Kommenttihaku


Kirjoittaja:



Haettava teksti:



Kommentin sijainti:



Kaikki ehdot
Mikä tahansa ehdoista

Kaikki kommentit / Hakutulokset


kuva 22.10. 17:20 Jussi Laukkanen  
  Teollisuusratojen kuvat (ja yleensäkin kuvat kapearaiteisilta radoilta) ovat myös minun mielestä jääneet huonoon asemaan, kun alkujaan kuvien tunnistetietoja on kai ajateltu valtion rataverkkoa silmälläpitäen. Tämä on yksi tärkeä asia, mikä pitää saada kuntoon.
kuva 22.10. 15:38 Jussi Laukkanen  
  Vapaasti käytettävissä olevat arkistot ovat tärkeä edellytys harrastajien tekemälle historian selvitykselle. Tämä pätee oli kysymyksessä minkä tahansa historiaan linkittyvän aiheen harrastaminen. Käytäntö on osoittanut, että museot ja muut julkishallinnon osana toimivat instituutiot pystyvät harvoin palvelemaan harrastajia. Syynä on joskus rahapula, joka estää esimerkiksi digitoimisen, joskus museotoiminnan roolin ymmärtäminen ahtaasti. Oli syy mikä oli, käytännössä museot toimivat liian usein arkistojen hautausmaina.

Olen pitänyt Resiina-sivustoa melko kelvollisena välineenä julkisen arkiston ylläpitoon. Siksi olen hieman yllättynyt, että tämä sivusto on nyt tullut rinnastetuksi esimerkiksi facebookiin.

Resiina-sivustolla on ensinnäkin suhteellisen suuri todennäköisyys toiminnan pysyvyydelle. Taustalla on kaksi yhdistystä, jotka ovat osoittaneet elinvoimaisuutensa vuosikymmenten ajan. On vaikea uskoa, että ne molemmat katoaisivat kovin helpolla.

Resiina/vorg-kuva-arkisto on järjestetty laajuuteensa nähden kohtalaisen hyvin, kun vertaa tätä vastaaviin harrastajavoimin ylläpidettyihin kuva-arkistoihin. Indeksoinneissa on kehittämisen varaa aina, mutta tuntuu erikoiselta, jos vorg tuntuu toivottoman sekavalta.

Resiinan historiataltiointiin liittyy monta haastetta. Koska tämä on jatkuvasti täydentyvä kuva-arkisto, jossa ihmiset kommentoivat sinne lisättyjä kuvia, ei kuviin liittyvä tieto ole koskaan yhteismitallista. Jossain kuvassa siinä näkyvä kalusto herättää ajatukset ja toisella kertaa taas kuvan asema saa ihmiset kertomaan kuvaan liittyviä tietoja. Tämä aiheuttaa tietysti sen ongelman, että koskaan ei voi tietää, minkä kuvan takana mikäkin tieto on.

Tätä on ylläpidon toimesta koitettu ratkaista siirtämällä joitain keskusteluja vorg-kuvan alta Resiina-keskustelun puolelle, jossa viestiketjun otsikko kertoo keskustelun aiheen. Sitä voidaan tehdä useamminkin, jos se koetaan hyvänä menettelynä.

Resiina-keskustelussa on minun mielestäni toteutunut kohtalaisen hyvin historiatiedon tallentaminen. Sitä voisi seuraavaksi kehittää ainakin jakamalla esimerkiksi kalusto-osio alaryhmiin, jotta haettu aihe olisi helpommin saavutettavissa. Samoin liitetiedostojen osalta kehittämisen tarvetta on.

Siitä olen varma, että täydellistä sivustoa ei saada mitenkään aikaan. Se on mahdotonta jo siksikin, että meillä on aika erilaisia käsityksiä parhaasta mahdollisesta sivustosta. Mutta yhtä varma olen siitä, että koko ajan tämä Resiinakin menee eteenpäin – joskin hitaasti.
kuva 13.10. 12:12 Jussi Laukkanen  
  Juhan veikkaus osunee oikeaan. En itse huoimioinut lainkaan kuvausajankohtaa. Ehkä kaupat syntyivät sitten Lahdessa.

Kauha näyttää konemallista tarjotun mittaprofiilikuvan perusteella tämän mallin alkuperäiseltä kynsikauhalta, joka kai periaatteessa oli niin sanottu vakiokauha. Vaunuun lastattu kone itsessään on niin putipuhdas, että kauhan voi epäillä menettäneen maalinsa ollessaan kiinnitettynä johonkin toiseen koneyksilöön.
kuva 13.10. 10:38 Jussi Laukkanen  
  Vaikuttaa aivan uudelta ja ajamattomalta koneelta. Lienee lastattu vaunuun Hankkijalla ja on nyt lähdössä ostajalle jonnekin maakuntaan. Kauhaa ei ehkä koneessa ole ollut sitä maahan tuotaessa, mutta Hankkijan noheva konemyyjä on viimeistellyt kaupan lupaamalla ostajalle, että siihen me laitetaan sulle mukaan "kunnollinen" kynsikauha että pääset heti penkkaa kaivamaan. Vähintään jossain esittelykoneessa kauha on jo päässyt maistamaan maata. Näyttää pieneltä, mutta kiinteän materiaalin irrotukseen tarkoitetuksi kauhaksi tuo on silmämääräisesti arvioiden aika lähellä valmistajan suositusta.
kuva 07.10. 13:17 Jussi Laukkanen  
  Romuraudan/teräksen hinta riiippuu aika monesta tekijästä. Edellä puhuttu puhtaus vieraista aineista ja lopputuotteen laatua heikentävistä muista metalleista on yksi oleellisimmista kriteereistä. Romuraudalle/teräkselle on sen takia määritetty laatuluokat helpottamaan kaupankäyntiä. Hintaan vaikuttavat tietysti myös sellaiset käytännön asiat kuin kaupan kohteena olevan erän suuruus, sen sijainti, vastaanottajan käyttämä käsittelytekniikka ja vastaanottavan yrityksen sijainti globaalissa logistiikkaketjussa.

