mukavaa nähdä Pyhä vapaana ja kahlitsemattomana (huokaus). Tämä on muuten ainoa vesivoimalaitos, johon olen tutustunut pohjia myöten. Erittäin vaikuttava kokemus. |
|
| 13.11.2012 20:30 | Tero Korkeakoski: | Mitä tarkoittaa "pohjia myöten" tässä tapauksessa? Kummalla puolen patoa? Ja ainakin Wikipedian mukaan tämä on vasta kolmanneksi suurin voimalaitos (sinänsä aika merkityksetöntä tietoa)... | |
| 13.11.2012 20:42 | Kari Haapakangas: | Siellä padon sisällä on kammioita, joten kirjaimellisesti peruskallion tasalla käytiin (ei sentään sukeltaen, vaan kuivin jaloin). Himmeästi valaistu betonikammio, teräksiset portaat, kalliolattia, ja pään yläpuolella jymisevät metalliset vesien syöksyputket turbiiniin. Kuten sanottua, erittäin vaikuttava paikka. Kolmas? Imatra on tietenkin suurin, mutta mikä toinen menee edelle? No, suurimpien joukossa kuitenkin. |
|
| 13.11.2012 20:53 | Tero Korkeakoski: | Harjavallassa on myös padon sisällä kammioita, en tiedä tarkemmin kun en ole käynyt mutta näin olen kuullut (pappavainaa oli rakentamassa sitä). Ja ainakin Wikipedian mukaan Petäjäskoski Kemijoessa on teholtaan pikkuisen Imatraa suurempi ja Seitakorvan teho on kilowatin Pyhäkoskea pienempi. | |
| 13.11.2012 21:09 | Topi Lajunen: | Megawatin. :) Jännästi vaihtelee huippu- ja vuositeho eri laitoksissa. Imatra näyttäisi tuottavan tasaisen paljon ympäri vuoden. | |
| 13.11.2012 21:53 | Tero Korkeakoski: | Joo, Megan tietysti. Pikku ajatusvirhe. Imatralla varmaan ajellaan tasaisesti koko ajan mutta Pohjoisen joissa vaikuttanevat vesimäärän vaihtelut paljon enemmän. | |
| 13.11.2012 23:52 | Niila Heikkilä: | Pyhäkoski liittyy rautateiden sähköistyksen varhaishistoriaan varsin mielenkiintoisella tavalla. Vuonna 1906 senaatti perusti kaksi komiteaa, joista ensimmäinen tutki tutki rautateiden sähköistyksen teknisiä ja taloudellisia edellytyksiä, ja toinen selvitti energian saatavuutta, lähinnä vesivoiman ja turpeen käyttöä sähkön tuottamisessa. Tämän työn tuloksena saatiin tehtyä koko Suomen kattava ensimmäinen systemaattinen vesivoimavarojen arviointi. Oulujoen Pyhäkoski arvioitiin niin suureksi, että se olisi pystynyt yksinään tuottamaan sähkön Pohjois-Suomen ratojen sähköistykseen. Siinä vaiheessa Pyhäkosken valjastaminen suunniteltiin tapahtuvan nimenomaan sähköratojen ehdoilla, eli voimalaitos olisi suunniteltu tuottamaan sähköä vain rautateiden käyttöön. Silloin ei ollut vielä suunnitelmia pitkien etelään suuntautuvien siirtolinjojen ja valtakunnanverkon rakentamiseksi, vaan teollisuuden sähkönsaanti perustui paikallisiin voimalaitoksiin. Ajat muuttuivat, ja vuonna 1935 Pyhäkoskella alkoivat maastotutkimukset. Suunnitelmissa oli rakentaa ns. Suur-Pyhä, jonka korkeusero olisi ollut 56.82 metriä. Tehoa laitoksesta olisi irronnut 200 MW, joten se olisi ollut silloin, ja yhä vieläkin Suomen suurin vesivoimalaitos. Sen yläkanava olisi alkanut tunnelina Sotkajärvestä, eli sieltä mihin nykyisen Utasen voimalaitoksen 12km pitkä alakanava päättyy. Siitä se olisi seurannut Muhosjoen suuntaa ja päättynyt Muhoslampeen lähelle nykyistä Montan voimalaitosta, jonne olisi rakennettu tämä ns. Suur-Pyhän voimalaitos. Maaperätutkimukset osoittivat kuitenkin että Montan alueella varsinainen peruskallio löytyy vasta useiden satojen metrien syvyydestä, ja päällä oli harvinainen saviliuskemuodostuma. Tämän takia olisi tunnelin rakentaminen senaikaisilla välineillä ollut - jos ei mahdotonta, niin erittäin kallista. Vuonna 1939 päädyttiin sitten nykyiseen ratkaisuun, eli Suur-Pyhän korkeusero jaetaankin kolmen laitoksen kesken. Näin lyötiin lukkoon Pällin, Pyhäkosken ja Montan voimalaitosten sijainnit. Pyhäkosken voimalaitoksen rakentaminen alkoi 1941. | |
