1654-81481 Info • Yhteystiedot


Unohtuiko salasana? Rekisteröidy!

Kommenttihaku

 

Kirjoittaja:



Haettava teksti:



Kommentin sijainti:



Kaikki ehdot
Mikä tahansa ehdoista

Kaikki kommentit / Hakutulokset

  

kuva 19.03.2018 01:40 Jukka Varonen  
  Kysynpä vielä yhtä asiaa noihin maisemiin liittyen. Syvärin asemahan taisi olla suomalaisten isännöidessä rataa virran pohjoispuolella, noin 3 km ennenkuin rata ylittää Syvärin. Mahdettiinko tuota syksyllä 1941 rikottua rautatiesiltaa kunnostaa koskaan junalla kuljettavaksi. Välittömästi virran eteläpuolella oli Koskenalan taajama ja suomalaisen sotilaskartan mukaan Pokran (Ala-Syvärin) asema. Asemalta alkoi kapearaiteinen rautatie joka ilmeisesti yli 20 km pituisena johti etelään ja kaakkoon. Oli suomalaisten joukkojen tärkeä huoltotie. Isäni kuva-arkistossa on pari kuvaa "Pokran pikajunasta". Radan varrella oli nimettyjä asemia, Pokra pysäkki, Lehto pysäkki, kartassa sanotaan, että rata johti Pitkäjärvelle. Sellaista karttasanaa ei löydy. Mahtoiko olla niin, että jossain paikassa rintamalinja katkaisi radan. Rintaman kulkua ei ole merkitty "Kielletyt kartat" kirjan karttoihin. Tietääkö joku enemmän tästä Pokran kapearaiteisesta rautatiestä.
kuva 19.03.2018 01:07 Jukka Varonen  
  Kiitokset mielenkiintoisista aikatauluista! Isäni aikoinaan elävästi kuvasi paluumatkan lomalta Lahdesta Syvärille. Teki matkan monta kertaa loppukesän 1942 ja kevään 1944 välillä. Olisinpa vaan osannut ottaa kertomuksen nauhurille, tai edes kirjoittanut jotain muistiin. Tosin näissä aikatauluviitteissä on vain vähän P1:n matkasta itään. Mutta todistaa sekin oikeaksi isäni kertoman. "Matkaselässä oli pysähdys puolenyön jälkeen. Se oli viimeinen paikka, missä sai asemaravintolasta olutta." Samoin hän kommentoi sitä, että eivät he tuolloin tienneet, kuinka paljon vahinkoja desantit aiheuttivat Suojärvi-Äänislinna välillä. Miehet vaan nukkuivat rauhassa yönsä, mikäli vähääkään tilaa oli.
kuva 19.03.2018 00:45 Jukka Varonen  
  Isäni muisteli aikoinaan tapausta, kun kotiutusmatkalla 1944 Jakokoskelta Lahteen miehet komennettiin työntämään junaa. Miehet purnasivat, ettei onnistu, mutta hyvin onnistui. Kuljetuksen johtajana toiminut ev.ltn (tuolloin kapt.) Uuno Tarkki on myös kuvannut tapahtuman kirjassaan "Kaksi sotaa etulinjassa" s. 236. Olen nähnyt laivaakin (70 metriä pitkä) siirrettävän laiturissa miesvoimin. Tosin huomasin homman raskaaksi ja menin 40 heppaisella perämoottoriveneellä auttamaan. Silloin lähti liikkeelle ja sain kauniit kiitokset miehiltä.
kuva 19.03.2018 00:18 Jukka Varonen  
  Kuvaa kaipasin minäkin, mutta eipä ole löytynyt. Oli vallan erikoisen näköinen pikku tönö. Vuonna 1979 jäin pois junasta Tennilän pysäkillä, ja silloin rakennus saattoi olla paikallaan. Nyt kun ajan autolla paikan ohi silloin tällöin, tulee pysäkkirakennus mieleen.
kuva 18.03.2018 23:52 Jukka Varonen  
  Veturitalli on nyttemmin korjattu. Ihan siisti ulkoa ja sisältä. Ei vaan ole miljöö sisällä sellainen, kuin se oli 1950-luvulla, kun veturit vielä yöpyivät tallissa.
kuva 18.03.2018 23:48 Jukka Varonen  
  Muistan uutisoinnin, kun se höyrykäyttöinen kaivinkone, varsinainen "Hullu-Jussi", museoitiin Kiteen asemalle Onkamo-Parikkala yhdysradan valmistuessa (1967?). Oli viimeinen VR:n käyttämä höyrykonekaivuri.