Tästä on seurauksena melkoinen hintahaitari. Keski-Suomessa sijaitsevan parin tonnin suuruisen sekapeltiluokkaan menevän romukasan hinta voi olla negatiivinen, kun 20 tonnin painoisen höyrykattilan arvo tuotuna vastaanottajan vaa´alle on luokkaa 2000 euroa. Ranskan rannikkoa seilaavan aluksen ruumassa olevan erän hinta määräytyy sitten raaka-ainenoteerausten pohjalta. Katsoin Lontoon (LME) hinnan ja se oli nyt noin 280 USD/tonni.

(En tällä hetkellä työskentele alalla, joten mainitsemani luvut ovat vain suuntaa antavia.)
kuva 26.09. 19:19 Jussi Laukkanen  
  Espoon aseman seutu oli hieno maaseutumainen miljöö 70-luvulla. Samoin Kökkeli. Harmi, että tuon aikakauden Espoosta ei ole rakennetun ympäristön osalta paljoa jäljellä. Eipä kyllä ole paljoa siitäkään, mitä oli 80-luvun alussa. Edes tiet eivät monin paikoin ole entisellään. Tuntuu hassulta, kun nykyään eksyn Espoossa lähes joka kerta, jos poikkean Länsiväylältä tai Ykköstieltä ilman navigaattoria. Ajoin sentään työkseni ristiin rastiin Espoota vielä 20 vuotta sitten.
kuva 22.09. 21:03 Jussi Laukkanen  
  Nyt, kun sanoit, muistuu mieleen, että tuolloin oli todella ankara keli. En muista oliko juuri tuo viikko, mutta Espoossa sanottiin, että vain neljäsosa bussivuoroista saatiin pahimpina päivinä ajettua.
kuva 22.09. 09:12 Jussi Laukkanen  
  Hieno kuva. Tämä on oiva esimerkki siitä, miten monen erillisen asian toteutuminen kuvassa tekee siitä kokonaisuutena onnistuneen. Tässä tapauksessa juuri nousevan auringon valon peilaus junan kyljestä, usvan verhoamat metsät, vasemmalla oleva mänty, junan sijoittuminen kuvaan jne.
kuva 11.09. 06:29 Jussi Laukkanen  
  Kun sattumalta osui tämä kuva kohdalle, niin vastaan vielä avoimena olevaan kysymykseen. Kone on amerikkalainen Lorain. Se on aivan ilmeistä. Tyyppi täytyy sanoa enemmän arvauksena. Se saattaisi olla 80-J.
kuva 06.09. 10:46 Jussi Laukkanen  
  Kuvan kuorma-auto voisi olla myös Scania-Vabis 76. Edellä mainittu yhdentoista litran moottori kyllä siinäkin olisi.

Hytin muoto antaa viitettä siihen suuntaan, että auto saattaa olla tehty ennen vuoden 1968 malliuudistusta.
kuva 25.08. 10:57 Jussi Laukkanen  
  Eurooppalaisia autoja tuntuu olleen yllättävinkin paljon USA:ssa. Tosin niiden suosio rajoittui lähinnä maan itäosaan. Sikäläisiä vanhoja autolehtiä lukiessa ihmettelin miten aktiivisesti monet eurooppalaiset valmistajat markkinoivat tuotteitaan jo 50-luvulla. Niille riitti kysyntää ehkä siksi, että oli paljon autonostajia, jotka halusivat pienikokoisen auton. Amerikkalaiset valmistajat heräsivät tähän ongelmaan 50-luvun lopussa ja kehittivät oman "kompakti"-mallinsa kuten Falcon, Chevy II ja Valiant. Kuvassa näkyy Kuplan vieressä valkoinen Chevy II.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja se sopii myös kysymykseen amerikkalaisista matkustajajunista ja autoista. Yhtenä syynä matkustajajunaliikenteen hiipumiseen USA:ssa saattoi olla markkinoille tulleet kompaktiluokan autot, joiden kilometrikustannukset olivat äärimmäisen alhaiset. Millään rautatieyhtiöllä ei ollut mahdollisuutta painaa lippujen hintoja niin alas, että ne olisivat olleet järkevässä suhteessa auton aiheuttamiin matkakustannuksiin. Eivät täysikokoistenkaan autojen kustannukset olleet kohtuuttoman suuret polttoineen ollessa edullista.
kuva 16.08. 16:13 Jussi Laukkanen  
  Lähelle meni arvaus. Malli on K-33. Tämä kyseinen auto on valmistunut 1956 ja se on mennyt TVH:n Hämeen tiemestaripiirille Oriveden tukikohtaan. Nykyisen omistajan nimi on kuten ovessa lukee Esko Pohjola.
kuva 05.08. 10:01 Jussi Laukkanen  
  On tosissaan järkyttävän hieno höyrykuva!
kuva 03.08. 12:34 Jussi Laukkanen  
  Hieman vaikeasti avautuu Operailin logo myös meikäläiselle.