| 14.11.2012 17:18 | Kari Roininen: | Kuvassa oleva irtotukkien uittokanava,n:o 3,olisi kyllä helposti muutettavissa kalatieksi. Osittain kallioon louhittuna sortunut paikoin,mutta lasku suhteellisen loiva,jos välille lepoaltaita laittais,saattaisi olla ihan varteenotettava vaihtoehto. Kun ensin sais Montasta kalat nousemaan,se vaatii jo miettimistä,ei varmaankaan mahdotonta. | |
| 19.11.2012 14:51 | Mika Koukkari: | Erittäin komea kuva muuntajankuljetuksesta Pyhäkoskelle oli Resiinassa 2/2012 jos en väärin numeroa muista! | |
| 22.11.2012 14:18 | Tero Korkeakoski: | Osaako Niila tai joku muu kertoa voimalaitospatojen pohjaluukuista? Jostain luin että sellaiset on pakko joka patoon rakentaa ja ainakin Kemijoella niitä on käytettykin. Mikä on siis sellainen tilanne että niitä joutuu käyttämään? Ja mihin kohtaan patoa sellaiset rakennetaan? Ilmeisesti voimalaitosrakennuksen kohdalle, koska ainakaan Harjavallan padossa ei pohjalla näe kuin betonia. | |
| 22.11.2012 15:52 | Heikki Jalonen: | Mitähän nyt Tero tarkoitat: itse padon ohijuoksutusluukkuja, vaiko tuloputken luukkuja (joilla suljetaan turbiiniin johtava yläpuolen kanava) vaiko turbiinin spiraalin pohjatyhjennysventtiilejä vaiko imuputken luukkuja (joilla alaveden pääsy turbiinin poistopuolelle suljetaan)? Kaikkia niitä tarvitaan, kun kyseessä on vähänkään isompi laitos. Kolme jälkimmäistä on käytössä vain vesiteissä tehtävien huoltojen ja korjauksien yhteydessä. Joillakin laitoksilla on käytössä myös erikoinen jääluukku, joka eroaa tavallisesta ohijuoksutusluukusta siten, että ohimenevä vesi juoksee luukun yli eli luukkua siis lasketaan, kun se avataan. Tällöin pinnalla kelluvat jäälautat saadaan laitoksen ohi. Tavallinen juoksutusluukkuhan avautuu alareunastaan, useamman metrin vesisyvyydeltä, kun luukkua nostetaan. Pinnalla kelluva jää ei läpäise tällaista luukkua vaan pahimmassa tapauksessa ahtautuu luukulle ja tukkii juoksun. Patorakenteessa itsessään on aina vuotovesien poistojärjestelmä, jolla patorakenteeseen vääjäämättä tunkevat tihkut viemäröidään. Siihen ei kuitenkaan kuulu mitään varsinaisia luukkuja. Merikoski on tuloputken luukuissa oma lukunsa: siellä myös ne ovat segmenttimallia, sijaiten miellyttävästi sisätiloissa. Luukku osallistuu myös koneen pikasulkuun, eli hätä-seis-toimintoon ryntäyksen uhatessa. Yleensä tuloputken luukut ovat tasoluukkuja, joka ei kykene sulkeutumaan jos paine-eroa (=koneen läpivirtausta) on vähänkään. Segmenttiluukku puolestaan voi sulkea kovankin virtauksen, siksi varsinaiset ohijuoksutusluukut useimmiten ovat sitä tyyppiä. Jääluukkukin (sektori) Merikoskelta löytyy; se on se Tuiran puoleinen muita korkeampi kanava vanhan tukkirännin vieressä. Se on tänäkin kesänä ollut kovassa käytössä. Varsin jäättömän kesän vuoksi se on palvellut ohijuoksutustienä, johon sitä yleensä aina ensimmäisenä, ennen varsinaisen padon luukkuja, mielellään käytetään. Nykyisin tehdään myös sellaisia [kaksitoimisella hydrauliikalla ohjattuja] tasoluukkuja, jolla sulku saadaan voimalla kiinni myös virtaavaan veteen. Tampereen Palatsinsillan luukut ovat esimerkki sellaisista. Perinteiset voimalaitosluukut ovat useammin mekaanisia ja koneiston antama sulkuvoima on rajoitettu; hyvin usein koneisto on vain yksitoiminen nostava, sulkeutumisen tapahtuessa painovoimalla. |
