18.01.1976 / Pasila, Pasila alapiha

18.01.1976 Kolmekymmentä vuotta sitten porkkanoita seisoskeli Pasilan huoltoraiteilla. Takana junarunkojen välissä näkyy porkkanoiden pesulaite.

Kuvan tiedot
Liikennepaikka: Pasila alapiha (Liikennepaikan tiedot) Kuvauspaikka: Pasila
Kuvaaja: Tapio Keränen
Lisätty: 19.03.2006 00:00
Muu tunniste
Sijainti: Asemalla/Ratapihalla

Kommentit

19.03.2006 23:01 Tero Kovanen: Oliko nää kuin luotettavia yleensä ottaen?? Ku nykyään tunnutaan valitettavan kaikista junista, vaunuista, vetureista ja kiskobusseista?? Itte ainakin muistan jonkun kerran Tampereella ku suunnanvaihto ei onnistunut ja sitte ihmiset siirrettiin toisen runkoon, sekään ei liikahtanut ja taas ihmiset pyydettiin siirtymään kolmanteen runkoon. Tämän jälkeen sitte peruutettiin ratapihalla pohjoisen suuntaan, ja sieltä sitte lähdettiin Jyväskylään. Toisen kerran muistaakseni vaihteisto putosi junan alle Jämsässä ja koko vaunu putosi kiskoilta ja kiilautui sillan alle ettei sitä voitu oikein nosturillakaan nostaa. Ja mielettömän jyrinän muistan josssain vaunuissa, pöytien kilinän ja kaikkien irto-osien helinän ja tupakansavun, oli varmaan tää etummainen vetovaunu missä moottori lattian alla...mutta paljonhan näil tuli matkustettua pojankloppina hyvälläkin menestyksellä!!!!!
19.03.2006 23:19 Sakari Kestinen: Aikansa pendolinoksihan porkkanaa kutsutaan.
19.03.2006 23:34 Tapio Muurinen: Pari ensimmäistä talvea olivat hankalia, koska avoimet lattianalusmoottorit, italialaiset Breda-dieselit tuppasivat jäätymään ja niistä seurasi erilaisia häiriöitä. Eikä ollut vielä kunnollisia huoltotilojakaan. Moottorit oli koteloitava. Alkuperäiset sylinterinkannet eivät kestäneet. Useita versioita kokeiltiin takuuseen. Vasta kotimainen konstruktio oli kestävä. Myös käytetty jäähdytysneste söi moottorin tiivistekumeja. Eli olihan noita lapsentauteja aluksi (Vr:n historiikkia 1962-1987 lainaten). Itse matkustin myös paljon näillä, ja aina pääsin perille.
20.03.2006 23:35 Sebastian Helenius: Kuulin kerran tällaisen tarinan vanhalta VR:läiseltä. Oli kaveri joskus nuorempana ollu korjaamassa/huoltamassa näitä vehkeitä Pasilassa, ja lomamatkalla jossain kauempana oli Porkkanasta hajonnut tehosäätö niin ettei ohjaamosta voinut säätää tehoja. No kaveri talon miehenä ohjaamoon juttelemaan ja kuskin kanssa sovittu että matkustamosta moottorin luukku auki ja ku kuski huus ohjaamosta että "Tehoja!!" ni kaveri käänsi koneen kyljestä Bredalle lisää happea!
21.03.2006 08:12 Teppo Niemi: Tuskin kuljettaja huusi mitään vaan näytti joko ylös tai alaspäin. Ei siellä lattialla maaten kuule mitään koneen käydessä. Vikahan ei tarvinne olla muu kuin jumiutunut solenoidi tai relevika. Mutta myös porkkanan vaihteistoa voi ohjata käsin ohjauskeskuksesta. Ja "mäkistartti" on tyyliin irroita xx sulake kun nopeus on yli yy km/h, ohjaa ruikutus täysille. Koneen käynnistyttyä kiinitä sulake uudelleen.
30.05.2007 14:16 Joni Lahti: Olivatko DM8:n ja DM9:n moottorit samaa Bredan tuotantoa?
30.05.2007 18:44 Petri Soronen: Vai tällanen on ollut porkkanoiden kytkinten malli.
30.05.2007 18:44 Petri Soronen: siis kytkinten suojien malli.
30.05.2007 22:06 Tapio Muurinen: John, samat sisuskalut niissä molemmissa oli, moottori vaaka-asennossa hakkaava BredaD19SC12P, kuin myös momentinmuunnin ja vaihteisto olivat samat.
30.05.2007 23:04 Joni Lahti: Kiitti Tapio. Muistin juuri, että taisi näiden koneiden kanssa olla joskus lämpöongelmiakin. Siis ainakin palon yrityksiä.
20.07.2011 09:09 Timo Valtonen: Ylempänä kuvailtua käsisäätöä lienee käytetty useammankin kerran, koska silloisen pikkupojan mieleen on jäänyt lattian alle kurkistelu lähes säännöllisenä toimenpiteenä, ja kerran oli myös tilanne, jolloin käsimerkkejä viestimenä käyttäen ajeltiin pitkä matka manuaalikaasutuksella. - Mutta oli se Hieno Juna! Matkustamossa oli tarjoilijan kuvalla varustettu kutsunappi, vaikka en muista, että sitä olisi koskaan käytetty. Myyntikärryt ja lehdenmyyjäpojat kiersivät junassa tiheästi. Kesämökille muutto aina 1/6 oli Suuri Tapahtuma ja aina jännitettiin mahtuuko se viimeinen vaunu Petäjäveden asemalla laiturin kohdalle, vai joudutaanko hyppäämään ratapenkalle - tai pahimmassa tapauksessa lastauslaiturin ja junan väliseen kapeaan rakoon. Ensin loppui kiitojunaliikenne samoin kuin kaikki kaukojunaliikenne Haapamäen radalla ja lopulta kaikki matkustajunaliikenne. Onneksi paikkakuntalainen pääsi kansanedustajaksi, ja matkustajaliikenne aloitettiin uudestaan. Mutta kiitojunia ei enää näkynyt.

Kirjoita kommentti Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kirjoittaa kommentteja!