Operailin uutissivulla kerrottiin, että uusi brändi-ilme oli ehdolla Estonian Desing Award 2018 -kilpailussa ja samassa yhteydessä oli pari selittävää sanaa ilmeisesti myös tämän logon sanomasta. Seuraava on lainausta kyseisestä uutisesta:

Luova johtaja Ionel Lehari brändi-ilmettä työstäneestä suunnitteluryhmästä kertoo, että alkuperäinen tehtävä oli hyvin selkeä ja he tiesivät tarkalleen mitä oli tehtävä.
”Tulevaisuuden visioita selittävät kuvat ovat erittäin tärkeässä osassa brändin visuaalisessa identiteetissä, ja me olemme painottaneet niitä paljon," sanoo Lehari.
Yrityksen uusi logo, jatkuvasti pyörivä pyörä, edustaa organisaation 150 vuoden kokemusta rautateillä ja jatkuvaa huippuosaamista, sanoo Operailin hallituksen puheenjohtaja Raul Toomsalu.
kuva 26.07. 19:46 Jussi Laukkanen  
  Tämä vanha maalauskaavio tuntuu yllättävän modernilta. Hieno ja silmää miellyttävä se aivan epäilemättä olisi.

USA:ssa vastaavassa tilanteessa vanhan värityksen ilmestyminen joihinkin kalustoyksiköihin ei olisi mitenkään tavatonta. Siellä on tällä vuosituhannella harrastettu aika laajasti erilaisia heritage unit -maalauksia vetureissa. Vanhoja maalauskaavioita on käytetty esimerkiksi, kun jokin suurista rautatieyhtiöistä on halunnut muistaa niitä entisiä rautatieyhtiöitä, jotka on aikojen kuluessa sulautettu osaksi nykyistä yhtiötä.
kuva 17.06. 16:40 Jussi Laukkanen  
  Luulisin, että jatkoi liikenteestä poiston jälkeen meriteitse ulkomaille. Luultavasti johonkin melko kaukaiseen maahan tai maanosaan.
kuva 15.06. 12:18 Jussi Laukkanen  
  Biopolttoaineeksi luokiteltavia dieselpolttoaineita voidaan valmistaa useamalla eri menetelmällä. Tuotteissa on eroja erityisesti säilyvyyden suhteen. Huonosti säilyviä ja heikosti kylmää kestäviä ovat kasviöljyistä vaihtoesteröimällä saatuja rasvahapon metyyliestereitä (FAME tai RME). Näitä käytetään tavallisesti vain muutaman prosentin sekoitussuhteella fossiilisen dieselin seassa. Suomessa valmistetaan nykyisin HVO-biodieseliä, jossa biomassasta saaduista aineista tehdään vetykäsittelyn avulla hiilivetyjä, jotka ominaisuuksiltaan vastaavat maaöljystä saatavia kaasuöljyn hiilivetyjä. Toimii kuten fossiilinen diesel. Tunnetuin valmistaja on Neste.
kuva 14.06. 10:21 Jussi Laukkanen  
  Hannu näyttää ottaneen kuvan Sonyn SLT Alpha 77:lla. Oma kokemukseni muista Sonyn malleista on, että Sony tekee kuvista saturoidumpia kuin esim Canon. Se on makuasia, pitääkö siitä vai ei. Minun mielestäni Sonylla otettuja kuvia ei ole tarpeen korjata fotarissa niin paljon kuin eräiden muiden kameramerkkien kuvia.

Mitä tulee tähän kuvaa, veikkaukseni on, että taivas on se, millaisena kamera sen tallensi. (Menikö veikkaus oikein?) Omat kamerani tuottavat usein juuri tuon sävyn, kun auringon suunta sattuu olemaan sopiva.
kuva 17.05. 13:56 Ylläpito  
  Kuvasta on siirretty kommentteja keskustelualueelle:
http://vaunut.org/keskustelut/index.php/​topic,12356.0.html
kuva 12.05. 08:29 Jussi Laukkanen  
  Tämän tyyppistä kuvaa on miellyttävää katsoa. Sävyt ovat kirkkaat, mutta pilvisen syyspäivän tunnelma välittyy silti hyvin.

Kuvan muokkaaminen on nykyään yksi oleellinen osa valokuvaamista. Sen merkitystä voi verrata aikaisemmin filmiltä paperille vedostettaessa tehtyihin säätöihin ja korjauksiin. Hyvä paperikuva oli pirunmoisen säätämisen tulos, pelkästään toisenlaisen paperin valintakin muutti lopputulosta.
kuva 12.05. 07:40 Jussi Laukkanen  
  Tuota Juhanin mainitsemaa periaatetta kannattaa noudattaa. Hakutulokset pysyvät tällä tavoin käyttökelpoisempina.
kuva 03.05. 11:43 Jussi Laukkanen  
  Tuota tarkoitin, kiitos linkistä!