kuva 18.03.2018 23:39 Jukka Varonen  
  Lukemattomat kerrat on tätä pengertä pitkin taivallettu. Ylös tai alaspäin. Silloin, kun junatkin vielä kulkivat. Olen ollut järjestelijän veturissakin ja sen opin, että tämä kaarre oli pahin. Jos vaunuletkan sai tästä läpi, niin loppumatka, viimeiset 500 metriä Outokummun asemalle onnistui kyllä, vaikka mäki siinä vielä jyrkkeni.
kuva 18.03.2018 23:29 Jukka Varonen  
  Vieläköhän koppi on olemassa? Silloin hilpeimmän nuoruuden aikana koppi ei ollut lukittuna, tai sitten meillä oli tiedossa avaimen sijainti. Eikä paikallinen VR:n virkamies touhuistamme pahastunut.
kuva 06.12.2014 18:16 Jukka Varonen  
  Kappas vaan. Junassa olin minäkin. Kouvolassa oli aika pitkä tauko, vaunumme liitettiin Kontiomäen junaan (Kajaani). Kävimme elokuvissa, Miehuuskoe. Samaan aikaan levisi tieto, että Pihtiputaalla oli ammuttu kahdeksan surmanlaukausta.
kuva 01.11.2013 00:10 Jukka Varonen  
  Miksi sanot Herralan vanha asema. Pikemminkin hylätty asema. Herralan vanha asema sijaitsi kuvanottopaikalta muutamia kymmeniä metrejä taaksepäin.
kuva 01.11.2013 00:04 Jukka Varonen  
  Epäilen rakennusvuotta 1953. Voisi olla jopa 1957. Muutimme pois Herralasta 1954, olin silloin vajaan viiden ikäinen, mutta kyllä silloin oli vielä se vanha asema tasoristeyksen vieressä. Uuteen asemaan tutustuin vasta myöhempien käyntien yhteydessä. Joka tapauksessa olen vanhan aseman nähnyt käytössä, muistan junanlähettäjän lakkeineen, asetinlaitteen ja tasoristeyksen puomin, jonka laskeminen käsin kuului junanlähettäjän/asemamiehen tehtäviin. Ja olen syntynyt 1949.
kuva 10.03.2009 22:34 Jukka Varonen  
  Jotain muovin valmistuksessa tarvittavia öljyjä tuovat kuulemma Venäjältä. Viikonloppuna vaunut olivat toisessa järjestyksessä, tuo vihreä oli tasoristeyksen toisella puolella vasta odottamassa.
kuva 12.02.2009 21:35 Jukka Varonen  
  Rataurahan löytyy kääntöpöydältä asemalle päin, se on pari metriä syvässä montussa hietakankaassa. Pohjoispuolella on toinen rataura, se oli ns. Hackmanin raide, joka vie Outokummun metallin tai mikä nyt onkaan teollisuusalueelle. Näiden välisessä kiilassa oli 50 ja 60 luvulla halkolaani ja aika yksinkertainen halkosirkkeli, missä yksi nies pätki halot kolmeen ja siitä lähästä ne heiteltiin veturiin, kun se kävi kääntymässä kääntöpöydällä.
Viskuri oli vähän matkaa asemalle päin aivan pääradan varressa. Kun Hackmanin raide rakennettiin joskus 1957 tuli tämän taiteen ja veturitalliin johtavan raiteen risteykseen X-vaihde, joka oli ilmeisesti jotain erikoista. Ainakin tuon vaihteen osoitinpöntöt, joissa oli siivet X:n eri suuntiin ja sisällä öljylyhty, olivat vaikuttavan näköisiä. 60-luvulla kaikki veturit eivät pysähtyneet ottamaan halkoja eikä veturia käännetty. Vettä se otti Outokumpuun päin mennessään tyhjän vaunuletkan kanssa (60 tappinen lähes aina). Ja siis oikeinpäin veti tyhjän letkan ylös. Kerran pääsin mukaan ja ymmärsin jujun. Mäki oli jyrkkä 20 promillea ja 1,9 km pitkä. Mutta pahinta oli, että keskellä mäkeä oli jyrkkä kaarre, Likokorven ylikäytävän jälkeen Pekkalankadun alapään kohdilla. Siksi veturimiehet olivat tarkkana, pääseekö veturi Pekkalankadun yläpäässä olevan tasoristeyksen yli. Jos pääsi, niin mäki oli voitettu. Illalla muutamaa tuntia myöhemmin tuli takaperin kulkeva veturi helkkarin haipakkaa mäkeä alas, että koko kangas tärisi. Sitä en tiedä käännettiinkö veturi esim. Viinijärven ratakolmiossa vai vetikö se takaperin koko matkan Pieksämäelle saakka. Yksinkertaisten avovaunujen lastina oli rikkikiisua. Määränpää Harjavalta. Kaksi nökköstä korkeudeltaan alle metrin vaunun pohjalla. Ei peitteitä.