|
| 22.11.2012 17:08 | Tero Korkeakoski: | Tarkoitan siis tälläistä luukkua johon tullut reikä oli tyhjentänyt Paimionjoen jokin aika sitten ja millaisesta tässä: http://www.kemijoki.fi/kejo-fi/sp_Content6407B artikkelissa puhutaan patoturvallisuuslain mukaan vaadittavana hätäluukkuna. Mikä on siis sellainen hätä että tuollainen 6000m3/s vetävä luukku voidaan joutua avaamaan? |
|
| 22.11.2012 19:37 | Kari Haapakangas: | Enpä osaa kuvitella muuta kuin tilannetta, jossa padon välittömän sortumavaaran vuoksi yläallas on laskettava "tyhjäksi". Tuollainen juoksutus kyllä tyhjentäisi varsin tehokkaasti rannat laitureista ja veneistä ynnä muusta tavarasta. | |
| 23.11.2012 00:54 | Niila Heikkilä: | Tuossahan ei tarkoiteta että yhden pohjaluukun pitäisi vetää 6000m3/s, vaan koko joen yhden sekunnin aikajaksolla kuljettamaa vesimäärää. Kemijoen alajuoksun tulvavirtaamat saattavat olla lähes viisinkertaiset verrattuna vaikkapa Vuokseen Imatralla. Vuoden 1973 suurtulvan aikana virtaama oli Isohaarassa suuruudeltaan n. 4800 m3/s. Helpoimmin kuviteltavissaoleva tilanne missä pohjaluukkuja tarvittaisiin avuksi, olisi sellainen että virtaama olisi erittäin suuren kevättulvan aikana jo valmiiksi tuota vuoden 1973 tulvan suuruusluokkaa tai yli, ja yhtäkkiä Petäjäskosken kaikki koneet putoaisivat verkosta jonkin häiriön tai vian johdosta. Silloin koko joen vesimäärä pitäisi pystyä johtamaan salamannopeasti pelkkien tulvaluukkujen läpi, ettei vesi menisi padoista yli. Koneiden pudotessa pelistä pois aiheuttaisi se nopean vedennousun voimalaitoksen yläpuolella, ja näinollen saattaisi ehkä hetkellisesti olla tilanne että paikallinen vesimäärän nousu synnyttäisi 6000m3/s lähentelevän virtaustarpeen. Yli 4000m3/s virtaamalla segmenttitulvaluukut olisivat normaalistikin jo täysin auki, mutta tällöin pohjaluukuilla saataisiin vielä lisää vettä läpi. Toki on olemassa muitakin teoreettisia vaihtoehtoja. Jos vaikkapa yläpuolisella Valajaskoskella sattuisi patovaurio, kasvattaisi se virtausta myös alemmilla voimalaitoksilla erittäin suureksi. Kari kertoikin jo yhden syyn, eli mikäli itse Petäjäskosken pato alkaisi vuotaa, pitäisi yläallas pystyä tyhjentämään pohjia myöten korjaustöiden ajaksi. Uljuan tekoaltaalla tapahtui vuonna 1991 tilanne jossa padon rakenteiden todettiin vuotavan, ja se jouduttiin tyhjentämään pohjamutia myöten. Maisema näytti varsin karulta kun sitä padon päältä 4-tien varressa tähysteltiin. Pohjaluukuilla on perinteisesti ollut ehkä eniten käyttöä aivan uransa alkuaikoina voimalaitoksia rakennettaessa. Yleensä on nimittäin rakennettu ensimmäisenä tulvaluukkujen koneistot, ja niiden valmistuttua joen virtaus on johdettu täysin aukiolevien pohjaluukkujen kautta. Sen jälkeen on alettu rakentamaan itse voimalaitosta ja maapatoa. Esimerkiksi Pyhäkosken pohjaluukut suljettiin lopullisesti 28.4. 1948 jolloin vesi alkoi nousta 30 metriä ylempänä olevaan padotuskorkeuteen. Sähköä laitos alkoi tuottaa 3.4. 1949. (Käyttäjä muokannut 23.11.12 00:56) |