Mitä moottorissa varsinaisesti tuossa tilanteessa tapahtui, en tiedä. Ilmeisesti pakoputken tuli niin rankasti öljyä, että se aiheutti valokaaren syntymisen ajolangan ja veturin väliin. Tuloksena sähköjen katkeaminen koko asemalta.
kuva 02.05. 13:03 Jussi Laukkanen  
  Jos tenderin ajatellaan olevan veturin osa, niin silloin tenderin identiteetti määräytyisi sen veturin mukaan, johon se on kytkettynä. Tämä oli nyt nimen omaan vain mielipide.

Maalimerkinnät ovat ilmeisesti tehty jo konepajalla Amerikassa, ja laatta lisätty myöhemmin Suomessa? Olenko oikeassa?
kuva 01.05. 21:00 Jussi Laukkanen  
  Tässä kuvassa tosiaan on palikat jotenkin erityisen kohdallaan. Tele-efekti tuo hauskan tuntuman junan lähestymisestä ja vuodenajalle ominainen vähävärinen luonto ei haittaa, koska kuvassa värit on korostuneet sopivasti.
kuva 28.04. 21:25 Jussi Laukkanen  
  Monta aikakautta on läsnä tuossa paikassa. Porta Maggiore on wikipedian mukaan rakennettu vuonna 52 ja muurin tuoreimmat osat lienee reilut 200 vuotta sen jälkeen. Rata on tehty hieman yli 100 vuotta sitten. Kalusto on tuoreempaa, muttei uutta sekään.
Kuvasarja:
Rautatiearkeologiaa Pohjois-Washingtonissa
 
18.04. 09:52 Jussi Laukkanen  
  Samat sanat. Nämä kuvat ovat hienoja katsella, mutta hyvät taustatiedot antavat niille paljon enemmän merkitystä kuin pelkällä kuvalla voisi olla. Suuret kiitokset!
kuva 30.03. 19:21 Jussi Laukkanen  
  Totta, musta on tietysti myös mahdollinen. Mustaa kai on käytetty nimen omaan punaisten rajauksien kanssa.
kuva 30.03. 18:47 Jussi Laukkanen  
  Tumma punainen on myös minun arvioni koristeraidan väristä. Tumma punainen on valööriltään lähellä kiiltävää mustaa. Sen pitäisi mv-kuvassa näyttää tummemmalta kuin veturinvihreä. Näin näyttäisi olevan oheisessa Reinon tekemässä koosteessa vetureiden 1012, 782 ja 1030 kuvissa. 753:n kuvassa raidan tummuus vastaa sarjamerkinnän väriä. Olisiko ehkä sama tai lähes sama väri?

Mahtaako valmistajalaatan keskellä oleva väri olla punainen tässä veturissa? Jos on, ei raita voi olla ainakaan samanvärinen.
kuva 24.03. 21:18 Jussi Laukkanen  
  Nyt on varmasti tullut riittävän selväksi, mikä näkemys kullakin tähän keskusteluun osallistuneella on mamu-sanasta. En halua vähätellä kenenkään puheenvuoroa. Osa kommenteista on ollut oikein osuvia. Nyt tämä keskustelu tuntuu kiertävän kehää, joten on parasta lopettaa hyvän sään aikana.
kuva 23.03. 21:22 Jussi Laukkanen  
  Kerrassaan upea kuva tämäkin!
kuva 16.12.2019 20:49 Jussi Laukkanen  
  Vaikuttava kuva. Siksi kai kopio juuri tästä kuvasta on ripustettu vuosikymmeniä sitten tämän työpöydän taakse, jonka ääressä nyt kirjoitan. Kuvaan liittyy muisto, joka panee epäilemään joko muistiani tai oheista kuvaan liitettyä päivämäärää 01.061969. Joskus 60-luvulla ollessani siis alle 10-vuotias, isäni vei minut ensimmäistä kertaa Rautatiemuseoon, joka tuohon aikaan oli vielä Rautatiehallituksen siivessä Helsingissä. Näin silloin museon seinällä valokuvan, joka teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Niin lähtemättömän, että päätin hankkia kyseisen kuvan. Se ei silloin ollut yhtä helppoa kuin olisi tänä päivänä, ei ollut digitaalista kuvan taltiointia ym. Pikkulapsen mahdollisuudet kuvan saamiseksi olivat tietysti myös huonot. Haaveeni tuosta valokuvasta toteutuivat muistaakseni noin neljän vuoden päästä, kun museo oli muuttanut Hyvinkäälle. Nyt tietysti mietin, olinko nähnyt Helsingissä tämän valokuvan, vaiko jonkin toisen kuvan.
kuva 07.12.2019 20:10 Jussi Laukkanen  
  Yksi juontokone näkyy varikko-kuvassa. Väri punainen, merkkistä ja mallista ei tietoa.
kuva 07.11.2019 11:33 Jussi Laukkanen  
  Tähän Metran veturikauppaan liittyy oleellisesti yritys nimeltä Caterpillar, jota ei vielä 15 vuotta sitten olisi voinut kuvitella yhdeksi maailman suurimmista rautatiealan yrityksistä. SD70MACH-vetureiden myyjä Progress Rail on Caterpillarin tytäryhtiö. Sillä on liiketoimintaa Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, Aasiassa, Lähi-Idässä ja Euroopassa. Sen toimialaan kuuluu lähes kaikki rautateihin liittyvä liiketoiminta lukuun ottamatta varsinaista liikenteen harjoittamista. Progress Rail liisaa vaunuja, valmistaa vetureita, huoltaa ratainfraa ja on esimerkiksi merkittävä liikenteenohjausjärjestelmien valmistaja.