Millainenhan mahtoi olla liikenne sota-aikana, kun kaivoksen louhinta oli kaikkien aikojen huippulukemissa ja tavara vietiin rikastamattomana malmikivenä Saksaan. Junia oli varmaan enemmän kuin 6 päivässä ja Sysmäjärven asemalla vilskettä enemmän kuin missään rautatieasemalla nykyään aivan suurimpia lukuunottamatta.
kuva 02.02.2009 21:26 Jukka Varonen  
  Niin, höyrykoneesta vielä. Olen 80-luvulla käynyt rakennuksessa sisällä. Höytykattila oli paikallaan ja on varmasti vielä tällä hetkelläkin. Rakennus on rakennettu kattilan ympärille. Yritin tuolloin löytää pumppua käyttäneen höyrykoneen. Mutta en sellaista oikein tunnistanut. Tuon jälkeen vierailin vanhojen höyrylaivojen konehuoneissa ja opin, että itse kone on aika pieni ja höyryturbiini vielä pienempi. Väittäisin, että mäntähöyrykone käytti pumppua tuossa pumppulaitoksessa, mutta luulo ei ole tiedon väärti.
kuva 02.02.2009 21:17 Jukka Varonen  
  Tätä kuvaa halusin kommentoida. Siksi hakeuduin Resiinan jäseneksikin. Olen kaikkia kuvia mielenkiinnolla pari vuotta seurannut. Mutta juuri tästä kuvasta! Vuonna 1954 perheemme muutti kuvaajan selän takana olevaan omakotitaloon. Iäkkäät vanhempani asuvat siinä vieläkin ja vierailin siellä juuri 9-10.1. eli panin merkille nuo Piipon raiteella olevat vaunut, jotka Perttu Kattunen on kuvannut. Mutta tuo rakennus, se on pumppuhuone. Ja rakennuksen etupuolella on iso kaivo, vaikka ei näy kuvassa. Vesi pumpattiin taustalla näkyvän veturitallin säiliöön. Säiliö oli kooltaan kait 30 kuutiometriä. Omia muistikuviani säiliön laidalta. Joka tapauksessa rakennuksessa oli höyrykonekäyttöinen pumppu, millä vesi pumpattiin säiliöön. Systeemi oli rakennettu 1929 ja vuonna 1954 se oli täydessä toiminnassa. Se jatkui tällaisena, vaikka meidän omakotitalomme sähköistettiin vuonna 1954 punhehkuista valoa tuottavalla heikolla linjalla. Pumppaus oli kaksi kertaa päivässä. Ensimmäinen pumppaus alkoi lämmittäjän toimesta klo 4 aamulla. Lämmittäjiä asui asemaseudulla ainakin 3, tuskin sekään riitti ympäri vuoden. Tämä homma loppui joskus 1959/60. Rakennukseen asennettiin sähköpumppu ja säiliöön rajakatkaisijat, jotka tuottivat huolta tuttavalle asemamiehelle jatkuvasti. Höyryveturit katosivat linjalta joskus 1960-luvun lopulla. Rautatie Siilinjärvelle valmistui 1969. Piipon tehtaan sivuraide valmistui joskus 1971, kun olin jo muuttanut pois paikkakunnalta.
Tuosta veturitallista vielä. Sieellähän veturit lepäsivät yön yli ja kaikki öljyt valuivat huoltomonttuun kiskojen välissä. Ja sieltä ne valuivat tuon pummpuhuonerakennuksen oikealle puolelle hietakankaalle. Siinä niitä kävimme penskana ihmettelemässä. Piipon raiteen rakentaminen 1971 katkaisi tämän hukkaputken. Mutta vieläkin öljyt maistuvat vanhempieni talon kaivovedessä. Kaikki on suhteellista, enemmän tai vähemmän vaarallista.