Tavallaan myös nämä BNSF:n SD70MAC-veturit ovat suoraa sukua Progress Railille, koskapa alkuperäinen valmistaja EMD tuli 2010 osaksi Progress Railia.
kuva 01.11.2019 18:46 Jussi Laukkanen  
  Liikenteen seuraaminen on ylläpidon ihmisillä kaiketi itsestään selvä asia, jota ei oikeastaan malta jättää tekemättä. Itse olen seurannut vorgia käyttäjämäärien ja muiden aktiivisuutta osoittavien mittareiden avulla muutaman vuoden ajan. Nykyisin ylläpidon jäsenenä saan tietysti aikaisempaa tarkempaa tietoa.

Viestinnän ammattilaisten keskuudessa on syntynyt aika selvä käsitys siitä, että niin sanotun avoimen netin puolelta on tapahtunut muutaman vuoden ajan merkittävää siirtymistä some-alustojen suuntaan. Vorg ei ole jäänyt tästä osattomaksi. Tästä on sitten seurannut näkyvimpänä asiana kuvalisäysten määrän lasku. Tällä hetkellä ei kuitenkaan voi vetää sellaista johtopäätöstä, että jonkin ajan päästä liikenne täällä vorgissa loppuisi.

Käyttäjäaktiivisuus vorgissa vaihtelee yllättävän paljon joka kuukausi ja viikoittain. Nyt tämän viikon aikana on lisätty useita merkittäviä kuvia, joita on myös kommentoitu tiedoilla, jotka luultavasti ovat arvokkaita ja kiinnostavia monien harrastajien kannalta. Välillä on ollut hiljaisempia viikkoja. Minulle tärkeintä on kuvien ja postausten merkittävyys rautatieliikenteen dokumentoinnin ja harrastuksen kannalta. Se on tärkeämpää kuin kuvien määrä. Seuraan myös mielelläni ja antaumuksella asiantuntevien ihmisten kommentointia ja opin siitä jatkuvasti uutta.

Minulla ei ole tietoa siitä, onko tämän sivuston käyttäjien liikkumista sivustolla ja muita sellaisia asioita pyritty kartoittamaan. Sitä harrastetaan paljon kaupallisella puolella, mutta paljonko niistä mittauksista oikeasti on hyödytty on jäänyt ainakin minulle hieman epäselväksi.
kuva 01.11.2019 15:56 Jussi Laukkanen  
  Vaikka sanoin, että sivustolla on monia asioita, joita pitäisi korjata ja kehittää, ei tässä olla lähelläkään mitään katastrofia, joten ei ole aihetta paniikkiin. Osa uudistustarpeista on siinä mielessä välttämättömiä, että ne on aikanaan toteutettava, jotta tämän sivuston käyttö on sujuvaa. Näille korjauksille etsitään ratkaisuja, joilla ne saadaan hoidettua järkevästi. Tällä järkevyydellä tarkoitan myös taloudellista järkevyyttä.

Sitten on paljon sellaista, joka kuuluu kategoriaan "olisi hyvä olla olemassa". Näitä korjauksia täytyy tehdä, jotta käyttäjien liikkuminen täällä sivustolla olisi mahdollisimman sujuvaa ja sivustolle saataisiin mahdollisimman paljon mielenkiintoisia kuvia ja tekstejä. Eljaksen toive kuvien automaattisesta skaalauksesta kuuluu tähän ryhmään ja nyt selvitetään, mitkä vaihtoehdot tämän toteuttamiseksi on käytettävissä.

Edellisessä nettitiimin kehityspalaverissa tuli esiin muutama muukin vähintään yhtä tärkeä uudistus. Niidenkin eteenpäin saaminen on minun toivelistalla. Saa nähdä, miten käy.

Toivottavasti painettua Resiinaa ei lopeta edes hetkeksi.
kuva 31.10.2019 18:26 Jussi Laukkanen  
  Ylläpidon yhtenä jäsenenä yritän tuoda esiin niitä asioita, mihin olen törmännyt. Selvää on, että monet tämän sivuston toiminnosta ovat selvästi yli-ikäisiä ja niille olisi pakko pian tehdä jotain. Kuvien ja liitetiedostojen kokorajoitus on yksi vanha jäänne niiltä ajoilta, kun palvelintila oli paljon nykyistä kalliimpaa.

Harrastepohjalta toimiminen tässä tapauksessa tarkoittaa käytännössä sitä, että en minä eikä kukaan toinen täällä pysty velvoittamaan ketään toista tekemään asioita. Esimerkiksi en pysty itse tekemään muutoksia nykyiseen softaan, sillä en sitä osaa enkä välttämättä edes ehtisi tekemään kaikkea tarpeellista. Mutta en voi siihen ketään toistakaan määrätä.

Asiaa auttaisi, jos saisimme ylläpitoon lisää vapaaehtoisia. Toivotan kaikki asiasta kiinnostuneet tervetulleiksi. Minuun voi ottaa yhteyttä.
kuva 07.10.2019 21:17 Jussi Laukkanen  
  Vähintään hatunnoston arvoinen suoritus tämä. Oli hienoa seurata ajoituksen tarkentumista pala palalta. Ei alkuvaiheessa olisi voinut mitenkään uskoa, että olisi mahdollista päätyä noin tarkkaan ajoitukseen.
Kuvasarja:
Arkiliikennettä Skotlannin Ylämailla kesällä 2019
 
22.08.2019 15:48 Jussi Laukkanen  
  Paperille painetun viestinnän tila ei ole aivan niin huono, mitä se nykyistä mediakeskustelua seuraamalla tuntuisi olevan. Lukijatutkimuksien tuloksista voi päätellä, että ainakin tekniikasta, koneista, teknisistä harrastuksista ja historiasta halutaan mieluiten lukea painetusta lehdestä.

On myös tiedossa, että eräiden lehtien tilaajat säästävät jopa kaikki heille lähetetyt lehdet. Esimerkkinä voi heittää vaikka Mobilisti-lehden, jonka hyvin monet tilaajat laittavat säästöön. Luulisin, että Resiinat ovat myös hyvin monella arkistoituna.
kuva 15.04.2019 08:45 Jussi Laukkanen  
  Rikkihappo Oy on Kemira Oyj:n edeltäjä. Sillä nimellä yhtiö tunnettiin 1961 – 1971.
(En tietenkään itse olisi muistanut näitä vuosilukuja ulkoa, mutta lunttasin Wikipediasta.)

Wikipediassa kerrotaan yhtiön alkuhistorista seuraavaa:
"Kemiran historia alkaa vuonna 1920 perustetusta Valtion Rikkihappo- ja Superfosfaattitehtaista, joka perustettiin vastaamaan suomalaisen teollisuuden, kaivostoiminnan ja lannoitetuotannon kasvaviin kemikaalitarpeisiin, muun muassa rikastuttamaan Suomen köyhää maaperää sekä varmistamaan ruutiomavaisuus. Yrityksestä tuli osakeyhtiö vuonna 1933. Yhtiö laajeni voimakkaasti kemian eri aloille yritysostojen ja fuusioiden kautta. Vuonna 1961 yhtiön nimeksi muutettiin Rikkihappo Oy."
kuva 11.04.2019 20:40 Jussi Laukkanen  
  Kuvassa on liike-epäterävyyttä, mutta rohkenen laittaa omana veikkauksena, että siinä olisi Dodge Dart 1965.
Kuvasarja:
Powder River Basin
 
11.08.2018 17:18 Jussi Laukkanen  
  Powder River Basinin hiilestä suuri osa kulkee BNSF-rautatieyhtiön junilla ja radoilla, mikä näkyy tämän kuvasarjan kuvissa. BNSF:n lähihistoriaan kuuluu yksi yllättävä käänne, sillä yhtiön koko osakekannan osti vuoden 2010 alussa tunnettu sijoittaja Warren Buffet. Kauppaa pidettiin erikoisena siitä syystä, että juuri tuohon aikaan kaikkien suurten rautatieyhtiöiden osakkeiden arvostus oli melko alhaalla, mikä johtui vähentyneistä kuljetusmääristä. Pääsääntöisesti rautatieosakkeista haluttiin päästä eroon. Elettiinhän silloin laskusuhdanteen pohjaa.

Buffet oli tehnyt marraskuussa 2009 tarjouksen kaikkien osakkeiden lunastamisesta hintaan100 dollaria osake. Osakkeen kurssi oli tuolloin 77 dollaria osake. Kaikkiaan Buffetin johtama Berkshire Hathaway maksoi vuoden 2010 alussa BNSF:sta 44 miljardia dollaria.

Oli hupaisaa seurata tuolloin, miten kauppaa kommentoineet taloustoimittajat olivat ihmeissään – tai ehkä oikeammin pallo hukassa. Kommentointi tapahtui lähinnä amerikkalaisissa viestimissä, sillä asiaa ei Euroopan puolella juuri noteerattu. Monet toimittajat ihmettelivät, miksi kokenut sijoittaja laittaa sijoitusyhtiönsä rahoja menneen maailman liiketoimintaan. Melko yleisesti rautateiden arveltiin taantuvan samaa tahtia USA:n raskaan savupiipputeollisuuden kanssa. BNSF:n katsottiin olevan erityisen riskipitoinen yhtiö, sillä sen kuljetuksista melko suuri osa muodostui hiilestä.

Osa taloustoimittajista arveli Buffetin tietävän asiasta jotain, mitä kukaan muu ei tiedä. Jotkin toimittajat sen sijaan epäilivät Buffetin vain tulleen liian vanhaksi pystyäkseen tekemään järkeviä päätöksiä nykyaikaisessa maailmassa. Juuri noihin aikoihin käytiin vilkasta keskustelua hiilen polton vähentämisestä ja hiilen energiakäytölle povattiin melko nopeaa loppua USA:ssa.

Buffetia haastateltiin paljon kaupan johdosta ja häneltä kysyttiin, kuinka hän olettaa BNSF:n kannattavuudelle käyvän sen jälkeen, kun hiilen käyttö loppuu USA:ssa. Muistaakseni hän vastasi, ettei hän pidä asiaa kovin merkityksellisenä yhtiönsä kannalta. Vaikka hiilen poltto päättyisi USA:ssa, kasvaisi kysyntä Aasian suunnalla alueen teollistumisen seurauksena ja BNSF kuljettaisi siinä tapauksessa hiiltä länsirannikon satamiin.

Tämä ei ollut kuitenkaan koko selitys BNSF:n ostolle. Buffet oikeasti tiesi jotakin, mitä kaikki eivät olleet huomanneet. Lainaan seuraavassa Trains-lehden kommentaattoria Don Phillipsiä: Yksi ensimmäisistä haastatteluista, jossa Buffet kommentoi kauppaa, oli CNBC:llä. Keskustelussa oli mukana Pennsylvanian kuvernööri Ed Rendell, joka oli tehtävässään päättäväisesti edistänyt ratainvestointeja osavaltiossaan. Buffet suuntasi sanansa hänelle toteamalla, että he molemmat ovat ihmisiä, jotka pitävät rautateistä. ”Ja sinä tiedät, että rautateitse tavaroita voi kuljettaa paljon tehokkaammin kuin se ikinä on mahdollista maanteitse. Joten minä arvelen, että ajan myötä rautateillä tulee kulkemaan yhä enemmän ja enemmän tavaraa.”

Tänä päivänä tuskin kukaan pitää Buffetin tekemää ostosta hölmönä. USA:n talouden jatkuva kasvu on pitänyt rautatieliiketoiminnan pääasiassa kannattavana. Hiilikuljetusten osalta Powder River Basin on ollut voittajana, sillä sieltä saatava vähärikkistä hiiltä on alettu suosia ympäristösyistä USA:ssa. Yksi Buffetin kommentti heti kaupan jälkeen kuului: ”Minä asetan tässä kaupassa koko panokseni sen puolesta, että Yhdysvaltain talous tulee elpymään.” Tämän perään Buffet vielä lisäsi: ”Minä rakastan näitä vetoja.”

Tästä tuli pitkä tarina. Toivottavasti se oli sen arvoinen.
kuva 02.08.2018 08:37 Jussi Laukkanen  
  Näyttää siltä, että taiteilija on vasiten jättänyt kiskot pois lopullisesta maalauksesta, vai onko maalaus jäänyt jostain syystä kesken? Luonnoksen alareunasta voi nähdä, että hän on tarkastellut kiskon ja ratapölkkyjen muotoa. Lisäksi von Wrightillä on ehkä aluksi ollut aikomus sijoittaa maalaukseen loittoneva juna, sillä luonnoksen oikeassa yläkulmassa oleva junan hahmo voisi viitata siihen, että hän on miettinyt asiaa.
kuva 01.01.2017 09:58 Jussi Laukkanen  
  Nosturi on hytin muodosta, tela-alustasta ym. päätellen North West. Takana oleva suuri valmistajan tunnus on ainakin hyvä tuntomerkki. Siltatyömaa näyttäisi olevan käynnissä.
kuva 19.12.2016 21:23 Jussi Laukkanen  
  On aika vaikea sanoa, miksi kaivinkoneiden kuljettajat laitettiin joko oikealle tai vasemmalle puolelle konetta. Kuten heikki sanoi, nimen omaan amerikkalaiset suosivat oikeaa puolta. Tähän on löydettävissä ainakin yksi historiallinen peruste, sillä maailman ensimmäisessä kaivinkoneessa vuonna 1837, Wlilliam Otisin "höyrylapiossa", kuljettaja oli oikealla. Tämän voitaisiin katsoa toimineen esimerkkinä perässä tulleille muille amerikkalaisille valmistajille. Vasemmanpuoleisen ohjaamon perinteen aloittivat saksalaiset valmistajat 1900-luvun alussa. Miksi, vaikea sanoa, mutta tämä jako mannermaan ja muun maailman välillä säilyi hydraulikoneiden tuloon saakka. Amerikkalaiset ja muun muassa eräät brittivalmistajat sinnittelivät vielä hetken aikaa oikealla hydraulikoidenkin aikakaudella, kunnes siirtyivät globaalin standardin puolelle.
kuva 07.07.2016 14:30 Jussi Laukkanen  
  Kävin Riihimäellä vuonna -69 ja -70 katselemassa kalkkunoita. Kiinnitin huomiota väritykseen, koska olin tekemässä pienoismallia. Ne - kuten muutkin höyryveturit - olivat käyttöikänsä loppuaikoina melkoisen noen mustia.

Silloin, kun vetureiden metallipinta sattui olemaan öljyinen, tuli sieltä ikäänkuin kuultamalla esiin veturinvihreä sävy tai sinistetty teräs. Riippuen siitä, minkä värinen kyseinen kohta alun alkujaan oli. Muistan, että hankasin peukalolla yhden veturin hytin peltiä nähdäkseni paremmin, minkä värinen maali siinä on. Nokisen pinnan alta tuli esiin vihreää. Veturin numero taisi olla 1413.

Suhtaudun aina tietyllä varauksella ihmisten muistikuviin, myös omiini. Kun tässä tapauksessa aikaakin on jo ehtinyt kulua muutama vuosi, ei täyttä varmuutta enään voi taata.
Kuvasarja:
Bucyrus höyrykaivinkone
 
22.08.2015 19:15 Jussi Laukkanen  
  Kone, joka näkyy Kontiomäki-Taivalkoski -välin työmaakuvissa vuodelta 1951, ei ole aivan samanlainen kuin kuvasarjan muissa kuvissa oleva/olevat kaivinkoneet. Selvimmin näkyvä ero on koneen etukulmassa olevan kaivutuen rakenne. Myös kauha ja puomi ovat suuremmat. Kontiomäki-Taivalkoski -kuvissa on ilmeisesti raskaampi C90-sarjan kone ja tämä G3-veturin kanssa kuvattu ja Vilppulassa ollut kone on tyyppiä C70.
kuva 22.08.2015 18:48 Jussi Laukkanen  
  Ei näemmä ole matikka meikäläisen alaa. Piti olla, että kuudes tämän tyyppinen kone, eli kaksi Marionia ja neljä Bucyrusta. Maanrakennuskonehistoriallisesta seurasta Janne Riikanen kertoi juuri äsken, että hän on kuvannut tässä kuvasarjassa esiintyvän koneen yksityiskohtia, muun muassa kattilaa, sen ollessa Rautatiemuseolla. Hänen mukaansa tämä kone on tyyppiä C70, mutta Suomessa on ollut ainakin yksi isompi C90-sarjan Bucyrus, mikä ilmenee vanhoista työkuvista.
kuva 21.08.2015 08:09 Jussi Laukkanen  
  Katselin VR:n kattilarekisteritietoja, joista ilmeni hieman lisätietoja liittyen näihin höyrykaivinkoneisiin. Kunkin koneen kattilahistoria on näissä rekisteritiedoissa alusta alkaen, vaikka kone olisi aluksi ollut jonkin toisen laitoksen hallinnassa. Vanhin, siis tämä 1912 Suomeen tullut kone on kattilatiedoista päätellen valmistettu vuoden 1911 puolella. Rekisteristä ilmenee, että kone on hylätty vuonna 1949. Seuraavat tämän perustyypin koneet ovat vuonna 1919 rekisteriin merkityt kaksi Marion-kaivinkonetta. Toinen on hylätty 1949 ja toinen 1962. Sitten on heti perään tuotu rekisteriin kaksi Bucyrus-kaivinkoneen kattilaa, siis edelleen vuodelta 1919. Yllättäen samana vuonna on tullut hieman myöhemmin vielä yksi Bucyrus, siis viides tämän tyyppinen kone.
Pieni sivuhuomautus: Käytin tässä sanaa kaivinkone siitä huolimatta, että englanninkielen showel on suoraan käännettynä lapio ja kuvaa hauskasti tällä tavoin rakennetun kaivinkoneen perusideaa. Konetekniikassa kaivinkoneista puhuttaessa se kuitenkin on perinteisesti tarkoittanut pistokaivinkonetta erotuksena vaikkapa kuokkakaivinkoneesta (muun muassa hoe) ja laahakaivinkoneesta (dragline).
kuva 15.08.2015 10:18 Jussi Laukkanen  
  Kaivinkoneet keksintönä liittyvät kiinteästi rautateihin ja erityisesti tämä kuvassa näkyvä Bucyruksen malli on tietyllä tavalla juuri rautateiden syntyhistoriaa. Näissä 1900-luvun alun Bucyruksissa kaivulaitteen rakenne on edelleen samanlainen kuin ensimmäisessä William Otisin suunnittelemassa kaivinkoneessa. Otisia pidetään kaivinkoneen keksijänä, sillä hänen koneensa oli ensimmäinen, jolla saattoi siirtää maata konevoimalla ihmiskäden koskematta. Otis oli seurannut rautatienrakennustyömaita USA:n itäosissa nuorena poikana isänsä työn takia. Hän oli noin 20-vuotias keksiessään, että rautatien rakennuksilla käytetyn höyrynosturin nostopuomiin voisi liittää apupuomin, jonka päässä on metallinen laatikko, mikä kettingillä ylös vedettäessä täyttyisi maalla. Koneen alustana toimivan vaunun etuosaan tuettu nostopuomi käännettäisiin laatikon täytyttyä 90 astetta sivulle, jossa olisi toinen raide avovaunuja varten. Tyhjennys tapahtuisi avovaunun yläpuolella laukaisemalla laatikon takana oleva luukku. (Tämä on käännetty hyvin vapaasti mukaillen patenttiselostuksen tekstiä.) Otis sai patentin muistaakseni 1839. Hän kuoli muutama kuukausi tämän jälkeen 26-vuotiaana. Yleisesti on kerrottu, että hänen kuolemansa liittyi tapaturmaan, mikä sattui kaivinkonetta kokeiltaessa, mutta näitä tarinoita sopii hieman epäillä. Otisin sukulaiset jatkoivat keksinnön hyödyntämistä ja muistan nähneeni jossain luettelon viidestä ensimmäiseksi toimitetusta kaivinkoneesta. Hämmästyttävää siinä oli maininta, että kaksi näistä oli mennyt Venäjälle.
kuva 11.04.2015 11:30 Jussi Laukkanen  
  Kun kukaan ei ole vielä sanonut mitään kaivu- ja lastaustyötä tekevästä koneesta, niin tässä siitäkin vähän triviaa: Caterpillar Traxcavator 955 -telakuormaaja, tarkemmin "numerosarjan" kone, joka on tehty vuosien 1955-1960 välillä. Numerosarja-nimitys tulee siitä, että kuljettajan oikealla puollella olevassa hydrauliöljytankissa lukee "CAT No. 955". Aikansa parhaita koneita.
kuva 21.03.2015 10:28 Jussi Laukkanen  
  Ja archbar-teleillä. Olisiko suomeksi jotakuinkin kaaritankoteli.